Upeita taideteoksia huovuttamalla – entinen ammattiurheilija tekee nyt elantonsa villan avulla keskellä savolaismetsää - Kantri - Maaseudun Tulevaisuus
Kantri

Upeita taideteoksia huovuttamalla – entinen ammattiurheilija tekee nyt elantonsa villan avulla keskellä savolaismetsää

Sattuma vei Ellu Bondarin urheilumaailman tohinoista Savon sydämeen. Nyt hän on käsityön ammattilainen.
Petri Jauhiainen
Ellu Bondar rakastaa metsää. ”Ihminen on luonnon lapsi. Mikään ei tee meille nin hyvää kuin metsässä oleskelu.”

Käsi nakuttaa neulalla tiheällä tahdilla. Kankaalle piirtyy pikkuhiljaa kahden hevosen hahmot: suitsien jokainen solki, silmien ja turkin kiilto, jouhien karkeus. Nopeasti vilkaisten luulisi katsovansa taidokasta maalausta, mutta ei: kaikki on syntynyt villasta huovuttamalla.

"Piirrän tauluja villalla", Elena "Ellu" Bondar selittää.

Hän on monipuolinen kädentaitaja, jonka käsissä villa huopuu monenmoisiksi käyttö- ja koriste-esineiksi. Lisäksi repertuaariin kuuluvat nahasta ja luonnonturkiksista valmistetut asusteet ja laukut. Suurin osa teoksista on tilaustöitä.

Tie huopataiteilijaksi ei ollut se tavallisin.

Ellu Bondar syntyi Uralilla, Venäjällä. Lapsuutensa hän vietti pikkukaupungissa Jekaterinburgin miljoonakaupungin liepeillä. "Kotikaupungissani oli 90 000 asukasta, eli ei ihan pieni kuitenkaan", hän nauraa.

Nuoruus kului urheillessa. Ellu oli ammattimainen hiihtosuunnistaja, jonka harjoitusleirit ja kisamatkat veivät ympäri maailmaa kymmenen vuoden ajan Venäjän maajoukkueen mukana. Samalla hän opiskeli Jekaterinburgin yliopistossa liikunnanopettajaksi.

Ennen ammattilaisuraa hän haaveili myös taide- ja arkkitehtuuriopinnoista. "Valmentajani kielsi sen, sillä hän varmaan arvasi, että katoaisin pian taiteen poluille", hän hymähtää.

Lopulta Ellu sai tarpeekseen urheilun vaatimista uhrauksista. Hänen poikansa oli tuolloin aloittamassa koulua, ja lapsen jättäminen kotiin matkojen ajaksi oli raastavaa.

"Väsyin olemaan koko ajan matkalla. Kotona olin ehkä pari kuukautta vuodesta. Oli pakko kokeilla jotain muuta."

2009 sattuma puuttui peliin. Ellu sai kutsun Nilsiään Tahkolle safarioppaaksi. Yhdelle reissulle osallistui eräs Ville. "En ollut ajatellut muuttaa pois Venäjältä. Sitten vastaan käveli yks savolainen ukko!"

Ellu muutti poikansa kanssa Villen tykö Nilsiään. Alku ei ollut helppo. "Oli haastavaa, kun uusiksi meni kaikki: kotimaa, kieli, koko elämäntapa! Ennen urheilin vaan koko ajan. Nyt jouduin kokeilemaan kovaa arkea", hän muistelee. "En osannut edes nettipankkia käyttää. Olen tottunut huolehtimaan omista asioistani, mutta muutoksen jälkeen olin täysin avuton."

Kaikki heti nyt -tyyli sai jäädä, kun Ellu opetteli sitkeästi asian kerrallaan Villen avustuksella.

Niin, se huovutus. Ellun poika kävi koulua Nilsiässä. Eräänä päivänä hän tuli kotiin pienen huovutetun sydämen kanssa.

Ellu koki valaistuksen. Hohtava, uusi villa oli mahtava materiaali, josta voisi käytännössä tehdä mitä vain!

Alkoi suunnaton opiskelu. "Hain tietoa koko ajan. En muistanut syödä, en nukkua. Voi sanoa, että sairastuin huovutukseen!" Ellu nauraa. "Tykkään piirtää ja muotoilla. Löysin villasta mahdollisuuden yhdistää osaamiseni ja luoda uutta."

Onneksi Ellulla oli tuolloin aikaa, sillä hän odotti vauvaa. Hän keksi itse villan käsittelytapoja yrityksen ja erehdyksen kautta. "Ei silloin ollut mitään valmiita ohjeita. Sen takia tekniikkani ovat ihan omanlaisiaan."

Ellu piirtää villalla eläinten muotokuvia, huovuttaa neulalla kolmiulotteisia hahmoja ja tekee märkähuovuttamalla hattuja, huopikkaita ja muita asusteita. Ja etsii jatkuvasti uusia työtapoja.

Erikoisin kokeilu oli hevosella huovuttaminen. Ellu oli nuorena urheiluleirillä nähnyt Kirgisiassa paikallisia perinneasumuksia, jurttia. "Näin miten niitä tehtiin. Villasta voi tosiaan rakentaa kodin hevosen voimalla, rullaamalla!"

Suomessa Ellu harkitsi samaa, mutta koska hevoset olivat hänestä kovin kaukana, hän vaihtoi ne polkupyörään. Sen perässä kulki huovutusrulla yhtä lailla, yhden naisen hevosvoimalla.

Ellu Bondar
Ellu Bondar kilpaili paitsi hiihtosuunnistuksessa, myös erittäin pitkien matkojen juoksukisoissa.

Ellu ei tyydy pitämään taitojaan itsellään. Hän on kiertänyt ympäri Suomea opettamassa huovuttamista. Valikoimassa ovat myös verkkokurssit.

"Tykkään kokeilla uutta. Ensin keksin, sitten testaan, sitten pystyn opettamaan muillekin", hän hymyilee. "Minussa asuu opettaja. On tosi mukava katsoa, miten toiset pystyvät ylittämään omia pelkojaan."

"Rouva tulee kurssille, sanoo, ettei osaa edes piirtää. Kysyn, oletko kokeillut? No en, sanoo. Mistä sitten tiedät, ettet osaa! Pitää ensin kokeilla."

Ellun kurssit antavat osallistujille onnistumisen elämyksiä ja itseluottamusta. "Se hymy kurssin jälkeen antaa mulle energiaa ja iloa. Jotkut jopa itkevät, kun näkevät mitä ovat itse saaneet aikaan. Että minäkö tuon tein!"

Kurssitoiminta lähti Piippolan ammatti- ja kulttuuriopistossa, jossa Ellu opiskeli. "Halusin käydä koulua myös Suomessa, oppia arvokriteerit. Piippolassa ohjausala on vahvassa roolissa ja tiesin haluavani järjestää kursseja."

Lopulta Ellu päätyi artesaaniksi valmistuttuaan itse myös opettamaan Piippolaan.

Tyypillinen kurssille osallistuja on keski-ikäinen nainen. "Ei haittaa, vaikkei olisi mitään kokemusta, oppi menee paremmin perille silloin."

Lapset ovat enemmän kuin tervetulleita mukaan. "Lapselle kurssi on monesti paljon tärkeämpi kuin aikuiselle, koska silloin saa viettää laadukasta aikaa yhdessä vanhemman kanssa."

Ellu muistaa itsekin, miten lapsena pääsi äidin mukaan ompelukurssille. "Olin 8-vuotias. Äidillä ei ollut paikkaa, mihin jättää minut kurssin ajaksi, joten hän otti mukaan. Äiti jo unohti koko kurssin, mutta minä muistan." Niin merkittävä tapaus se oli lapselle.

Petri Jauhiainen
Pöllön muotokuva on tehty villapiirtämällä.

Huovutuksesta ja käsityöläisyydestä tuli leipäpuu pikkuhiljaa. Tilaustöiden tekemisestä tulee suurin osa tuloista. "Kaikki on lähtenyt asiakkaiden toiveista, myös yritystoiminta. Mun asiakkaat on parhaat mitä ikinä voi löytää! He aina pyytävät semmoista, mitä en ole ikinä tehnyt", Ellu kehuu. "Urheilutausta on opettanut, etten ikinä mieti pystynkö vai en, vaan että miten sen teen."

Villalla piirtäminen alkoi, kun yksi asiakas pyysi huovuttamaan kahden koiransa kuvat patalappuun valokuvan perusteella. "Jännittyneenä vein valmiin työn asiakkaalle. Hän sanoi: tämä ei ole patalappu vaan taulu!" Ellu nauraa.

Hän tekee paljon lemmikkien muotokuvia. Kursseja hän ei tahdo pitää liikaa, koska tarvitsee aikaa tekniikoiden kehittämiseen. Verkkokurssit ovat siitä mukavia, että asiakas voi käydä kurssia oman aikataulunsa mukaan.

Ellu on myös kirjoittanut kirjan villapiirtämisestä. Oman haasteensa toi puutteellinen suomen kielitaito. "Mulla oli sanapula. Kaikki termit olivat uusia. Osaa ei ollut edes olemassa suomeksi. Olen ravistanut käsityöalan kavereistani kaiken, miten voin sanoa asiat."

Petri Jauhiainen
Ellu Bondarilla on työtilat erillisessä rakennuksessa kotipihassa.

Huovutusvillan laadulla on väliä. "Käytän omassa työssä parhaita villoja mitä ikinä löytyy, käyttötarkoituksen mukaan eri lammasroduilta ympäri maailmaa."

Suomenlampaan villa on Ellun mukaan älyttömän hyvää, se käy monenlaisiin töihin. "Niin paljon tykkään, että haluan lampaita joskus omaan pihaankin."

Villojen paksuus vaihtelee, joten pitää tarkkaan miettiä mitä mihinkin käyttää. "Merinovillaa käyttää moni huovuttaja. Siitä on turha yrittää valmistaa huopikkaita, ei sovi."

Villan laadussa ratkaisee muun muassa kerintätapa: karvan rakenne ei saa särkyä.

Ellu kehuu kotikehräämöiden tuotteita: "Tunnen jopa monet lampaat omistajineen."

Villat hän värjää tarvittaessa itse teollisilla tai luonnonväreillä. "Jos käytän luonnonvärejä, huovutan käyttöesineen ensin ja lopussa vasta värjään sen."

Luonnosta saa monenlaisia värjääviä kasveja, kuten lupiinia, auringonkukkaa, voikukkaa ja järviruokoa. Myös sienistä tulee hienoja värejä.

"Sienivärjäämisessä pitää olla tarkkana. Keitin alkuun sieniä kotikeittiössä. Nostin kattilan kantta, kaikki höyryt menivät suoraan nenään! Pyörrytti. Istuin puoli tuntia lattialla toipumassa! Nyt tiedän, että pitää keittää ulkona tai muutoin huolehtia hyvä ilmanvaihto", Ellu kertoo.

Petri Jauhiainen
Villapiirtämällä syntyy upeita tauluja. Ensi näkemältä ei arvaakaan, miten teos on tehty.

Huopatöiden lisäksi Ellu tekee nahasta ja turkiksista tilaustöitä, kuten laukkuja, hattuja ja rukkasia.

"Mieheni on perehtynyt metsästykseen. Kun hän sai ekan majavan, hän sanoi, että tee siitä minulle hattu! Yllätyin, miten helposti pystyin käsittelemään uutta materiaalia."

Suurempi yllätys oli, kun Ellun äiti kertoi, että Ellun mummakin oli tehnyt tilaustöitä turkiksista. "En ollut muistanut koko asiaa. Mumma kyllä opetti minua kirjomaan, kun vietin kesiä hänen luonaan."

Miehen majavahattu valmistui, ja hän esitteli sitä ylpeänä tutuilleen. "Homma karkasi sitten käsistä", Ellu nauraa. "Tilaajia on nyt ympäri Suomen, jopa Kanadasta tuli tilaus. Mies osti minulle synttärilahjaksi turkiskoneenkin."

Lapsuudessaan Uralilla Ellu kulki talvet aina turkishattu päässä. "Ei meiltä kyselty, millainen hattu päähän laitetaan, kun pakkasta oli 30 astetta. Ei mitään pipoja, ei puhettakaan!"

Yksi rakas turkishattu on tallella edelleen. "Se on hyvässä kunnossa ja lämmin. Vältän turhia ostoksia. Esineen pitää olla hyvin tehty ja kestävä. Ja se pitää voida korjata. Ei ole varaa ostaa halpaa."

Samaan Ellu pyrkii omissakin töissään: kestävyyteen, ajattomuuteen ja korjattavuuteen. "Ihmiset puhuu paljon ekologiasta. Sen voi yhdistää tähän. Hyvään tavaraan voit luottaa, se ei hajoa käytössä. Eikä tule roskaa. Joskus lapsi saa lahjan, joka viihdyttää 10 minuuttia ja menee rikki. Ei voi korjata, lapsi itkee. Harmittaa lapsen ja roskasangon puolesta."

"Olen syntynyt erilaisissa olosuhteissa. Silloin oli tosi tarkkaa vaatteiden kanssa, niitä käytettiin nätisti ja niistä huolehdittiin. Jonotin kolme tuntia äidin kanssa, että sain jonkinlaisen urheilupuvun."

"Nykyään ei välitetä tavaroista ja vaatteista samalla lailla, ostetaan vaan uusi jos menee rikki."

Petri Jauhiainen
Ellun motto kuuluu: Ihminen kehittyy vain kun oppii uutta. Sitä hän itsekin noudattaa. Majavannahkarukkaset valmistuivat miehelle tämän itse metsästämästä eläimestä.

Kotona Kuopion Palonurmessa perhe asuu metsän keskellä. Lähimpään naapuriin on puoli kilometriä. Ellulla on erillinen piharakennus töitään varten.

"Viihdyn metsässä. Luonto merkitsee tosi paljon. Suunnistaessani metsässä en ajatellut, että siellä voisi olla joku muukin", hän sanoo. "Vasta nyt, kun olen hiljentänyt vauhtia, kuunnellut ja katsellut, tajusin miten paljon elämää siellä on."

Ellu harrastaa jousella metsästystä, mikä tarkoittaa pitkiä aikoja hiljaa ja paikallaan.

"Metsä on meidän lähde. Ei voi olla parempaa ihmisen hyvinvoinnille kuin metsässä liikkuminen. Olen matkustanut tosi paljon aikanaan ja nähnyt maailmaa. Kun muutimme maaseudulle, jotkut ihmettelivät, että mitenkä te viihdytte, kun siellä ei tapahdu mitään."

"Minusta on taito nähdä lähellä muutoksia joka päivä. Samasta ikkunasta näkee valtavan isojakin muutoksia, ei kahta samanlaista päivää ole ollut", Ellu pohtii. "Keli, tuuli, ilma – aivan erilainen. Kun aurinko paistaa, ilomieli tulee."

"Voin olla kaupungissakin, olen viihtynytkin 26 vuotta kerrostalossa. Pystyn olemaan siellä, mutten halua. Elämä on valintoja täynnä. Valitsen metsän ja sen rauhan."

Petri Jauhiainen
Huovuttaessa vain mielikuvitus on rajana. Neulalla saa tehtyä todella tarkkoja yksityiskohtia kolmiulotteisiin hahmoihin.

Lue lisää

"Kalenteri tyhjeni keikoista, nyt näyttää jo onneksi paremmalta" – Anne Mattila järjestää konsertteja myös syrjäseudun taidekahvilassaan

Lampaita, lehmiä, kuolleita vasikoita ja lintuja, mädäntyvä kuha – Lapsuus Tyrväällä elää Akseli Gallén-Kallelan maalauksissa

Taiteilijat loivat Suomi-kuvaa jo yli sata vuotta sitten – Tunnistatko nämä maisemat?

Aarre: Kaj Lindgård tekee lehmuksesta jättimäisiä ihmisiä – mallin löytäminen ei ole aivan helppoa