Lähes järjetön urakka: kymmeniä vuosia tyhjillään ollut meijeri täynnä rautaromua, rikotut ikkunat ja ovet – nyt hurmaava rakennus pitää sisällään museon, kahvilan, asuntoja ja työpaikkoja
Vilkkimäen meijeri Liedossa oli surkeassa kunnossa, kun Timo Hakkarainen ja Risto Vilo päättivät ostaa sen. He urakoivat kummituslinnasta kaunottaren, joka täyttyi elämästä.
Vilkkimäen vanhan meijerirakennuksen kunnostus oli valtava urakka. Kuva: Carolina Husu19.9.202010:00
Katto vuosi monesta kohtaa eikä talossa ollut yhtään ehjää ikkunaa, Timo Hakkarainen kuvaa Vilkkimäen vanhan meijerirakennuksen tilaa kymmenisen vuotta sitten.
Talo oli ollut tyhjillään 1970-luvulta saakka. ”Se oli siinä kunnossa, että sen pystyi just ja just pelastamaan”, Hakkarainen toteaa. Hän päätti kuitenkin ostaa vanhan meijerin ystävänsä Risto Vilon kanssa.
Koskaan aiemmin miehet eivät olleet tehneet töitä yhdessä. Urakka on kuitenkin sujunut sulassa sovussa. ”Meillä on eri osaamiset, joten työtä on jaettu sen mukaan”. Hakkarainen toteaa.
Sitä miehistä ei oikein saa irti, mikä vanhassa meijerissä sytytti heidät. ”Jos ei muuta, niin saadaan rakennus varastoksi”, Hakkarainen kertoo miesten pohtineen.
”Ihan ensimmäiseksi piti saada ovet ja ikkunat kiinni, jotteivät ihmiset ja eläimet voisi kulkea sisään ja ulos ihan miten sattuu.”
Alakerran tiloissa oli toiminut monenlaista yritystä ja se oli täynnä rautaromua. Sen raivaaminen kesti miesten mukaan vuoden verran.
Tilojen remontointi aloitettiin meijerin yläkerrasta. Siellä oli asuntoja, joissa oli aikoinaan asunut parhaimmillaan parikymmentä perhettä. Nyt ylhäällä on yhdeksän asuntoa, joista pari isompaa ja loput noin 50 neliön kaksioita. Vuokralaiset löytyivät vaivatta.
”Kerran olimme Riston kanssa kunnostamassa yhtä asuntoa yläkerrassa, kun pihalta kuului huhuilua. Siellä oli nainen, joka sattumalta ohikulkumatkallaan näki pihassa autot ja päätti poiketa. Hän kysyi, saisiko tulla katsomaan taloa, kertoi asuneensa siinä joskus 70-luvulla” Hakkarainen kertoo.
”Sattui niin, että nainen oli aikoinaan asunut juuri siinä asunnossa, jota olimme tuolloin kunnostamassa. Nainen oli muuttamassa takaisin paikkakunnalle ja kysyi, onko kyseinen asunto jo varattu. Ei ollut, joten hän varasi sen ja asuu edelleen siinä.”
Meijerin alakertaan kunnostettiin liiketiloja. Ne kaikki ovat nyt täynnä: on arkkitehtitoimisto, valokuvausliike, autokorjaamo, hoitola, kahvimuseo ja kahvila. Hakkaraisen mukaan tulijoita olisi jonossa.
Pihapiirissä on myös vanha meijeriin kuulunut navetta, johon rakennettua asuntoa kunnostetaan parhaillaan. Toisessa päätä navettaa on tiloja, jotka vielä hakevat sopivaa toimintaa.
Projekti jatkuu meijerin pihapiirissä: viime vuonna siihen valmistui neljän asunnon rivitalo, nyt rakenteilla on seuraava.
Hakkaraiselle oli tärkeää, että myös uudisrakennukset istuvat vanhaan miljööseen.
”Putkimies ehti tehdä monta päivää töitä ennen kuin tajusi, että kyseessä on uudiskohde”, Vilo toteaa huvittuneena.
Vuosien urakka on Hakkaraisen mukaan vaatinut perheiltä ymmärrystä. ”Kun tätä ei ole tehty rahalla vaan työllä, se on vienyt aikaa.”
”Tässä on eletty vaimon palkalla. Nyt vasta tämä alkaa kantaa ja aletaan saada viikkorahoja”, mies toteaa. Äänessä kuultaa silti tyytyväisyys: vanhan meijerin pelastaminen on kulttuuriteko, jota paikalliset osaavat arvostaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
