Kantri

Taiteilija luo ihmeellisiä hahmoja villasta, oksista ja kävyistä: "Olen rakentanut suhdettani unimaailmaan, ja löytänyt siitä tukea arkeeni"

Ympäristötaiteilija Jenni Tieaho rakentaa intuitiolla siltoja itsensä ja katsojan väliin ammentaen luonnosta ja myyttisestä mielenmetsästä.
Jenni Tieaho
Otso-metsäpalttooseen on käytetty 8 200 männynkäpyä, jotka on kudottu toisiinsa teräslangalla. Teos painaa aikuisen ihmisen verran. Tieaho kutoi teoksen saunan lauteilla odottaessaan Otso-poikaansa.

Kallion seinämä tihkuu vettä. Sille projisoituu kuva vauhkosta hevosenpäästä. Se kimmeltää ja värisee seinämää vasten, kunnes teoksen äänimaailma muuttuu ja kuva vaihtuu toiseen.

Ikimetsä maanalisen -installaatio, ympäristötaiteilija Jenni Tieahon kolmen muun taiteilijan kanssa luoma teos on esillä Lohjan Tytyrin jääkautisella kalkkikivilouhoksella, sata metriä arkisen hälinän alapuolella. Teos vie katsojan jonnekin kauas muinaiseen aikaan ja paikkaan.

”Maan alla aika pysähtyy, teokset tulevat voimakkaasti esiin ja koen, että 22 vuotta hiljaa olleet teokseni saivat vihdoin äänen Ulla Hillebrandtin sävellyksen kautta.”

Teoksen kuvat ovat läpileikkaus Tieahon taiteilijauralta yli 20 vuoden ajalta. Yhden niistä, Päätäpahkaa-hevosenpääveistoksen eläväinen pinta on valmistettu tuhansista pienistä meksikolaisen kasvin harjaksista, joita käytetään luonnonharjoissa. Jopa silmät on ommeltu karvoista, kierretty tiheälle rullalle, imitoiden pupillia ja hevosen pohjatonta vauhkoa katsetta.

”Kaikki lähtee materiaalista. On usein sattuman kauppaa, mitä siitä syntyy. Pyöritän sitä käsissäni ja käyn mielessäni keskustelua sen kanssa, kunnes sormeni alkavat rakentamaan siitä jotain, jonoa, kudelmaa, rakennetta.”

”Se on intuitiota. On se tietty aika, paikka ja vapaa energia, josta syntyy muoto ja sitten hahmo. Oman elämän vaiheet vaikuttavat myös teokseen.”

Muinaisista taruista, mystiikasta ja luonnosta inspiroituvan taiteilijan teoksissa heräävät eloon monitahoiset, eläimelliset, inhimilliset ja tarunomaiset hahmot. Ne syntyvät taiteilijan omasta mielenmetsästä, jonka asukkaita hän on tuonut esiin 22 vuoden ajan.

Kun yksi teos valmistuu, siinä on valmiiksi juuret seuraavaan. Hahmot seuraavat toisiaan kuin helminauha.

Hevonen on toistuva elementti Tieahon teoksissa. Hevostyttönä saadut läheisyyden tunnemuistot kantavat yhä hedelmää. Tytyrin Elämyskaivoksen pihamaalla seisovat vaikuttavat hevoshahmot, Yövieraat. Ne vetävät katsojaa lähelleen magneetin tavoin.

”Yövieraat ovat uniamme. Niitä ei voi houkutella eikä kutsua luokseen, eikä niitä voi kieltää. Ne ovat tahtomme ulkopuolella. Aiemmin en ottanut unia tosissani, mutta nykyään koen, että unet ovat toinen todellisuus, joka kulkee rinnakkain arkitodellisuutemme kanssa. Olen rakentanut suhdettani unimaailmaan, ja löytänyt siitä tukea arkeeni ja työhöni.”

Tieahon teokset ovat ekotaidetta. Niiden läheisempi tarkastelu paljastaa maan ja luonnon läsnäolon: tervan hajuisen pajun, maitohorsman pumpulimaisen pinnan, joka on ommeltu rautaiseen kehikkoon tuhansin näkymättömin pistoin. Kudelman kuin räsymaton, joka on rakennettu sadoista puun kappaleista, rapisevan tuohen keveän kiillon.

Tieaholle on tärkeää, ettei materiaalien käyttö vahingoita luonnon ekosysteemiä. Restaurointi on luonnollinen osa ympäristötaidetta, eikä taiteilijaa hirvitä ajatus myöskään teoksen tuhoutumisesta. Silloin se palaa luonnolliseen ympäristöönsä.

Materiaalia taiteilija saa toisinaan lahjoituksina, puupaloja tutun puusepän verstaalta, lampaanvillaa kartanon pitäjältä, tuohta naapurin emännältä. Joskus se on lenkkipolulla vastaan tullut aarre, kuten rakkolevä Lauttasaaren rannassa.

Porvoon Linnamäeltä Tieaho noukki poikansa kanssa 8 000 männynkäpyä. Niistä taiteilija kutoi takkimaisen teoksen, Otson, kotinsa pienen saunan lauteilla odottaessaan Otso-poikaansa.

”Kun nostan sen, aikuisen ihmisen painoisen takin päälleni, voin yhä aistia saunan turvallisen, lohdullisen suojan, joka on tarttunut teoksen luonteeseen.”

Jaana Kankaanpää
Jenni Tieahon teoksissa kohtaavat unet ja todellisuus, muut mahdolliset maailmat ja vastavoimien luonnollinen läsnäolo. Yövieraat-teos on esillä Lohjalla Tytyrin Elämyskaivoksen pihassa.

Taiteilijaelämä tuli tutuksi Tieaholle jo varhain. Hänen äitinsä Barbara Tieaho ja tätinsä Melita Westerlund olivat myös kuvanveistäjiä. Tieaho ihmetteli lapsena, miten äiti saattoi olla niin tohkeissaan ja innoissaan kun hän valmisteli näyttelyitä. Vaikutti siltä, että äidin elämässä meni aina kaikki taiteen ehdoilla.

”Minulle tärkeintä on ihmiset, kolme poikaani ja muu perhe. Mutta minulle oli helpompaa tulla taiteilijaksi, kun tiesin, millaista se on. Äidille oli varmasti paljon vaikeampaa löytää tasapainoa, kun hänellä ei ollut aiempaa kosketuspintaa tähän ammattiin ja elämäntyyliin.”

Kesät taiteilija on esillä erilaisissa näyttelyissä ja syksyllä teokset varastoidaan talven varalle. Talvi on hyvää aikaa tehdä seuraavaa teosta.

Jaana Kankaanpää
Kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija Jenni Tieahon työhuoneen lattialla on kuivumassa lampaan villoja seuraavaa teosta varten. Villat on saatu lahjoituksena Laakspohjan kartanosta.

Taiteilijan työ on hidasta, yhteen teokseen menee helposti kokonainen vuosi. Sinä aikana teos ei pitkään aikaan näytä miltään, mutta taiteilijalla on vahva tieto siitä, että se valmistuu, ja se miltä sen pitää näyttää. Teokseen varastoituu työn kautta tekijän kokemukset, ajatusmaailma ja energia.

”Teoksen valmistus on kuin ihmissuhde, jota pitää ylläpitää elävänä ja kiinnostavana. Ilman läsnäoloa teoksesta ei tule kiehtovaa. Ja kun ei enää ole mitään annettavaa, teos on valmis.”

Teoksen valmistuttua Tieaho juhlistaa sitä siivoamalla.

”Olen siivoushullu. On onni, että minulla on tämä sotkuinen ammatti, muuten olisin varmasti ihan sietämätön.”

Jenni Tieaho
Tieahon elämä oli hankalassa vaiheessa, kun hän valmisti Matkalla-teosta. Myyttisestä veneestä tuli taiteilijalle tila, jonne hän pystyi lastaamaan ja käsittelemään erilaisia mieltä painavia asioita.

Kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija Jenni Tieaho

  • Perheeseen kuuluvat aviomies Pauli ­Väisänen, pojat Ilmari, 22, Otso, 19, Jousia, 16.
  • Asuu Siuntiossa, kotoisin Espoosta.
  • Koulutus: Taidekoulu Maa 1999, Lahden muotoiluinstituutti, kalustesuunnittelun osasto 1991, Vapaa Taidekoulu 1991.
  • Näyttelyt nyt: Metsänkätkö, Suomen Metsämuseo Lusto, yksityisnäyttely 30.3.2022 saakka. Ikimetsä maan alisen, Tytyrin Elämyskaivos, Lohja, yhteis­näyttely. Jenni Tieahon ympäristötaidekuvat ja visuaalinen suunnittelu, äänisuunnittelu Mikko H. Haapoja, äänisuunnittelu, Pekka Järvilehto tekninen toteutus, Ulla Hillebrandt musiikki ja sävellys, 30.10. saakka. Kohtaamisia – Kultarannan veistosnäyttely, Naantali, ­yhteisnäyttely 3.10. saakka.
  • Julkisia teoksia: Suomen valtion taidekokoelmat, Helsingin kaupunki (Korkeasaari), Saastamoisen säätiön taidekokoelmat, Kuurojen palvelusäätiö, Helsingin diakonissalaitos, Suomen Taideyhdistys.
Lue lisää

Oletko törmännyt tunnetun kuvanveistäjän eläinaiheisiin veistoksiin ympäri Suomea? – Jussi Mäntysen elämäntyö on pian esillä metsästysmuseossa

Kuvanveisto vaatii pitkää pinnaa ja kolmiulotteista hahmotuskykyä

Pikkukylässä valetaan jättimäisiä taideteoksia herkällä otteella - Jopa kärpänen voi aiheuttaa räjähdyksen

"Kalenteri tyhjeni keikoista, nyt näyttää jo onneksi paremmalta" – Anne Mattila järjestää konsertteja myös syrjäseudun taidekahvilassaan