Kantri

Reissukissa-Pessi määrää tassuporukan tahdin – kansallispuistojen bongaaja on eräilijä viimeistä viiksikarvaa myöten

Reissukissa-Pessi on kulkenut kaikissa Suomen kansallispuistoissa ja huiputtanut 12 tunturia. Seuraa tekee Koirajengi ja kaksijalkaisten huoltojoukot.
Sanne Katainen
Reissukissa-Pessin motto kuuluu: ”Kun kissa liikkuu, koiratkin liikkuvat.” Tuula-Ojala-Nurmen ja Koirajengin ei auta muu kuin odottaa.

Autosta purkautuu hiekkakentälle innokas koiraporukka. "Joko mennään, joko mennään. Mennäänkö tuonne?"

Selkä koiriin päin taluttimen mitan päässä istuu kissa. Hännänpää vipattaa pienin liikkein. "Minä lähden tänne."

Pienen neuvottelun jälkeen kissa suostuu kaksijalkaisen maanitteluihin ja liittyy joukkoomme. Edessä on Pukkipalon reitti kohti Lakjärveä Kurjenrahkan kansallispuistossa.

Kuin mieltään osoittaen kissa kulkee viimeisenä.

"Reissukissa-Pessi kulkee mieluiten uusia reittejä. Mitä vaikeakulkuisempi maasto, sen parempi", selittää nelijalkaisen retkueen taluttimia käsissään pitävä Tuula Ojala-Nurmi. "Kurjenrahka on meidän kotikansallispuisto."

Koirat kulkisivat innokkaasti, mutta tahdin määrää kissa. Näinhän se tietenkin on, sillä Reissukissa-Pessi ei ole mikä tahansa kissa. Se on Ojala-Nurmen ja Koirajengin kanssa bongannut kaikki Suomen kansallispuistot, huiputtanut 12 tunturia ja käynyt 25 kertaa Lapissa.

Sanne Katainen
Pitkospuut ovat kissan mieleen, vaikka tällä kertaa se on jättäytynyt hännänhuipuksi.

Palataan ajassa vuoteen 2017.

Ojala-Nurmi ja hänen puolisonsa Tenho Nurmi ovat henkeen ja vereen luontoihmisiä. Erityisen rakas on Lappi ja sieltä Pallas-Ylläs. Koirat ovat luonnollisesti olleet jo vuosia mukana vaeltamassa.

Vuonna 2017 Ojala-Nurmi alkoi ajatella, että voisi ottaa kissan. Ensimmäinen vaihtoehto oli rescue-kissa, mutta sen sopeutuminen koiralaumaan sai empimään.

Lopulta hän päätyi ragdoll-rotuiseen kissanpentuun. Pääsiäisenä 2017 Ojala-Nurmi palasi Lapin reissulta kotiin Pessi mukanaan.

Ojala-Nurmi oli jo ennen kissan ottamista päättänyt, että se opetetaan kulkemaan valjaissa, jotta sen kanssa voi tehdä pieniä lenkkejä kissan aktivoimiseksi. Sitä hän ei aavistanut millainen eräilijä kissasta sukeutuisi viimeistä viiksikarvaa myöten.

Tuula Ojala-Nurmi
Heinäkuussa bongattiin Itäisen Suomenlahden kansallispuisto. Pelastusliiveissä veneiltiin kohti Suuri-Pisin saarta.

Opittuaan valjaisiin Pessi pääsi mukaan sinne minne muutkin. Ensimmäinen pitkä yhteinen reissu tehtiin Ylläkselle. Niin hyvin kaikki sujui, että Koirajengi ja Pessi lähtivät Norjaan Holmenkollenille.

Ystävien pyynnöstä Ojala-Nurmi alkoi syyskuussa 2017 kirjoittaa blogia, jossa hän kertoi Reissukissa-Pessin ja koirajengin luontoretkistä.

”Valitsin Pessin kirjoitusten päähenkilöksi korostaakseni kissojen asemaa”, Ojala-Nurmi kertoo. Kissa ei ole vain kissa, vaan yhtä arvokas perheenjäsen kuin koira. Haluan näyttää, että on muutakin kissanelämää kuin pelkän sisäkissan tai vapaasti yksinään kulkevan ulkokissan.”

Tuli lokakuu 2017. Ojala-Nurmi selaili keittiönsä pöydän ääressä Tea Karvisen kansallispuistoistamme kertovaa kirjaa, jonka hän oli kirjoittanut Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi.

”Pessi istui pöydällä. Kysyin siltä ihan leikilläni, että kierrettäisiinkö mekin kansallispuistot. Kissa laittoi tassunsa kirjan kannen päälle. Päätös oli tehty.”

Sanne Katainen
Yhden kissan ja neljän koiran taluttimet ovat aikamoinen vyyhti.

Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa oli jo käyty, joten se on ensimmäinen bongaus. Kotikulmilla sijaitseva Kurjenrahka sai numeron kaksi. Jäljellä enää 38 kohdetta.

Niin alkoi kansallispuistokierros, joka kesti elokuuhun 2021. Viimeiset tassunjäljet tehtiin Hossan kansallispuiston poluille.

Periaate oli, että kansallispuisto on bongattu, kun siellä on tehty päiväretki eväineen. Porukka yöpyi vuokramökeissä tai hotelleissa, koska "rekvisiittaa on niin paljon".

Koirille riittää evääksi herkut, vesi ja pienet palat kaksijalkaisten nuotiomakkarasta. Pessi sen sijaan syö viisi kertaa päivässä ja siitä ei retkilläkään tingitty.

Pääosin Reissu-Kissa Pessi kulki omin tassuin pisimmillään lähes 10 kilometriä päivässä. Joskus piti päästä reppuun suojaan kylmältä, sateelta tai ihmispaljoudelta. Silloin tällöin pieni matka taittui kaksijalkaisen sylissä.

Sanne Katainen
Jaksaakseen eräillä, pitää muistaa syödä säännöllisesti.

Ojala-Nurmesta huokuu suuri rakkaus lemmikkejään kohtaan. Hän myöntääkin aina olleensa eläinhullu. Koiria hänellä on ollut vuosikymmeniä.

”Ensimmäisen oman koirani sain 10-vuotiaana. Parikymppisenä minulle tuli toinen koira, ja muutama vuosi myöhemmin kolmas. Siitä asti niitä on ollut lauma, 3–6 koiraa.”

Rotukoirien kanssa harrastettiin useita lajeja, pääasiassa agilityä ja palveluskoiralajeja. ”Agilityssä kiersimme ulkomailla ja olin 4 kertaa Suomen maajoukkueessa.”

Ensimmäisen espanjalaisen rescue-koiran Ojala-Nurmi otti vuonna 2009. Vuosien varrella laumaan tuli muitakin löytökoiria.

Laumassa on ollut enimmillään kuusi koiraa, joista kaksi on Ojala-Nurmen sanoin siirtynyt sateenkaarisillalle. Nyt porukassa ovat 13-vuotias Ropi, 11-vuotias Hetta, 9-vuotias Unna ja 1-vuotias Aapa. Se on koirajengin ainoa puhdasrotuinen. Energisen bordercollien kanssa Ojala-Nurmi harrastaa paimennusta ja agilityä.

”En minä keski-ikäinen täti kuvittele pelastavani koko maailmaa ottamalla löytökoiria. Kunhan pystyn näille koirille tarjoamaan niiden loppuiäksi hyvän kodin.”

Sanne Katainen
Tuula Ojala-Nurmen tassulauma rauhoittui yhteiskuvaan. Koirajengiin kuuluvat Unna (vas.), Hetta, Aapa ja Ropi.

Pessin ja koirajengin lisäksi Ojala-Nurmella on muitakin eläimiä. Muutaman kilometrin päässä kodista on Onnela. Siellä elelevät Aapo-hevonen, shetlanninponi Sara, kuusi lammasta sekä kukko kymmenen kanansa kanssa.

Pari vuotta sitten hankittu Onnela on Ojala-Nurmen haaveiden täyttymys, lapsuuden unelma, joka vihdoin kävi toteen. Aidatun tontin suojissa kaikki eläimet saavat liikkua vapaasti sulassa sovussa toistensa kanssa. Pieni saunamökki tarjoaa yöpaikan kaksijalkaisille.

”Suhde luontoon on Pessin kanssa kulkiessa muuttunut, Ojala-Nurmi kertoo.

Koirien kanssa mennään reippaasti eteenpäin, mutta Pessi jää ihmettelemään kivenkoloja, puroja ja muurahaisia.

”Olen katsomisen sijaan alkanut nähdä”, Ojala-Nurmi kuvailee. ”Moni ympäristön kaunis yksityiskohta olisi mennyt ohi ilman Pessiä. Miten se aina tuntuu nauttivan samoista paikoista, joissa minäkin pysähtyisin fiilistelemään.”

Eväät on syöty, nokipannukahvit juotu ja isännän makkara jaettu.

Jatketaan matkaa kohti Lakjärven rantaa. Suopursujen ja juolukoiden keskellä sijaitsevan suojärven kullankeltaiseksi muuttunut heinikko taipuu tuulessa.

Pessi astelee järven rantaan ja katselee kaukaisuuteen. Lopulta se kiertyy kerälle sammalmättäälle ja painaa silmänsä viiruiksi. Tässä on hyvä.

Reissukissa-Pessin ja Koirajengin edesottamuksia voi seurata blogissa, Instagramissa ja Facebookissa.

Sanne Katainen
"Moni ympäristön kaunis yksityiskohta olisi mennyt ohi ilman Pessiä", Tuula-Ojala-Nurmi kuvailee kissaansa.
Lue lisää

MT kiersi kaikki Suomen kansallispuistot – klikkaa karttaa ja lue reportaasit

Sipoonkorven kansallispuiston terässilta palkittiin

Yle uutiset: Hämeenlinna korvaa suositun ulkoilureitin puiset pitkospuut teräksellä – uusi materiaali puhuttaa kaupunkilaisia

Yle uutiset: Retkeilijä loukkaantui Kolin kansallispuistossa pudottuaan kalliolta