Hiljaisuus-näyttely vetoaa maaseutukylien puolesta
Leporannan taidekeskus Längelmäellä tarjoaa taide-elämyksiä maaseudun rauhassa.
Yksi Hiljaisuus-näyttelyn taitelijoista on Kantrin graafikko Stiina Hovi. Kuva: Jaana PärssinenLeporannan 48. kesänäyttelyn teemana on Hiljaisuus. Jaana Pärssisen kokoama näyttely sisältää 31 taiteilijan tulkinnan hiljaisuudesta.
Näyttely on kannanotto vireiden maaseutumaisten kylien puolesta.
"Hiljaisuutta on monenlaista. Hiljaisuus ei ole pelkkä ääni. Se voi ilmetä monella tapaa, hyvänä, rauhoittavana tai myös tyhjyytenä ja melankolisuutena. Näyttelyn teesinä on, että ei anneta pahan hiljaisuuden laskeutua maaseudulle", Pärssinen kertoo.
Teeman taustalla on myös se, että lähiseudulla sijaitsevat Länkipohjan, Juokslahden ja Koskenpään kyläkoulut ovat lopetusuhan alla. Kyläkoulujen lakkauttaminen olisi kuolinisku monelle sivukylälle.
”Ymmärrän ihmisten tuskaa. Toisilta kyläkoulu jää kesken ja toiset eivät edes muuta kylälle, koska koulua ei ole siellä ollenkaan.”
”Kyläkoulut pitäisi säästää, koska siellä se elämä itää. Kun kylille saadaan lapsiperheitä, asukkaiden ikärakenne tasoittuu, mitä kautta edelleen elinkeinorakenteen murroksessa voidaan luoda uusia työtilaisuuksia muun muassa luoville aloille sekä matkailuun.”
Pärssinen itse varttui tamperelaisessa betonilähiössä ja kävi isoa koulua. Oman tyttärensä hän halusi pieneen kyläkouluun. Niinpä perhe muutti asumaan Tampereelta ja Ylöjärven Vahannan kylän maalaismaisemiin.
”Olen äärettömän tyytyväinen ratkaisuun. Muistan, kun ajoin Tampereelta katsomaan kyläkoulua ja totesin, että tässä se on, tänne muutamme. Nyt tyttäreni on jo aikuinen ja hänen valokuviaan on esillä myös kesänäyttelyssä.”
Kuvataitelijaksi valmistunut Pärssinen nauttii kesänäyttelyjen järjestämisestä.
”Täällä tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja kuulee heidän tarinoitaan. Samalla saan rakentaa visuaalista kokonaiskuvaa monenlaisista töistä eri taiteilijoilta.”
Pärssinen on huomannut, että monelle Leporannan kävijälle jo pelkkä maaseudun rauhaan pääsy on iso elämys. Hetki vanhan torpan pihakeinussa tai maisemien ihailu laiturilla voi nousta kesäkokemusten kärkeen.
”Ihmiset nauttivat loppupeleissä ihan yksinkertaisista asioista. Siksi ihmettelen, miksei maaseudun arkea ole osattu enempää hyödyntää elämysmatkailussa. Sehän on suurinta elämystä, kun pääsee kiireettömän ja hitaamman elämän äärelle, että ehtii olla läsnä siinä hetkessä ja nähdä elämää eri näkökulmasta.”
Leporannan perinteenä on tarjota kaikille aukeavaa esittäväpainotteista taidetta. Kynnys saapua vanhalla maatilalla pidettävään näyttelyyn on matala.
”Isot taidesalit valkoisine seinineen ovat aika kalseita ja niissä on hieman elitistinen leima. Monet ihmiset eivät mene niihin, vaikka ovi olisi auki kadulle päin.”
”Täällä voi nauttia hiljaisuudesta ja mielenrauhasta. Aika pysähtyy ja voi kuulla selkeämmin omat ajatuksensa. Se on hieno tunne, jota ei kaupunkimiljöössä tule ajatelleeksi. Siellä taustakohu on koko ajan läsnä ja siihen tottuu.”
Leporannan 48. kesänäyttely, Hiljaisuus, 22.6.–18.8. Vinkiäntie 745, Längelmäki
leporannantaidekeskus.net
Lue lisää: Leporanta tarjoaa taidekeitaan maaseudun rauhassa
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
