Koneet & autot

Nopeusrajoitus täyttää tänään vuosia, ja se on paljon vanhempi keksintö kuin luulit

Ensimmäinen nopeusrajoitus säädettiin liki 20 vuotta ennen nykyaikaisen auton keksimistä.
Timo Filpus
Ylinopeuden toteaminen silmämääräisesti on varmasti herättänyt kiistaa ensimmäisten sakon saaneiden autoilijoiden ja poliisin välille.

Kirkas kesäpäivä, alla komeasti ärjyvä kesäauto ja edessä – ihme kyllä – leveä ja vastapinnoitettu tie. Nikilaudamaisia ajo-otteita rajoittaa ainoastaan tien oikeanpuoleisella pientareella jököttävä punakeltainen kyltti, johon on kirjattu harmillisen matala nopeusrajoitus. Kuka tuonkin on oikein keksinyt?

Kysymys on itse asiassa melko mielenkiintoinen ja yllättävää kyllä myös ajankohtainen. Palataan siis ajassa taaksepäin ja sukelletaan kohti nopeus­rajoitusten historiaa.

Yleisnopeusrajoitukset tulivat käyttöön Suomessa vuonna 1973 Tasavallan presidentti Urho Kekkosen vahvalla myötävaikutuksella. Presidentti oli uudenvuodenpuheessaan päivitellyt tieliikenteen runsaita kuolemia. Nopeus­rajoitukset etenivät nopeasti kokeiluvaiheeseen.

Vuonna 1972 liikenneonnettomuuksissa kuoli Tilastokeskuksen mukaan peräti 1 156 henkilöä. Vertailun vuoksi vuonna 2020 kuolleita oli runsaat parisataa.

Presidentin jyrähdyksen ja synkkien onnettomuustilastojen lisäksi nopeusrajoitusten syntyä vauhditti öljykriisi, jonka seurauksena 80 kilometrin tunti­nopeus määrättiin joulukuussa 1973 nopeusrajoitukseksi koko maassa. Virallisesti pysyviä nopeusrajoituksista tuli vuonna 1978.

Kekkonen oli kykenevä mies, mutta ei hänkään sentään nopeusrajoituksia omasta päästään keksinyt. Suomessa yleisnopeusrajoituksia oli kokeiltu jo vuonna 1962, mutta runsaan vastustuksen vuoksi käytäntö ei vielä tuolloin laajentunut. Taajamissa 50 kilometrin tuntinopeusrajoitus kuitenkin yleistyi. Joillain kaupunkialueilla se oli toki ollut käytössä jo paljon aiemmin.

Puheessaan Kekkonen viittasi Ruotsiin, jossa yleisnopeusrajoitukset olivat tulleet voimaan vuonna 1967, ja Norjaan, jossa yleisrajoitus oli ollut toiminnassa peräti vuodesta 1912 saakka.

Ruotsissa yleisnopeusrajoitus oli säädetty jo ensimmäisten autojen alkaessa ilmestyä katukuvaan vuonna 1907, jolloin nopeusrajoitukseksi määritettiin 15 kilometriä tunnissa päivällä ja 10 kilometriä tunnissa auringon laskettua. Yleisnopeusrajoituksista ehdittiin kuitenkin luopua vuonna 1930, kun autoihin oli alkuhämmennyksen jälkeen totuttu.

Useammassa muussakin Euroopan maassa nopeusrajoituksia säädettiin 1900-luvun alussa henkilöautojen tullessa markkinoille. Ruotsin tavoin näistä rajoituksista usein luovuttiin ennen toista maailmansotaa.

Nopeusrajoitus on huomattavasti Suomen, Ruotsin tai Norjan lakeja vanhempi. Itse asiassa nopeusrajoitus on vanhempi kuin Suomen tai Norjan valtiot. Se on myös vanhempi kuin maailman ensimmäinen bensiinikäyttöinen auto, saksalaisen Karl Benzin vuonna 1885 kehittämä ”patenttimoottorivaunu”.

Ensimmäinen nopeusrajoitus astui voimaan Britanniassa 160 vuotta sitten, 1, elokuuta vuonna 1861. The Locomotive act eli lokomotiiviasetus rajasi höyrytoimisten lokomotiivien maksiminopeudeksi 5 mailia eli noin 8 kilometriä tunnissa taajamissa ja 10 mailia eli 16 kilometriä tunnissa niiden ulkopuolella.

Lokomotiivilla viitataan nykyään usein höyryvetureihin, mutta tässä yhteydessä sillä tarkoitetaan pyörillä kulkevaa höyrytoimista ajopeliä. Höyryn voimalla pyörillä liikkuvia koneita saatettiin kutsua myös lokomobiileiksi tai suomalaisittain vetokoneiksi. Näitä koneita käytettiin raskaiden taakkojen vetämiseen ja kyntötöihin, mutta ilmeisesti niillä rällääminen myös kaupungissa nähtiin ongelmaksi.

Turvallisuuden lisäksi nopeusrajoitusten säätämiseen kannusti huoli teiden kunnosta. Painavien ja vauhdikkaiden lokomotiivien pelättiin tuhoavan teitä hevosvetoisia vaunuja enemmän. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ollut totta, sillä höyryvaunujen leveät pyörät ja tasainen vauhti saattoivat kuormittaa jopa vähemmän kuin hevoskärryjen kapeat pyörät ja kavioniskut.

Vuoden 1861 lokomotiiviasetuksessa määrättiin myös sakko sallitun nopeuden ylittämisestä. Asetuksen mukaan lokomotiivin kuljettajalle voitiin määrätä korkeintaan viiden punnan sakko, mikäli hän ei ollut vaunun omistaja. Hurjastelevalle vaunun omistajalle voitiin puolestaan määrätä enimmillään kymmenen punnan sakko.

Vuoden 1861 punta vastaa ostovoimaltaan noin 125 vuoden 2021 puntaa. Kymmenen punnan sakko vastaisi siis nykyrahassa runsasta 1 400:ta euroa. Sakon pelote lienee siis ollut tuntuva. Tiettävästi ensimmäinen sakko ylinopeudesta annettiin kuitenkin vasta vuonna 1896, jolloin sakonsaaja ajoi jo Benzin bensiinikäyttöisellä autolla.

Nykyajan tuulia henki myös kolme vuotta myöhemmin uuden maailman ensimmäinen ylinopeudesta tuomittu autoilija, New Yorkilainen taksiautoilija Jacob German ylitti sallitun ajonopeuden sähköautolla. Päästöttömällä pirssillään hurjastellut German joutui rikkeestään peräti vankilaan.

Seuraavan kerran nopeusrajoituskilven kohdatessaan onkin syytä nyökätä kohteliaasti onnitellakseen liikenneturvallisuutta parantaneen keksinnön vuosipäivää. Samalla voi lohduttautua sillä, että nopeusrajoitukset ovat nykyään sentään huomattavasti korkeampia kuin mihin ne alun perin säädettiin.

Toisaalta, vaikka kaasutellessaan kuitenkin ylittäisi sallitun rajan, voi punaisen valon takana nähdessään tuntea helpotuksen tunnetta siitä, että vankilaan joutuminen tai 1 400 euron sakot ovat rikkeestä melko epätodennäköinen rangaistus.

Lue lisää

Kaasuautot ovat jääneet autonvalmistajien suunnitelmissa sivurooliin vaikka kaasu on polttoaineena edullista sekä autoilijalle että ympäristölle

Yle uutiset: Tyhjä akku, tyhjä tankki tai tyhjä rengas Tiepalvelun kutsumisen yleisimmät syyt

Osaatko ohittaa oikein? Muista loiva liike ja taustapeili

Sähköautot eivät voisi vähempää kiinnostaa