Video: Latojen aarreautot heräävät Valto Mikkolan käsittelyssä uuteen loistoon

”Tämä Ford Taunus on vuodelta 1966, ikää sillä on jo 58 vuotta. Koritöiden jälkeen elinikää tulee rutkasti lisää”, Valto Mikkola kertoo. Kuva: Kari Lindholm

Kipinät sinkoilevat ja santapaperi suhahtelee vanhojen klassikkoautojen keskellä, kun autopeltiseppä ja -maalari Valto Mikkola, 70, Rovaniemeltä valmistelee parhaat päivänsä nähneen autovanhuksen koria maalauskuntoon. Työn alla on vuonna 1978 käyttöön otettu Mercedes-Benz korimallia W123.

”Ensimmäisen tällaisen olen maalannut vuonna 1976 ja sen jälkeen näitä on kulkenut minun käsien kautta suunnilleen 150 kappaletta”, Mikkola kertoo.

Mies osaa ulkoa Mersun jokaisen ruuvin ja mutterin, joita on vesikauhallisen verran takapenkillä.

Valto Mikkola pelasti huonoon kuntoon päässeen 46 vuotiaan Mersun romutukselta viime hetkillä. Korin hän maalasi alkuperäiseen taksin väriin. Kuva: Kari Lindholm

Entisöinti voi kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ole. Kun auton ikä lähentelee 50 vuotta, pelkkä osien saanti on erittäin vaikeaa. Esimerkiksi uutta tuulilasia voi joutua odottamaan viikkokausia.

”Tähän pitäisi löytää lämmityslaitteen moottori, mutta niitä ei saa uusina mistään. Löysin käytetyn Keski-Suomesta viidellä kympillä. Alkuperäisiä lokasuojia saa vielä, mutta hinta on 700 euroa. Uuden oven hinta on lähempänä kahta tuhatta euroa.”

Mikkola toteaa, että työn alla olevan kaltaiset ajokit vähenevät kiihtyvällä vauhdilla. Niitä näki liikenteessä vielä 10 vuotta sitten, mutta nykyään näky on harvinainen.

”Romut on paalattu, vain hyväkuntoiset ovat liikkeellä. Osat kannattaa pitää tallessa, sillä niiden arvo nousee.”

Mikäli korin osia ei löydy, silloin Mikkola tekee ne itse. Hän on huolissaan alan ammatillisen koulutuksen laadusta, joka antaa valmiuksia lähinnä osien vaihtoon, ei niinkään peltisepän työhön.

Lähes kaikki Valto Mikkolan henkiin herättämät klassikkoautot päätyvät museorekisteriin. Tämän takia työ on tehtävä laadusta tinkimättä, jotta museotarkastuksen tiukat vaatimukset täyttyisivät.

”Ei tässä voi oikoa yhtään. Teen nämä kuin tekisin itselle. Kaikki työvaiheet kuvataan ja dokumentoidaan.”

”Olen maalannut Mersun W123-korisia suunnilleen 150 auton verran, joten muistan jokaisen ruuvin ja mutterin ulkoa”, Valto Mikkola sanoo. Kuva: Kari Lindholm

Työn alla oleva Mercedes valmistuisi parissa viikossa, ellei muita töitä olisi. Työn alla on useita muitakin autoja, jotka valmistuvat vaiheittain; sitä mukaa, kun niihin saadaan osia.

Vanhin pajalla oleva auto on vuoden 1966 Ford Taunus, josta löytyy ajan patinaa ja jonkin verran ruostettakin.

”Taunuksen renkaina ovat Michelinin X:t, joita ei ole myyty uusina puoleen vuosisataan.

Näillä ajettiin ympäri vuoden, ja pito oli kohtuullinen.”

Hiekkapuhaltaminen on ainut toimiva keino ruosteen poistamiseen. Mikäli peltiin jää vähänkin ruostetta, se kaivautuu maalin alta näkyviin muutamassa vuodessa.

”Etulokasuojat hiekkapuhalsin kokonaan. Ruiskuttelin ensin kiinnityspultteihin öljyä, että saisin lokasuojat irti, koska rungot pitää korjata sisäpuolelta. Puran lamput keulasta ja perästä, sillä koko auto maalataan”, Mikkola selvittää.

Ruosteen estämiseksi kori maalataan aluksi happo-pohjamaalilla. Koteloihin suihkutetaan ruosteensuoja-ainetta, ja lokasuojat maalataan ja massataan sisäpuolelta.

Valto Mikkolan ensimmäinen työpaikka oli automaalaamo City-Lackering Ruotsin Kiirunassa, johon maatilalla Pellon Rattosjärvellä varttunut ummikko nuorukainen pestattiin vuonna 1969.

”Automaalaamon omistaja Helge Wallgren oli ummikko ruotsalainen. Yhteinen kieli kehittyi muutamassa viikossa.”

Parhaillaan työn alla on Mercedeksiä ja Ford Taunus. Kuva: Kari Lindholm

Aluksi Mikkola maalasi Kupla-Volkkareita, VW Transporterin ensimmäistä korimallia, ID-sitikoita, Mersun W115-korisia, henkseli-Hanomageja sekä Volvo Amazoneja sekä PV-Volvoja.

Viime vuodet Mikkola on työskennellyt rovaniemeläisen Autocolorit Oy:n tiloissa.

”Tämä on kuin harrastus, näitä hommia haluttaa tehdä eläkkeelläkin.”