Kiinteä laajakaistaverkko säilyttää ja luo yrittäjyyttä
Yleisimmin valokuitu tuodaan vanhoille asuinalueille samalla, kun sähköjohdot kaapeloidaan maan alle. Maanrakennus Dahlbacka urakoi valokaapelia Kauhavalla torstaina. Johannes Tervo Kuva: Viestilehtien arkistoMaaseudun asuttuna pysymisellä, yrittäjyydellä ja nopeilla tietoliikenneyhteyksillä on selvä yhteys, sanoo pohjanmaalaisen teleyhtiön Anvian varatoimitusjohtaja Harri Suokko.
”Kilpailukyvyssä Vaasan seutukunta peittoaa jopa Helsingin. Ei se tietenkään ole laajakaistan ansiota, mutta nopeat yhteydet ovat yksi selittävistä tekijöistä”, hän sanoi Finnet-liiton seminaarissa syyskuun puolivälissä.
Vaasan seutukunta oli maan kärkeä kiinteissä nopeissa liittymissä kesällä tehdyn Viestintäviraston selvityksen mukaan.
”Pohjanmaalla on paljon eläviä pikkukyliä. Kun lapsiperheet haluavat asua maalla, kyliin syntyy yhteyksien ansiosta myös uusia pienyrityksiä”, Suokko havainnoi.
”Ja on noilla urakoilla viime vuosina aika monta kaivuria maksettu pois tai lyhennetty.”
Anvia on kuiduttanut tasaiseen tahtiin paitsi Vaasan myös Seinäjoen ja Kokkolan taajamia ja kaupunginosia. Seinäjoki ja Kokkola ovat laajentuneet kuntaliitosten ansiosta useampaan kertaan, joten kuituverkon kattavuus ei ole vielä yhtä korkea kuin Vaasan seudulla.
Kun puolet talouksista ostaa liittymän, rakentaminen pystytään hoitamaan ilman tukia. Anvia ei ole Suokon mukaan käyttänyt julkista tukea runkoverkkojen laajentamiseen, vaikka siihen olisi osalla alueesta ollut mahdollisuus.
Vastaava huomio on kylien elinvoiman ja tiedonsiirron kohtalonyhteydestä on tehty Kouvolassa ja Iitissä toimivassa Kymijoen kyläkuitu -osuuskunnassa.
Sen toimitusjohtaja Jarno Laitinen, joka on myös Suomen seutuverkot ry:n puheenjohtaja, listasi puolisen vuotta sitten liittymän ostaneet yrittäjät. Toimialoja löytyi kahdesta kunnasta peräti 15.
Puhtaasti yrityksen nimiin eli y-tunnuksella on rekisteröity noin 10 prosenttia toistaiseksi rakennetuista 2 100 liittymästä. Siitä puuttuvat kuitenkin toiminimet ja maatilat, koska niistä monet hankkivat liittymän perheen nimiin, Laitinen muistuttaa.
Lisäksi kiinteä laajakaista on luonnollisesti välttämätön myös kunnille sekä paikalliselle energiayhtiölle. Eikä kännykkäverkkokaan pysy pystyssä ilman taustalla toimivaa kiinteää runkoverkkoa.
Ruotsalainen tutkija Christer Mattson kannustaa kuntia laatimaan digitaalisen strategian, jossa lähdetään aidosti kuntalaisten ja alueen yritysten tarpeista.
”EU:lla on digitaalinen agenda ja monilla maillakin kuten Suomella ja Ruotsilla on sellainen. Ei niitä ole tehty Netflixin tai muun viihteen katsomiseksi, vaan jotta voimme luoda työtä ja toimeentuloa.”
Luotettavan, nopean tiedonsiirron kokonaisvaikutuksia ei mietitä, kun sijoituksen tuottoa lasketaan kvartaalitalouden odotusten mukaan.
Jos kiinteän verkon rakentaminen jaetaan 25 vuodelle, sijoituksen tuotto on erinomainen, Mattson huomauttaa.
Hän laski tutkimusryhmineen, että pelkästään vanhusten hoidosta syntyisi hurjia säästöjä, kun iäkkäät pärjäisivät osin videoyhteyksien varassa pidempään kotona.
Kiinteän verkon rakentaminen on siis myös kuntien etu, jos ne ajattelevat sekä yritysten toimintaedellytyksiä että kuntalaisten tarvitsemia palveluita.
”Kukaan ei saa Pohjoismaissa rakentaa taloa ilman sähköä, vettä ja tarkkoja määräyksiä lämmityksestä. Miten on mahdollista, että talon voi silti rakentaa ilman kuitua?” Mattson kysyy.
Jarno Laitinen on kylätilaisuuksissa havainnut, että etenkin eläkeikää lähestyvistä osan on edelleen vaikea ymmärtää nopeiden tietoyhteyksien merkitystä.
Heille pitää maalata tulevaisuuden kuva. Jos lapset tai lapsenlapset haluavat asuttaa taloa, aloittaa siinä yrityksen tai jos taloa myydään, kiinteä liittymä on ratkaiseva.
Kymijoen kyläkuitu onkin lähtenyt myymään verkkoliittymiä kodista kotiin. Myyjinä toimivat paikalliset nuoret, jotka tunnetaan ja joihin luotetaan.
”Hirveän hyvin heidät on otettu vastaan. Rakentamiimme verkkoihin on sen ansiosta lähtenyt mukaan 60–80 prosenttia talouksista”, Laitinen kertoo.
Mattson katsoo, että verkkoratkaisuja tehdään herkästi liian lyhyin tuottotavoittein. Silti operaattorit kilpailevat varsinkin kaupungeissa rakentamalla päällekkäisiä kaapelointeja sen sijaan, että myytäisiin tiedonsiirtoa samoihin kuituverkkoihin.
”Jos joka lentoyhtiöllä olisi oma lentokenttä tai bussi- tai taksifirmalla oma tiestö, sehän tulisi hirveän kalliiksi”, hän vertaa.
Suomessa tämä näkyy nurinkurisesti niin, että yli puolet omakotitaloista on edelleen vailla mahdollisuutta liittyä kuituverkkoon. Ongelma ei ole suinkaan vain harvaan asutun maaseudun.
Niin Finnetin yhtiöitä kuin Suomen Seutuverkkoja lähestytään säännöllisesti muun muassa Espoosta, jossa laajoja alueita on vailla kiinteää yhteyttä.
Kaijaleena Runsten
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
