Uskolliset kulkupelit odottavat poimijoita: Marja-auto saa olla iäkäs ja yksinkertainen

Osa Riitan Herkun ajoneuvokalustosta palvelee elinkaarensa ehtoopuolella marjojen hankinnassa Savukosken kairoissa. Kuva: Kari Lindholm

Yhtiön marjastusautojen varikolla thaipoimijoita odottaa 150 kunnostettua ja katsastettua ajoneuvoa. Kuva: Kari Lindholm

Sääsket parveilevat Korvatunturin Marja Oy:n autovarikolla Savukoskella. Hiljaisella hiekkakentällä seisoo 150 pikkubussia, paketti- ja henkilöautoa, jotka on hankittu marjanpoimijoiden käyttöön. Peltilehmien ympärillä makoilee räkkää paossa olevia poroja.

Joutilaisuus päättyy pian. Koneet jyräytetään käyntiin pitkän talvitauon jälkeen, kun 425 thaimaalaista poimijaa saapuu työhönsä heinäkuun puolivälissä.

Luonnonmarjojen poimintakauden ulkopuolella autot ovat poistettuina liikennekäytöstä, yhtiön paikallisjohtaja Jari Huttunen kertoo.

Huomattavan osan Suomen harvimmin asutun kunnan – 1 061 asukkaan Savukosken – autokannasta muodostavat ajokit ovat Korvatunturin Marjalle elinehto, kuten ulkomaiset poimijatkin.

Autot jouduttiin hankkimaan, kun Suomi siirtyi eurovaluuttaan. Markan hautaamisen jälkeen työkseen marjoja poimivat suomalaiset vähenivät dramaattisesti.

Ennen marjakilolta sai viisi markkaa ja sitten vain yhden euron. Se tuntui vähältä, vaikka todellisuudessa marjojen ostohinta nousi.

Ensimmäiset thaipoimijat saapuivat Savukoskelle vuonna 2005. 92 poimijaa varten hankittiin kolmisenkymmentä ajoneuvoa.

Toiminta kasvoi nopeasti, ja nykyään yhtiö hankkii lähes saman verran autoja vuosittain. Autot kuljetetaan Savukoskelle autonkuljetusrekalla, jonka jälkeen ne kunnostetaan ja katsastetaan.

Puolustusvoimien ja raja­vartiolaitoksen huutokaupat sekä nettikaupat kolutaan läpi tarkkaan. Kun ajokkien ostohinnat vaihtelevat 2 000–7 000 euron välillä, niiden yhteisarvo on arviolta puoli miljoona euroa.

Henkilö- ja pakettiautoista sekä bensiinillä toimivista on siirrytty vähitellen tila-autoihin ja dieseleihin, joita on jo 98 prosenttia yhtiön autokannasta.

Jokaiselle poimijalle pitää löytyä istumapaikka, ja tilaa tarvitaan myös marjasaaveille.

Polttoainetta palaa rekkakuormittain, kun marjasavotan väki autoilee Savukosken pääpirtiltä naapurikuntien Sodankylän, Sallan tai Pelkosenniemen apajille. Mittariin kertyy 10 000–30 000 kilometriä autoa kohti poimintakaudessa.

Joskus dieselin tankkiin lorahtaa bensaa, mutta sama vahinko ei toistu, sillä tankin tyhjennystä ja työhön pääsyä voi joutua odottamaan tunteja.

Huttusen mielestä marjavaunut saavat olla iäkkäitä. Silloin niitä on helpompi korjata Savukoskella, eikä kalliita vianlukulaitteita tarvita. Yhtiön autokorjaamo työllistää kolme autoasentajaa ympärivuotisesti.