A-malli jäi mieleen
Lapsuudenkotini ensimmäinen auto oli Fordin A malli vuodelta 1930. Se hankittiin paljon ennen syntymääni ja se poistui maisemista ennen kuin sain ajokortin.
Äitini kertoi aina ylpeänä, että se ostettiin suoraan mikkeliläisen autoliikkeen ikkunasta. He poseeraavat vanhassa valokuvassa auton edessä. Äiti odottaa siinä esikoistaan, veljeäni, josta tuli todellinen automies.
Isä ei paljon konepellin alaisista asioista piitannut. Hän luotti ammattilaisiin. Niihin aikoihin löytyi joka kylältä sepän paja, jossa kinkkisimmätkin hommat hoituivat.
”Siinä jäi Buikit ja Letukat taakse, kun Heikki meni niiden ohi ylämäessä oravana”, isä kehui.
Auto oli oikea tilaihme. Lomamatkoilla autoon lastattiin viisihenkinen perhe, koira ja tavarakuorma matkalaukkuineen.
Sukulaishäistä mukaan lastattiin oman perheen lisäksi pelimanni haitareineen.
Auto joutui sota-aikana rintamalle ainoana meidän perheestä. Sodasta se ei osannut kertoa, mutta sodan jälkeen sitä palauttamaan lähtenyt humalainen alikessu ajoi sen päin puuta.
Silti automme ehti vielä opettaa veljeni ja siskoni ajamaan. Sen päivätyö meillä päättyi vuonna 1953.
Sen jälkeen tiedän sen joutuneen nuorison peltoautoksi.
Nykyinen autoni on Toyota Land Cruiser vuodelta 1990. Siinä on sama kantikas korkea malli, melkein pystysuora tuulilasi ja sama köröttelyn tunne, jossa aikanaan kasvoin.
MARJA-TERTTU MYLLYLUOMA
Naarajärvi
MT:n Minun autoni -palstalla esitellään autoja, jotka ovat jääneet mieleen. Lukijat voivat lähettää napakoita autotarinoitaan (mielellään kuvan kanssa) osoitteeseen: Maaseudun Tulevaisuus / ”Minun autoni”, Pl 440, 00101 Helsinki tai sähköpostilla jarmo.palokallio@maaseuduntulevaisuus.fi. Julkaistuista kirjoituksista maksamme 100 euron palkkion.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
