MINUN AUTONI Sumpilla seikkailuun
Poikaystäväni on pelastanut peltoautokohtalolta vuosimallia 74 olevan Sunbeam Avengerin eli ”kostajan”.
Pari vuotta autoa hitsailtuaan ja tuunailtuaan mittariin on kertynyt kolmen vuoden aikana ympärivuotisessa ajossa yli 50 000 kilometriä ja monta hauskaa sattumusta. Sumppi nimittäin ei ihan helposti jää näkemättä ja kuulematta.
Aamustartti on kovina pakkasaamuina ollut kysymysmerkki, mutta pelastukseksi on koitunut poikaystäväni liukuva työaika ja Valtran turkishaalarit. Kesällä kyllä tarkenee ajella mainiosti ja onpa Sumppi kerran käynyt niinkin kuumana, että joku oli hälyttänyt palokunnan paikalle savun noustessa konepellin alta parkkipaikalla.
Hälytys oli kuitenkin aiheeton, sillä Sumppi vain vähän keitti.
Talvisin Sumpin perän on nähty lentelevän Savon maisemissa. Viimemmäksi Sumpista on poksahdellut vesiletkuja ja niinpä asiaan vihkiytymättömänä olen itsekin luullut Sumpin kohtalon koittaneen vesihöyryn savutessa koneesta.
Välillä Sumppi on ollut kova juomaan öljyä, mutta öljylaadun suhteen se ei ole ollut vaativainen. Koskaan emme kuitenkaan ole jääneet Sumpilla tien varteen, vaan aina se on uskollisesti näppärän kuskinsa kanssa tuonut meidät kotiin.
Huoltoa vanha auto on kuitenkin kaivannut, sillä mielestäni omistaja on käynyt läpi lähes kaikki osat parivuotisen seurustelumme aikana. Kerrankin auton rassaaminen meni aamuyöhön vaihdelaatikon ollessa kappaleina, mutta niin vain seuraavana päivänä pääsimme Sumpilla lomareissulle.
Tällä hetkellä poikaystäväni varaosavarasto alkaa uhkaavasti huveta, joten leiman mennessä umpeen, Sumppi päätynee toistaiseksi tädin navetan vintille odottamaan uusia seikkailuja.
Sumppi jää kuitenkin elämään, sillä kukapa voisi unohtaa ”marjapuuronväristä uljasta ratsua” sillä ajettuaan.
Allekirjoittaneellakaan ei ole huolen häivää, jos Sumpin omistajalta liikenee yhtä paljon aikaa ja kärsivällisyyttä tyttöystävälle kuin ajopelille.
ANNUKKA MAKKONEN
Hankasalmi
MT:n Minun autoni -palstalla esitellään autoja, jotka ovat jääneet mieleen. Lukijat voivat lähettää napakoita autotarinoitaan (mielellään kuvan kanssa) osoitteeseen: Maaseudun Tulevaisuus / ”Minun autoni”, Pl 440, 00101 Helsinki tai sähköpostilla jarmo.palokallio@maaseuduntulevaisuus.fi. Julkaistuista kirjoituksista maksamme 100 euron palkkion.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
