Turvesoilla käyttämättömiksi jääneillä traktoreilla on yllättävä suunta: kova kysyntä Persianlahden öljymaassa

Suomalaisilla turvesoilla käytettyjä traktoreita on viety satamäärin Irakiin. Erityisen haluttuja ovat olleet 1980-90- luvun Fiatit. Kuva: Johannes Tervo

Persianlahden öljyntuottajamaan Irakin maaperällä työskentelee kymmeniä ehkä satoja 1980–90 luvun maataloustraktoreita, joiden aikaisempi historia löytyy suomalaisilta turvesoilta.

Kun turpeen energiakäyttöä alettiin Suomessa 2020-luvun alussa ajaa alas, turvesoilta toimettomaksi jääneitä isoja traktoreille löytyi markkina Persianlahden öljyvaltiosta.

Suomessa turvesoilla käytetyille isoille ja nykykäyttöön hitaille traktoreille ei ole kysyntää sen paremmin maataloudessa kuin urakoinnissa. Irakin maataloudessa isoille ja tekniikaltaan yksinkertaisille 1990-luvun traktoreille löytyy ostajia.

Erityisen haluttuja vientikoneita ovat olleet turvesoiden valtamerkkinä töitä paiskineet mekaanisella voimansiirrolla varustetut 1980–90–luvun Fiatit. Ne on käytännössä ostettu kaikki pois Suomesta.

Soittokierros puolelle kymmenelle turveyrittäjälle kertoo, että heistä jokainen on myynyt yhden tai useamman traktorin yleensä irakilaistaustaiselle välittäjälle.

”Jäljellä on oikeastaan vain ne, joita omistajat eivät ole suostuneet myymään”, ähtäriläinen koneyrittäjä Tapio Haavisto sanoo.

Haavisto möi myös itse vuosikymmeniä käytössä olleet 185-90 ja 130-90 Fiatit Irakiin, vaikka vähän kipeää teki. Hän oli ajanut samoilla traktoreilla turvesuolla 15-vuotiaasta pojanklopista saakka, joten tunnettakin oli mukana.

”Ne oli rakkaita pelejä, mutta jäivät tarpeettomaksi. Hinta oli hyvä, mistään en olisi saanut Suomesta samaa”.

Turvetraktoreita on myyty Irakiin tasaisesti jo pidemmän aikaa, mutta vasta Sanna Marinin (sd) hallituksen päätös jouduttaa turpeen energiakäytöstä luopumista räjäytti pakan.

Koneyrittäjät ry:n varapuheenjohtaja ja energiayrittäjä Marko Vainionpää möi neljä turvetraktoria Irakiin. Jäljelle jääneistä neljästä Fiatista hän ei aio luopua.  Kuva: Johannes Tervo

”Tämä on yksi turpeen alasajon seuraus. 70 prosenttia turveyrittäjistä on lopettanut. Viime kesänä meillä oli neljä Fiatia, nyt neljä. Vapo sanoi irti sopimuksen ja traktoreille ei ollut enää tarvetta”, Koneyrittäjät ry:n varapuheenjohtaja ja energiavaliokunnan jäsen Marko Vainionpää Alavudelta sanoo.

Vainionpää on itsekin myynyt omia Fiatagrejaan Irakiin. Vainionpään Fiatit osti irakilainen lääkäri, jonka suku harjoittaa konekauppaa Irakissa.

”On onnettomassa tilanteessa onnenpotku, että Irakista löytyi markkina näille. Viime vuonna oli kahdeksan Fiatia, nyt niitä on jäljellä neljä. Niitä en enää myy pois, sillä vanhat kuskit tykkäävät ajaa vain niillä”.

Kuskin paikalta asia vahvistetaan.

”Tähän on tottunut, tällä on hyvä ajaa. En haluaisi uudemman koneen penkille”, palaturvekonetta vetävä Jorma Taipalus sanoo ja kääntää Fiatin turvesuon päässä.

Palaturpeen nostossa traktori on kovilla, mutta irakilaisia ostajia turvetraktorien käyttöhistoria ei pelota. Kuva: Johannes Tervo

Kierrokset nostetaan täysille ja jyrsimen terä putoaa turvesuohon. Se vaatii voimaa, mutta turvetraktoreille yleiseen tapaan Fiatin pumppua on ruuvattu niin, että tehoa löytyy puolensataa hevosvoimaa vakioasetuksia enemmän.

Tieto Suomen turvekentillä työskentelevistä suurista 1990-luvun Fiateista ja niiden muuttumisesta joutilaiksi on ilmeisen hyvin tavoittanut Irakiin traktoreita ostavat diilerit.

”Olen kuullut, että muutamien turveyrittäjien pihaan on ajanut ostajia, joilla on salkussa paksu nippu seteleitä”, Haavisto kertoo.

Fiatin lisäksi myös muita turvesoilla käytettyjä merkkejä on viety Irakiin, mutta ei ensinkään samoja määriä.