Yhdestä tulppaanin sipulista saatettiin maksaa talon hinta 1630-luvulla ‒ tiedätkö, miten saat kaunottaren kestämään maljakossa parhaiten?

Tulppaanien historia on yksi puutarha-alan värikkäimpiä. Oman osansa tulppaanihuumasta ovat saaneet niin hallitsijat, sotilaat kuin pörssikeinottelijatkin. Kuva: Säde Aarlahti

Varhaisimmat tiedot tulppaaneista tunnetaan muinaisesta Persiasta, jossa niitä kasvatettiin puutarhakasveina jo tuhat vuotta sitten. Samaan aikaan Euroopassa puutarhakasvien kasvatus oli vielä varsin uutta ja keskittyi puhtaasti syötävien hyötykasvien sekä varhaisimpien lääkerohdosten kasvatukseen. Pohjoisessa Skandinaviassa edes yrttitarhoja ei tunnettu vielä lainkaan.

Kotiseudullaan Aasiassa tulppaaneja sen sijaan arvostettiin täydellisen, puhtaan rakkauden ja kauneuden symboleina. Mainintoja tulppaaneista on säilynyt muun muassa 1100-luvulla kirjoitetussa runoudessa.

Vanhan tarun mukaan tulppaani symboloi muinaista tuhoon tuomittua rakkaustarinaa, jossa prinsessa Shirin ja kivenhakkaaja Farhad kokevat Julian ja Romeon kohtalon rakastuttuaan tulisesti, mutta yhteiskunnan sääntöjen vastaisesti toisiinsa. Nuori pari menehtyy riipaisevasti šaahi-isän juonittelujen seurauksena. Vuorenrinteelle heidän kuolinvuoteelleen kasvaa kuitenkin kymmenittäin pieniä kirkkaanpunaisia tulppaaneja – rakkauden kukkia.

Tulppaanit ovat ilon, rakkauden ja kevään kukkia. Suomessa ostetaan asukaslukuun suhteutettuna eniten tulppaaneja maailmassa heti ruotsalaisten ja hollantilaisten jälkeen. Kuva: Säde Aarlahti

Paitsi rakkaudessa, on tulppaania vuosisatojen kuluessa arvostettu myös onnen tuojana ja vaurauden symbolina. Muinaiset ottomaanisotilaat käyttivät sotavarusteidensa alla vaatteita, joihin oli kirjailtu tulppaanin kuvia. Tämä suojasi sotilaita taistelukentillä ja antoi heille hyvää onnea sekä rohkeutta.

Tulppaaneja kannettiin koristeina myös turkkilaisen ylimystön turbaaneissa, mikä viestitti omistajansa vauraudesta ja eleganssista. Turkin kautta tietoisuus tulppaaneista ja niiden kauneudesta vähitellen kantautui myös Eurooppaan. Niinpä tulppaani onkin saanut virallisen Tulipa-nimensä turkin kielen turbaania merkitsevästä sanasta.

Turkkilaisessa kulttuurissa tulppaanin jaloimpana ja kauneimpana muotona pidettiin kapeita ja teräväkärkisiä kukintoja. Euroopassa sen sijaan miellyttiin kukan symmetrisen pyöreisiin muotoihin. Kukkaa pidettiin uskomattoman kauniina ja värikylläisenä, ja sellainen se olikin. Euroopassa ei aiemmin oltu nähty mitään yhtä koristeellista.

Historian kuuluisin ja halutuin tulppaanilajike on tiettävästi ollut nimeltään Semper Augustus. Harvinainen lajike on ikuistettu moniin 1600-luvun hollantilaistauluihin. Kuva: Wikimedia Commons

Tulppaaneista tuli ylellisyystuote, jonka arvo lähti hoveissa ja aateliston keskuudessa nopeaan nousuun. Harvoin tarjolle tulevista tulppaanin sipuleista maksettiin ennennäkemättömiä hintoja. Erityisen korkealle tulppaanien arvo kohosi Hollannissa, jossa tulppaanin sipuleista tuli tärkeä myyntituote juuston, gini ja sillin rinnalle.

Suurimman tulppaanikuumeen aikana 1630-luvulla kalleimmasta tulppaanin sipulista maksettiin kokonaisen kivitalon hintaa vastaava summa. Iloa, kauneutta ja kevään riemua elämään tuoneista tulppaaneista oli tullut sijoituskohteita ja taloudellisen keinottelun välineitä.

Tulppaaneista jalostettiin uusia lajikkeita, joiden kukista haluttiin entistä suurempia, kirkkaampia ja värikkäämpiä. Kaikkein hienostuneimpina pidettiin kaksivärisiä kukintoja, joissa värit liekehtivät kirkkaina raitoina.

Raidoista ei kuitenkaan vielä 1600-luvulla saatu nauttia pysyvästi, sillä ne aiheutuivat tulppaaneihin tarttuneesta mosaiikkiviruksesta. Altistus sai sipulit kukkimaan yllätyksellisellä tavalla, mutta sairastuneet kannat eivät säilyneet pitkään elossa.

Tulppaaneista on jalostettu mitä mielikuvituksellisempia lajikkeita: on vahvasti kerrottuja, pitsireunaisia, monivärisiä... Kuva: Kari Salonen

Euroopasta tulppaanit rantautuivat Ruotsiin 1600-luvun puolivälissä. Varsin nopeasti tämän jälkeen tulppaaneja istutettiin myös Suomeen. Tiettävästi ensimmäiset Suomessa kukkineet tulppaanit kasvoivat Turun akatemian puutarhassa jo 1670-luvulla.

Enää yhdestä tulppaaninsipulista ei makseta hollantilaisen kivitalon hintaa, mutta tulppaani on edelleen yksi maailman rakastetuimmista leikkokukista. Kukasta on jalostettu tuhansia erivärisiä lajikkeita, joiden ominaisuudet eroavat toisistaan myös terälehtien lukumäärän ja muodon, kukinta-ajan, koon sekä muun muassa tuoksun suhteen.

Mikä parasta, ovat useimmat meillä myytävät tulppaanit myös kasvatettu Suomessa, mikä takaa hyvän saatavuuden ja parantaa myytävien leikkotulppaanien kestoa ja loistoa maljakossa.

Valtaosa Suomessa ostetuista leikkotulppaaneista on kasvatettu kotimaassa. Vuonna 2024 Suomessa tuotettiin noin 71 miljoonaa tulppaania. 

Jotta kevään raikkaista tulppaaneista saisi maljakossa nauttia mahdollisimman pitkään, kannattaa kaupasta valita nippu, jonka lehdet ovat terveen vihreät ja varret tuntuvat napakoilta. Nupuissa tulisi näkyä jo terälehtien lopullista väriä.

Joskus kimppuja säilytetään käytännön syistä ilman vettä. Tästä ei koidu haittaa, mikäli kimput muuten näyttävät siisteiltä, eivätkä lehdenkärjet ole kellastuneet.

Ennen maljakkoon asettamista tulppaaneihin on tärkeää leikata uudet imupinnat lyhentäen samalla varsia parin–kolmen sentin verran. Tämän jälkeen kimppu kääritään takaisin tiiviiksi nipuksi ja ­nostetaan maljakkoon noin viiden sentin syvyiseen veteen.

Anna varsien imeä vettä tunnin ajan, ennen kuin poistat kääreen nipun ympäriltä ja muotoilet kukat lopulliseen muotoonsa.

Varsinaiseksi hoidoksi tulppaanit eivät kaipaa kuin raikasta vettä. Kukkavirkisteen käyttö on niiden kohdalla turhaa. Uusien imupintojen leikkaaminen ja maljakkoveden vaihto parin päivän välein saattaa auttaa säilyttämään kimpun kauniin jopa yli viikon ajan.