Kirkon maksuton walk in -terapia on tavoittanut nuoria aikuisia hyvin − tällaista hyötyä siitä on ollut

Liisa Välilä on Kirkkohallituksen asiantuntija ja paripsykoterapeutti. LEHTIKUVA / Heikki Saukkomaa.  

Evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien tarjoama maksuton niin sanottu walk in -terapia on yleistynyt viime vuosina. Walk in -terapia on tarkoitettu 19–29-vuotiaille nuorille, ja sitä on tarjolla 32 paikkakunnalla ympäri Suomen. Ammattilaiset ovat päivystämässä tiettyinä päivinä ja kellonaikoina, ja nuoret voivat ilmestyä paikalle spontaanisti ilman erillistä ajanvarausta.

Walk in -keskusteluissa nousevat tällä haavaa eniten esiin nuorten erilaiset mielenterveyshaasteet, kuten ahdistus-, masennus- ja jaksamisoireet. Myös ihmissuhteisiin, työhön, opiskeluun ja yksinäisyyteen liittyvät teemat ovat yleisiä, kertoo Kirkkohallituksen asiantuntija ja paripsykoterapeutti Liisa Välilä.

”Asiakaspalautteiden perusteella usein jo yksikin käynti voi tuottaa myönteistä muutosta nuoren tilanteeseen: lisätä toiveikkuutta ja helpottaa oloa. Nuoret kokevat saaneensa käynneiltä selkeämpiä ajatuksia, konkreettisia keinoja ja uusia näkökulmia.”

Nimestään huolimatta walk in -terapia ei ole varsinaista terapiaa, vaan pikemminkin keskusteluapua. Sitä tarjoavat ammattilaiset eivät ole psykoterapeutteja tai psykologeja, vaan seurakunnan työntekijöitä ja vapaaehtoisia, jotka ovat saaneet tehtävään lyhytterapiakoulutusta.

Suurin osa walk in -terapiaan hakeutuvista nuorista on 19–25-vuotiaita. Moni on löytänyt palvelun esimerkiksi ystävän tai sukulaisen suosituksesta tai törmättyään siihen sosiaalisessa mediassa.

Välilän mukaan moni nuori on ehtinyt käyttää myös nettipalveluita, kuten Sekasin-chattiä, ja osalle nuorista nettipalvelut ovatkin helpoimpia apukeinoja.

”Walk in -terapiassa joku on oikeasti lähellä ja kuuntelee, jolloin nuori tulee varmasti kohdatuksi. Joillakin paikkakunnilla on käynyt jopa kymmenen nuorta yhden aukiolon aikana, mutta keskimäärin tavoitamme vähintään kaksi nuorta joka kerta.”

Seurakunnat järjestävät walk in -terapiaa yhdessä useiden nuorten hyvinvointia tukevien järjestöjen kanssa.

Keski-ikäisille ja ylipäätään kaikenikäisille on puolestaan tarjolla maksutonta terapeuttista keskusteluapua kirkon perheasiainneuvottelukeskuksissa, joita on 37 ympäri Suomen. Viime vuonna (2025) keskuksissa käytiin yli 65 000 keskustelua yli 17 000 asiakkaan kanssa. Keskukset tarjoavat apua yksilöille, pareille ja perheille. Ammattilaiset ovat terapiakoulutuksen saaneita perheneuvojia.

Välilän mukaan suurin osa avunhakijoista on 30–50-vuotiaita, ja pääosalla heistä on lapsia. Naisia käy asiakkaina hieman enemmän kuin miehiä.

”Pikkulapsiperheitä priorisoidaan, eli he usein pääsevät kriisitilanteissa jonojen ohi ja saavat apua nopeammin. Joissakin keskuksissa apua voi saada hyvinkin nopeasti, kun taas suurissa kaupungeissa on enemmän avunhakijoita ja aikaa voi joutua odottamaan useita kuukausia.”

Välilä kertoo, että osalle asiakkaista riittää kertakäynti, mutta tarvittaessa tarjolla on myös pidempää terapiaa.

Yleisimpiä perheasiainneuvottelukeskukseen hakeutumisen syitä ovat vuorovaikutusongelmat ja eropohdinnat. Viime aikoina ovat korostuneet erityisesti arjenhallinnan ongelmat, uupumusoireet sekä aikuisten neuropsykiatriset (nepsy) haasteet.

Seurakunnat tarjoavat myös erilaista ryhmä-, leiri- ja kurssitoimintaa esimerkiksi perheille ja pariskunnille.

”Monia palveluitamme on saatavilla myös verkossa, jos välimatkat ovat pitkiä”, Välilä huomauttaa.

Myös diakoniatyöntekijän ja papin tarjoamaa keskusteluapua on tarjolla maksuttomasti kaikille. Tällaisia keskusteluja käydään todella paljon, kertoo Välilä.

”Jos esimerkiksi perheasiainneuvottelukeskukseen on todella pitkä jono, meillä on myös terapiakoulutuksen omaavia pappeja ja diakoniatyöntekijöitä, joille voi löytyä aika nopeammin.”

Diakonia-apua haetaan erityisen paljon ja entistä useammin taloudellisiin haasteisiin. Tämä näkyy myös diakoniatyöntekijän kanssa käydyissä keskusteluissa. Ne koskevat useimmiten esimerkiksi taloudellisia ongelmia, työttömyyttä tai sairastumista.

Moni saa seurakunnasta myös konkreettista taloudellista apua, kuten maksuttoman ruoan, ruokakassin tai ruokalahjakortin.

Välilän mukaan seurakuntien jakama taloudellinen apu on lisääntynyt perusturvan leikkausten seurauksena, ja erityisesti yhden vanhemman perheiden avuntarve on kasvanut.

Uudempana tukimuotona seurakunnilla on Pikkuhelppi-palvelu, jossa apua viedään suoraan kotiin.

”Seurakunnan työntekijä, joka voi olla esimerkiksi lastenohjaaja, voi viedä lapset ulos ja äiti voi mennä sillä välin nukkumaan – tai he voivat keittää kahvit ja jutella. Aina erikseen keskustellaan, minkälainen apu olisi juuri tälle perheelle parasta”, Välilä kuvailee.