Vaikuttavat valokuvat Kuopiossa vievät Grönlannin asukkaiden arkeen

Peter ja koirat Qaanaaqin kaupungissa vuonna 2019. Kuva: Tiina Itkonen, VB-valokuvakeskuksen näyttely

Koti|Kulttuuri

7.2.202623:00

Arvio

Eija Mansikkamäki

Kuopion VB-valokuvakeskuksessa on esillä ajankohtainen näyttely. Aiheena on Grönlanti: sen ihmiset, elämä, elinkeinot ja ilmastonmuutos.

Katsojan takaraivossa jyskää väistämättä myös maailmanpolitiikka. Vaikka maisemat eivät muistuta Tanskasta, väki on saanut sentään elellä melko rauhassa. Mitä amerikkalaiset täällä tekisivätkään?

Valokuvaaja Tiina Itkosen kamera on kohdentunut napa-alueisiin jo liki 30 vuoden ajan. Osa kuvissa esiintyvistä ihmisistä on varttunut lapsista aikuisiksi, ja ilmastonmuutos edennyt.

Jonas Savissivikin kylässä vuonna 2002. Kuva: Tiina Itkonen, VB-valokuvakeskuksen näyttely

Pohjoisimman inuiittiryhmän, Luoteis-Grönlannin inughuitien, elinkeinossa ja kylissä muutos näkyy niin, että hylkeen, mursun ja muiden eläinten metsästäminen on vaarassa kadota, koska jäät ovat heikentyneet.

Näitä tärkeitä ravintoeläimiä pyydetään talvella merijäällä, mutta metsästäjät eivät enää tiedä, milloin meri jäätyy, eivätkä he pääse entisille merijääalueille.

Pyyntiapuna ovat koiravaljakot, sillä ne löytävät kotiin eivätkä petä kuten moottorikelkka voi tehdä.

Qimmit-koiria Savissivikin kylässä vuonna 2018. Kuva: Tiina Itkonen, VB-valokuvakeskuksen näyttely

Kesällä metsästetään sarvivalaita kajakista harppuunan kanssa.

Itkosen kuvat ovat kauniita ja vaikuttavia, mutta erityisen koskettavia niistä tekevät hänen kertomansa taustatiedot.

Vielä 1990-luvulla meri oli jäässä kymmenen kuukautta ja parikin metriä paksua, nyt vain puoli vuotta ja 30 sentin paksuista. Merijäästä katoaa kymmenesosa kymmenessä vuodessa. Jäämeri saattaa olla täysin jäätön jo vuonna 2050.

Qaanaaqin kaupunki vuonna 2018. Kuva: Tiina Itkonen, VB-valokuvakeskuksen näyttely

Itkonen kertoo kulkeneensa Grönlannin länsirannikolla yli 1 500 kilometriä koiravaljakoin ja erilaisin kulkupelein ja käyttäneensä ajastaan vain 10 prosenttia kuvaamiseen ja 90 prosenttia ihmisiin tutustuen.

Luottamus huokuu kuvista, vaikka Itkonen kertookin olevansa aina ulkopuolinen, qallunaaq.

Else ja Meqo Qeqertatin kylässä vuonna 1998. Kuva: Tiina Itkonen, VB-valokuvakeskuksen näyttely

Valokuvakeskuksen nimen V ja B viittaavat Victor Barsokevitschiin (1863–1933), joka asui ja piti valokuvaamoa samassa talossa. Valokuvakeskusta ylläpitää Victor Barsokevitsch-Seura ry.