Oletko sinäkin hurahtanut lintulautailuun? Osta mieluummin kuoretonta kuin kuorellista siementä

Mauri Leivon kirjoittaman ja kuvittama Linnunruokkijan opas julkaistaan 14.10.2025 Kuva: Docendo, Mauri Leivo

Koti|Eläimet ja kasvit

13.10.202519:30

Arvio

Suvi Jylhänlehto

Noin puoli miljoonaa ihmistä harrastaa talvilintujen ruokintaa ja niiden seuraamista. Useimmilla homma pysyy vielä hallinnassa: on lintulauta tolpan päässä ja eteisessä pussukka täyttötavaraa.

Pikkuhiljaa varustelu kasvaa. Hommataan rasvapötköjä ja ruokinta-automaatteja. Siemenpussit, sangot, saavit ja kaikenlaiset systeemit alkavat täyttää eteisen ja ehkä autotallinkin. Olet hurahtanut lintulautailuun.

Et ole innostuksesi kanssa yksin, Mauri Leivo lohduttaa. Leivo on kokenut ornitologi ja luontokuvaaja Porvoosta, joka käyttää lintujen ruokintaan yhtä paljon rahaa kuin joku muu etelänmatkaan.

Tuoreessa Linnunruokkijan oppaassa hän neuvoo, millaista ruokaa eri lintulajeille kannattaa tarjota ja minne ruokintalaitteet kannattaa sijoittaa.

Lajiesittelyihin käytetään 60 sivua eli noin kolmannes koko kirjan sivumäärästä. Se on perusteltua, sillä suurin huvi ja hyöty lintujen ruokinnasta liittyy juuri lintulajien tunnistamisen opetteluun.

Oppaasta pystyy nopealla selauksella löytämään lintulaudalla todennäköisimmin vierailevat lajit.

Leivo jakaa ruokintapaikkojen linnut karkeasti neljään kokoluokkaan: talitiaisen, mustarastaan, pulun ja variksen kokoisiin.

Kuvien, tuntomerkkien ja perustietojen lisäksi Leivo opastaa, mihin lintuun kyseisen lajin voi sekoittaa.

Jotkin tunnistusohjeet vaativat harjaantuneisuutta: esimerkiksi palokärjen käyttäytymistä kuvaillaan siten, että sen ”lento on närhimäistä”.

Sitten itse ruokintaan: Leivo suosittelee hankkimaan mieluummin kuorittuja kuin kuorellisia auringonkukansiemeniä. Kuoritut ovat toki kalliimpia, mutta lintujen ei tarvitse tuhrata energiaa kuoren rikkomiseen ja laudan alus pysyy siistimpänä.

Oppaasta löytyy linnunruokkijan kymmenen käskyä. Ensimmäinen ja kenties tärkein: aloita ensimmäisten pakkasten aikaan ja jatka keskeytyksettä kevääseen saakka.

Kirjasta löytyy myös havainnollinen tietoruutu siitä, mitkä ruuat sopivat millekin lintulajille.

Pidän kirjoitustyylistä, joka tuo kirjoittajan persoonaa esiin. Leivo pohdiskelee tunteita, joita lintujen ruokinta herättää.

Hän esimerkiksi kuvaa hauskasti haikeutta, joka ruokintakauden päättyessä hiipii. Voisi kuvitella, että ornitologi olisi kevään tulosta innoissaan, mutta lintujen seuraaminen omalla pihalla on kuin hyvä tv-ohjelma, jonka loppuminen tuo tyhjyyden tunteen.

Teos on totta kai ryyditetty taidokkailla kuvilla. Mieleen jäi esimerkiksi kottaraisten taistelu rasvapötköllä takatalven yllättäessä.

Mauri Leivo: Linnunruokkijan opas. Docendo. 176 sivua. Kuva: Mauri Leivo