Perinteinen ydinperhe on monen ihanne mutta siinä voi piillä omat vaaransa

Vuonna 2024 viranomaisten tietoon tuli 7 520 rikosta, jossa parisuhdeväkivalta oli kohdistunut nykyiseen tai entiseen kumppaniin. Kuvituskuva. Kuva: Timo Heikkala

Koti|Ihmissuhteet

6.7.202506:00

Kolumni

Janica Pörhönen

Perinteinen ydinperhe tuntuu kiehtovan yhä useampaa.

Havaintoni ydinperheen ihanteesta perustuu siihen, mistä moni tuntemani nuori aikuinen puhuu: avioliitosta, lapsilukuhaaveesta, omistusasunnosta, usein mahtuu myös koira tai kissa.

Kun ikää tulee, unelmakartta jatkuu samana: toive pitkästä parisuhteesta ja hyvistä suhteista perheenjäsenten välillä. Ydinperheen ihanne liittyy myös konservatiivisten arvojen kasvuun tietyissä yhteisöissä.

Ydinperheeseen kohdistuvassa arvostuksessa on pohjimmiltaan kyse turvan kaipuusta. Tämä on ymmärrettävää, sillä elämme arvaamattomassa ja äkkinäisesti muuttuvassa ajassa, jossa ihmiset kaipaavat suojakseen pysyvää perusrakennelmaa.

Olen nähnyt hyvin erilaisia ydinperheitä: hyvinvoivia ja tyytyväisiä, joissa kuitenkin eletään tavallisten arjen haasteiden ja väsymyksen keskellä.

Mutta yhä enemmän ydinperheissä – tuossa sinällään ihailtavassa rakenteessa – nähdään rikkinäisyyttä. Voi tietysti olla, että ongelmia ydinperheessä on ollut aina yhtä paljon, mutta sosiaalisen median kautta ne tulevat aiempaa näkyvämmiksi. Moni uskaltaa myös nykyään kertoa asioistaan vapaammin.

Ydinperhe ei ole aina turvallisin vaihtoehto siinä eläville. Juhannusviikolla näin ruokakaupassa lapsilleen tiuskivia äitejä ja isejä, jotka työnsivät ostoskärryissään muun muassa kaljakoreja. Yksi perheenisä ärähti puhelimessa jollekin puolisostaan niin että koko kauppa varmasti kuuli: ”Mä en oikeesti kestä tota!”

Huudahdus saattaa kuulostaa hivenen huvittavalta, mutta oikeasti ilmassa leijaili konfliktin uhka. Mitä sitten tapahtui myöhemmin kodin seinien sisäpuolella, jää ikuiseksi arvoitukseksi.

Huolestuttavaa on, että joka neljäs 18–35-vuotiaista miehistä ajattelee, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan esimerkiksi käytöksen, ulkonäön tai pukeutumisensa vuoksi. Asia ilmenee Naisjärjestöjen yhteistyössä Nytkis ry:n teettämästä, miehille suunnatusta kyselytutkimuksesta kesällä 2024.

Olen nähnyt myös tilanteita, joissa avioliitto on ollut tasaisen hyvä, kunnes vuosikymmenten kuluttua toinen jättää toisen täysin yllättäen yksin lasten kanssa. Ihminen saattaa muuttua toiselle julmaksi ja kylmäksi. Tällainen saa yksinjätetyn lähes poikkeuksetta shokkiin, kriisin jäljet ovat pitkäkestoisia.

Vaikka ydinperhe olisi itselle tärkeä arvo, on tärkeä muistaa, ettei jää sen vangiksi, jos olosuhteet siinä muuttuvat itselle tai lapsille vahingollisiksi. Vaikka Raamattukin vetoaa avioliiton pyhyyteen, uskon Jumalan antaneen meille järjen käytön. Omiin läheisiin, kuten sisaruksiin, kannattaa myös tukeutua. Heiltä voi saada apua jaksamiseen tai mahdolliseen eroamiseen.

Meillä on oikeus suojella omaa ja lasten terveyttä, jaksamista ja henkeä. Kirjoitan tästä, koska tiedän, että Suomessakin elää kristillisiä yhteisöjä, joissa ydinperheestä halutaan pitää kiinni jopa oman henkensä uhalla.

Perhe on siellä, missä on sykkiviä, rakkaita sydämiä. Yhtä hyvä perhe kuin ydinperhe voi olla esimerkiksi uusperhe tai yksinhuoltajan tarjoama turva lapsille.

Elämää ei voi rakentaa yhden ihmisen varaan. Suojaavat rakenteet on löydettävä muualta. Elämän merkityksellisyys löytyy pienistä asioista: sellaisista, jotka pysyvät kuin kallio. Luonnon kauneus, ystävät ja Jumala ainakin pysyvät.