Esikoisvauva ja uusi navetta – Pelto-Mattilan tilalla vuosi on täynnä uskoa tulevaisuuteen

Vauva Suttisella on kuvassa ikää 2 viikkoa ja 6 päivää. Kuva: Sanne Katainen

Jäntevällä, ilmeikkäällä, nelikiloisella tytöllä on äidiltä perityt hymykuopat molemmissa poskissaan. Nimeä hänellä ei vielä ole.

”Olemme päättäneet toisen ja kolmannen nimen, ne tulevat Samin ja minun suvuista. Ensimmäistä vielä mietimme”, kertoo kolmen viikon ikäisen esikoisvauvan äiti, 27-vuotias Laura Suttinen.

Ollaan Pelto-Mattilan lypsykarjatilalla Hausjärven Lavinnossa. Sami Suttinen, 34, on käymässä kuivurilla, jossa tehdään sähkötarkastusta vakuutusyhtiötä varten.

Häntä odotellessa ehdimme kerrata Lauran kanssa synnytystä.

Pariskunnan vauva tuli maailmaan 16. tammikuuta 2026 kello 18.14 Kanta-Hämeen keskussairaalassa Hämeenlinnassa.

Edellisenä yönä Laura ei saanut nukutuksi supistusten takia. Aamuyöllä hän pakkasi sairaalakassin ja laittoi kännykällä auton lämpiämään.

Kun jumppapallolla istuskelu ja TENS-laite eivät enää tepsineet kipuun, Laura herätti Samin ja sanoi, että nyt lähdetään.

”Olihan se aluksi jännittävää, kun ei tiennyt, mitä tulee ja tapahtuu. Mutta hyvin se kaikki meni”, parahiksi kuivurilta kotiin ehtinyt Sami kertoo.

Sami ja Laura saivat tietää raskausajan ultrassa, että tulossa on tyttö. Ensimmäinen etunimi on vielä harkinnan alla. Kuva: Sanne Katainen

Sairaalassa kohdunkaulan tarkastuksen, sikiön sydänkäyrän tarkkailun ja kipulääkkeen jälkeen supistelu laantui. Laura torkahti, ja pari sai luvan käydä kävelyllä.

”Itse asiassa ajoimme autolla kauppakeskus Goodmaniin, kun ajattelin, että Samin pitää saada syödäkseen. Kyllä minäkin vähän söin ja välillä nojailin ikkunaan.”

Sairaalan palattua oltiin tositoimissa. Kohdunkaulan puudutus ja ponnistusvaiheen pudendaalipuudutus helpottivat Lauran oloa sen verran, ettei hän halunnutkaan ammeeseen, vaikka oli niin suunnitellut.

Lauran päivät kuluvat nyt vauvaa hoitaessa. Tytölle maittaa mainiosti äidinmaito. Kuva: Sanne Katainen

Heti synnyttyään vauva nappasi kätilön avainnauhasta kiinni, ja Laura alkoi hätäillä, että nyt he olivat varanneet turhaan ammehuoneen, ehkä joku muu olisi tarvinnut sitä?

”Kätilö naurahti, että on heillä myös toinen, siirrettävä amme.”

Laura, Sami ja vastasyntynyt viettivät sairaalassa kolme yötä perhehuoneessa totuttelemassa uudenlaiseen elämään.

Sillä välin karjasta huolehti lomittajan apuna Samin isä ja koirista Samin serkku perheineen. Hevosia ja kissoja hoitamaan saapui Lauran äiti Iitistä.

Pelto-Mattila on Samin kotitila, ja hänen vanhempansa samoin kuin pikkuveli perheineen asuvat lähistöllä.

Sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2019, ensi alkuun maatalousyhtymäksi, jossa edellinen sukupolvi oli vielä mukana. Reilun vuoden tila on ollut kokonaan Samin nimissä.

Pelto-Mattilan edellinen omistajapari Antti ja Sari Suttinen sekä pojat Juho, 13, ja Sami, 15, navetassa vuonna 2007. Kuva: Jaana Kankaanpää

Laura, omaa sukua Nummila, on maatalon tyttö Iitin Lyöttilästä. Hänenkin kotitilallaan oli aiemmin lypsykarjaa. Nykyään se on kasvinviljelytila, ja navetta on muutettu 13 hevosen talliksi.

Sami ja Laura tapasivat tansseissa Iitin Saukonkallion lavalla.

Pitkään lavatanssia harrastanut Sami muistelee, että häntä ”katseella painostettiin” hakemaan naisten rivistä nättiä tummatukkaa.

Illan mittaan he tutustuivat niin hyvin, että sopivat treffit toiselle tanssilavalle, Samin muistaman mukaan Tuuloksen Kapakanmäelle.

Sitten se olikin menoa. Seuraavana vappuna Laura muutti Lavintoon.

Häitä tanssittiin viime heinäkuussa Oitin Juhlatalolla yli sadan vieraan voimin. Niistä on muistona kirjahyllyssä kauniin kesäisiä hääkuvia.

Joulun alla Laura Suttinen valmistui agrologiksi. Seremonia oli koruton: tutkintotodistus sähköpostiin. Opinnot hän oli aloittanut aikanaan Jyväskylässä ja saattoi ne päätökseen Mustialassa.

Sami Suttinen opiskeli peruskoulun jälkeen levyseppähitsaajaksi. Armeijassa Lahden Hennalassa hän oli linja-autonkuljettaja. Maataloustuottajaksi hän on kouliintunut pienestä pitäen kotitilan töissä samoin kuin EU:n edellyttämillä viljelijäkursseilla.

Vauva syntyi kuukauden 16. päivänä samoin kuin äitinsä, tämän äiti ja äidinäiti. Kuva: Sanne Katainen

Ensi kesänä Pelto-Mattilan tilalle rakennetaan uusi navetta, yhden lypsyrobotin pihatto. Pohjia on jo kaivettu, itse rakennus nousee elementeistä.

Tilan lehmät laiduntavat koko kesän niin pitkälle syksyyn kuin säät suinkin sallivat. Helteiltä eläimet pääsevät suojaan katoksen alle tai metsälaitumelle. Viljelyssä panostetaan laadukkaaseen säilörehuun.

Viime syyskuussa pihattotarhasta karkasi sähköaitojen läpi metsään yksitoista hiehoa. Mahdollisesti ne säikähtivät petoa, koska ne olivat rynnänneet suin päin eri suuntiin.

Etsintöihin tuli avuksi paikallinen metsästysseura ja yhteensä yli parikymmentä vapaaehtoista myös naapurikylistä.

Muutaman päivän sisällä kaikki yksitoista karkulaista saatiin kiinni, väsyneinä ja vauhkoina mutta hengissä.

”Ne kaikki ovat meillä edelleen.”

Kun Laura hoitaa hevostensa iltatoimet, vauva on Samin vastuulla. Kuva: Sanne Katainen

Vauvan syntymän jälkeen pariskunnan öinen työnjako on ollut sellainen, että Laura herää imettämään ja Sami hoitaa poikimiset 34 lypsävän parsinavetassa.

Loppuraskauden ja perhevapaan ajaksi tilalle on saatu lomittaja Lauran työpanosta korvaamaan.

Kahden hevosen ja yhden ponin iltatallit Laura haluaa edelleen hoitaa itse, ja sillä aikaa Sami pitää huolta vauvasta.

Hevoset tulivat tilalle emännän mukana Iitistä. Ratsastamaan Laura ei ole sattuneesta syystä viime aikoina päässyt, mutta jo hevosten hoito tarjoaa hänelle vaihtelua päivään.

Lasten kanssa oleminen on Lauralle tuttua, sillä hän oli viisi vuotta lastenhoitajana päiväkodin pienten ryhmässä.

Ulkoilmaihmiselle talvivauvan syntymä on kuitenkin tarkoittanut isoa elämänmuutosta. Tammi-helmikuun kovilla pakkasilla Laura ei ole päässyt vielä kertaakaan ulos vaunujen kanssa.

”En edes muista, milloin olisin aikaisemmin ollut sisällä kokonaisia päiviä!”

Odotusaikana Laura ajatteli, että vauvat nukkuvat paljon ja hän ehtii sillä aikaa tehdä kaikenlaista. Mutta ainakin näin alkuun tyttö on viihtynyt rinnalla niin tiheästi, että siinä se päivä tahtoo hujahtaa. Välillä ei muista edes tukkaa harjata.

MT:n vierailun ajan nuorineiti Suttinen kellii tyytyväisenä hereillä äidin sylissä ja ehtii vajaan puolentoista tunnin aikana syödä ja kakata kahdesti. Pikkuvauvan mäkättävää itkua emme kuule kuin mausteeksi.

Samaan aikaan Laura tiedostaa jo tässä vaiheessa, että vauvavuosi on lyhyt.

”Tämä kasvaa kuitenkin niin nopeasti. Menee yksi hujaus, kun hän tahtoo jo lähteä juoksemaan.”

Esikoisen ristiäiset on sovittu huhtikuulle. Kuva: Sanne Katainen