Seuraan Tiktokista murhaoikeudenkäyntiä ja tunnen siitä morkkista
Kirjoittaja pohtii, missä vaiheessa kiinnostus rikostapauksista muuttuu tragedioilla mässäilyksi.
Kolumnin kirjoittaja on seurannut rikosoikeudenkäyntejä esimerkiksi Tiktok-liveistä. Kuvituskuva. Kuva: PixabayTosielämän rikostapaukset ovat kiehtoneet minua aina. Nyt olen kuitenkin hypännyt harrastuksessani seuraavalle tasolle. Seuraan oikeudenkäyntejä suorina lähetyksinä.
Parhaillaan maailmalla puhututtaa Lindsey Clancyn oikeudenkäynti, jossa häntä syytetään kolmen lapsen surmista.
Salapoliisisieluani tapaus kutkuttaa. Jokainen uusi yksityiskohta tuntuu palaselta valtavaan palapeliin.
Samalla iskee kuitenkin morkkis. Todellisessa rikostapauksessa ei ole kyse arvoituksesta, jonka ratkaiseminen on harmitonta ajanvietettä.
Jokaisen epäilyn, teorian ja somekommentin taustalla on oikeita ihmisiä – myös sellaisia, joilla ei välttämättä ole tapahtumiin mitään osaa tai arpaa.
Rikostapaukset ruokkivat uteliaisuuttani, mutta missä vaiheessa uteliaisuus muuttuu toisten elämällä leikittelyksi?
Yritän malttaa mieleni ja luottaa poliisien ja rikospaikkatutkijoiden työhön.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




