Kurpitsajuhla tuo oranssia iloa
Lokakuun illan harmaudessa Vanhaa Turuntietä Salosta Halikkoon päin ajava hieraisee silmiään.
Ei ole todellista! Sadat hehkuvat kurpitsalyhdyt johdattavat Halikonjoen vanhan sillan yli pellolle, missä luuranko ajaa polkupyörällä kilpaa traktorin kanssa ja haamut tanssivat olkipaalien keskellä.
Rannikon kurpitsapuisto on puutarhayrittäjä Esa Rannikon yrityksen luomus. Viidenkymmenen viikon ajan vuodesta puisto on vain tavallinen savinen pelto Halikonjoen rannalla, mutta lokakuussa se muuttuu elämyskeskukseksi, jonka keskipisteenä on kurpitsa.
Kurpitsapuisto sai alkunsa vuonna 2018. Silloin Rannikon puutarhan naapurissa paloi kynttilätehdas. Tehtaassa oli juuri tehty sukupolvenvaihdos ja uudet yrittäjät olivat saman ikäisiä kuin Esa. Vain kynttilävarasto säästyi palolta.
”Me päätimme tsempata heitä ja ostaa kynttilät. Tehtiin halikkolainen kynttilälyhty, kun pantiin kynttilät palamaan kurpitsojen sisään”, Esa kertoo.
”Sitten huomattiin, että ihmiset haluavat kuvata lyhtyjä ja jakaa kuvia sosiaalisessa mediassa. Mietittiin, että täytyy tehdä turvallinen paikka, missä lyhtyjä voi kuvata.”
Niin syntyi ensimmäinen kurpitsapuisto.
Rannikon puutarha viljelee erilaisia kurpitsoja 38 hehtaarilla. Kurpitsat eivät suinkaan ole sen päätuote, vaan mansikka, joka työllistää puutarhan etenkin kesällä.
Kurpitsapuistosta on muutamassa vuodessa tullut puutarhan kauden huipennus, johon sen kaikki työntekijät osallistuvat.
Ennen tapahtuman alkua he rakentavat puiston saviselle pellolle, pohjustavat, levittävä oljet, aitaavat alueen. Tekevät koristeet, vetävät sähköt, pystyttävät myyntiteltat, -kojut ja bajamajat.
Tapahtuman aikanakin työntekijöitä tarvitaan moninaisiin tehtäviin.
Kauppa-akatemiani oli Salon tori, siellä opin hinnoittelun ja sain välittömän palautteen.
Esa Rannikko selvittää, miksi tämä on tärkeää.
”Itse aloitin kauppiasurani torikaupassa seitsemänvuotiaana. Kauppa-akatemiani oli Salon tori, siellä opin hinnoittelun ja sain välittömän palautteen.”
”Nyt tilaukset tulevat konekielellä ja työntekijät tekevät pellolla tuotteita kauppaan. Täällä kurpitsapuistossa he kohtaavat kuluttajat, näkevät ihmisten iloisuuden. Ei puutarhatyöntekijän elämä ole aina herkkua, mutta tämä tsemppaa koko joukkuetta, kun he huomaavat, miten heidän työnsä yhdistää ihmisiä vauvasta vaariin.”
Edellisiltana Esa oli kulkenut ihmisten seassa puistossa. Hän kuuli, miten isoisä selitti lapsenlapselleen suu vaahdossa, kuinka hän aloitti uransa tuollaisella Ford Majorilla, ja näki, miten mummo opasti lapselle, miten maissin sisältä löytyy tähkä.
”Tämä yhdistää sukupolvia. Porukkaa oli eilenkin niin paljon kuin osaa ja taitaa. Mutta juurikaan en havainnut mielensäpahoittajia.”
”Täällä yhdistyvät ravinto, huvi ja historia. Parhaimmillaan täällä käydään keskustelua, miten ennen oli kekri Euroopassa, ja Amerikassa se muuttui halloweeniksi.”
Toinen iso arvo kurpitsapuistossa on Esa Rannikon mielestä se, että sen houkuttelemana he saavat kerran vuodessa asiakkaan tulemaan Halikonjokinotkoon eli sinne, missä ruokaa viljellään.
”Kun helsinkiläinen menee kauppaan ja näkee meidän logon, se muistaa kurpitsapuiston ja sen, mistä ruoka tulee, sillä hän on käynyt siellä. Ihmiset ovat vieraantuneet ruuan tuotannosta. Monille maito tulee prismasta.”
Kun nuori puistossa kysyy, että kasvaako kurpitsa puussa vai maassa, se on Esa Rannikon mielestä ihan ymmärrettävä kysymys ihmiseltä, joka tuntee pelit ja koodaamisen, mutta ei tunne ravinnon lähdettä. Kurpitsapuistossa kävijä näkee kurpitsapellon.
”Täällä yhdistyvät ravinto, huvi ja historia. Parhaimmillaan täällä käydään keskustelua, miten ennen oli kekri Euroopassa, ja Amerikassa se muuttui halloweeniksi. Kun se tuli takaisin Rannikon puutarhaan, meillä on kekrin, halloweenin ja pyhäinpäivän kokonaisuus”, Rannikko filosofoi kurpitsojen ympärille rakennettua miljöötä.
Kun puisto on vuosi vuodelta kasvanut, myös sen organisointi vaatii enemmän. Pelkkiä myyjiä on puolensataa ja ulkomaalaisia työntekijöitä 150. Kynttilänsytyttäjien lisäksi tarvitaan kovertajia, pakkaajia, kuljettajia ja liikenteenvalvojia.
Porukkaa puutarhalla on valmiina, sillä tilan päätuote on mansikka ja se työllistää kesällä satoja ihmisiä. Lisäksi puutarhassa kasvaa useita muita erikoiskasveja.
Vuonna 2021 kurpitsapuistossa alettiin pitää myös kahviota, sillä kun kurpitsoja koverrettiin lyhdyiksi, sisuksia ei haluttu heittää hukkaan. Alettiin leipoa sämpylöitä ja muffinseja ja keittää kurpitsakeittoa.
Myöhemmin hankittiin myös vohvelikioski, jonka kurpitsavohvelit ovat osoittautuneet varsinaiseksi hitiksi.
Onpa Perniön liha kehittänyt puistoon oranssinpunaisen kurpitsamakkarankin, jota saa ostaa grillistä. Makkaran kyytipojaksi lusikoidaan oman tilan mansikkahilloa – Esan erikoinen on kokeilemisen arvoinen!
”Tämä on erittäin rankka kaksiviikkoinen, mutta on tämä hauskaakin. Jokainen antaa parastaan. On painettu puoli vuotta töitä pellolla ja kun saadaan tämä pakettiin ja juhlittua, niin viisumit loppuvat ja porukka lähtee kotiin”, Iina Rannikko kertoo.
Kurpitsanviljelyn alku 1990-luvulla oli Esa Rannikolle kuoppainen.
”Kuljin traktorikuorman kanssa mummolta mummolle ja myin väkisin pikkelsikurpitsaa, 278 kiloa meni kaupaksi. Kurpitsaa tuli silloin noin 7000 kiloa. Loput kannoin metsään. Ei kurpitsaa osattu käyttää eikä siitä oltu valmiita maksamaan.”
Kurpitsalle ei ollut markkinoita, ne täytyi luoda.
”Kurpitsa palasi meidän pellolle, kun Kaaren Prisman hevi-myyjä Olja sanoi minulle, että kuule Esa, kyllä sinun pitäisi viljellä kurpitsaa, ihmiset haluavat sitä ja se kaikki tulee ulkomailta.”
Niin Rannikon puutarhalla alettiin taas viljellä kurpitsaa, mutta ei vain pikkelsikurpitsaa, vaan noin 40:ää eri lajiketta. On vesimelonia, hunajamelonia, hokkaidoa, zucchinia, myskikurpitsaa, ufoa.
”Ei melonia vieläkään pidetä suomalaisena tuotteena, vaikka mä oon jo kohta 30 vuotta takonut, että meillä sitä on. Nyt jotkut osaavat jo hakea suomalaista vesimelonia.”
Seuraavan vuoden kurpitsapuistosta Esa Rannikko ei lupaa mitään. Ponnistus on niin kova. Eikä kaikki ole itsestä kiinni. Syksyn säät ovat arvaamattomat ja työntekijöiden saaminen jokavuotinen haaste.
”Rakkaudesta lajiin tätä on jaksanut, mutta riskinottohalu alkaa iän myötä rapistua. Puistossa on järjetön työtuntimäärä, ja lisäksi pitää hoitaa päivittäiset toimitukset kauppoihin ja keskusliikkeisiin. Välillä mennään aika limitillä.”
Toisaalta Esa Rannikko kokee ruuan tuottamisen isoksi arvoksi ja etenkin suomalaisen ruuan eteen toimimisen.
”Jo pikkupoikana oli niin, että mitä suurempi kivi, sitä varmemmin se pitää raivata. Siitä saa voimaa, kun onnistuu. Kun joku sanoo, ettei varmaan onnistu, niin se on sama kuin sanoisi, että kokeile tota!”
Niin kauan kuin kurpitsapuisto pysyy hyvän mielen tapahtumana ja siihen liittyy wow-ilmiö, Esa uskoo, että se kannattaa tehdä.
”Harvalla yrityksellä on 200 000 ihmisen markkinointiosasto”, Esa viittaa puiston saamaan some-julkisuuteen.
Toista samanlaista puistoa ei Esan tiedossa ole. ”Tämä on kokonaisuutena kaikkia matemaattisia ajatuksia vastaan. Jos joku muu tämän kopioi, niin se on niin kova jätkä, että se saa sen tehdä”, mies heittää.”
- Osaston luetuimmat
