"KGB-kenraali huusi minulle posket punaisena – keskustelu oli uhkaava ja traumaattinen", 80 vuotta täyttävä vasemmistopoliitikko Kalevi Kivistö kertoo

Kalevi Kivistö on ollut monessa mukana. Hän nousi SKDL:n puheenjohtajaksi Ele Aleniuksen jälkeen vuonna 1979. Keski-Suomen entinen maaherra on seurannut murheellisesti Suomen viime vuosikymmenten aluekehitystä. Kivistön mielestä perinteistä kansallista aluepolitiikkaa pitäisi harjoittaa nykyistä enemmän. Kuva: Jarno Mela

Kalevi Kivistö ilmestyy kuvaruudulle, sillä koronatilanteen vuoksi haastattelu tehdään videopuheluna. 80 vuotta täyttävä vasemmistovaikuttaja istuu Espoon kodissaan kirjahyllyjen ympäröimänä.

"Perinteisesti harrastan musiikkia ja teatteria, mutta nyt korona-aikana olemme lukeneet kotona kilpaa. Joskin vaimo Sirkka on huikeasti edellä, koska hän on todellinen kaunokirjallisuuden suurkuluttaja."

Kivistöllä on parhaillaan luvussa Erich Frommin yhteiskunnallista ajattelua kuvaava tietokirja. Humanistifilosofi Fromm (1900–1980) muutti Saksasta Yhdysvaltoihin natsien noustua valtaan.

Kivistö on tehnyt näyttävän uran kansanedustajana, puoluejohtajana ja moninkertaisena ministerinä.

Laitavasemmistolainen poliitikko ei ole Suomessa juuri voinut päästä pidemmälle kuin mihin Kivistö on yltänyt. Presidentinvaaleissa 1982 ja 1988 hän keräsi kannatusta yli puoluerajojen, mutta oli monelle porvarillisesti ajattelevalle "hyvä mies väärästä puolueesta".

Kivistö on yhä aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän toimii esimerkiksi Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtajana. Vanhuspalveluiden lakisääteinen 0,7 hoitajan henkilömitoitus on Kivistöstä hyvä edistysaskel vanhusten hoivassa.

Hän kuitenkin muistuttaa, että yhä huonokuntoisempia ikäihmisiä hoidetaan kotona, koska hoivayksiköissä ei riitä paikkoja kaikille. 55 prosenttia hoitoa tarvitsevista vanhuksista asuu kotona, mutta vain noin 30 prosenttia alalla työskentelevästä henkilöstöstä on kotihoidon palveluksessa, Kivistö suhteuttaa

"Kotihoidon resurssit ovat selvästi alimitoitetut. Totta kai jokainen vanhus haluaa asua kotona niin pitkään kuin suinkin voi. Sitten kun muistisairas ei enää selviä arkisista askareista, täytyy myöntää, että tarvitaan ympärivuorokautista hoivaa."

Kalevi Kivistö sai ensimmäiset poliittiset vaikutteet jo lapsena, sillä työläisperheessä isä Eino Kivistö toimi SKDL:n kunnanvaltuutettuna. Isä ja äiti Aino Kivistö olivat myös perustamassa Kurikkaan TUL:n urheiluseuraa.

Kivistö kasvoi lapsuutensa pääasiassa Kurikassa, mutta kuusi vuotta perhe asui myös Pieksämäen maalaiskunnassa, kun isä työskenteli Naarajärven vankilan vartijana.

"Olihan se muutto Kurikasta aikamoinen kulttuurishokki, kun kotona puhuttiin Pohjanmaan murretta ja pihalla kavereiden kanssa piti yrittää vääntää savoa", hän naurahtaa.

Kivistö liittyi SKDL:n jäseneksi 1965. Puolueen valinta oli helppo, sillä hän halusi kunnioittaa kotinsa aatteellista perintöä. Kommunistisen puolueen jäseneksi Kivistö ei koskaan liittynyt.

"Minun oli vaikea ymmärtää tiettyä asioita reaalisosialismissa, ennen kaikkea parlamentaarisen demokratian puuttumista. Neuvostoliiton Stalinin ajan paljastukset sulkivat mahdollisuuden liittyä SKP:hen."

Erityisen raskas kokemus Kivistölle oli Tšekkoslovakian miehitys 1968. Hän oli tutustunut lasten leirillä 1956 paikallisiin nuoriin. Kesällä 1968 tšekkiläinen kirjeenvaihtoystävä vieraili aviomiehensä kanssa Kivistöjen luona. He lähtivät kotimatkalle Suomesta 20. elokuuta.

"Kotiin päästyään he heräsivät aamulla tankkien jyrinään."

Kivistö toimi SKDL:n puheenjohtajana 1979–85. Hän jatkoi puheenjohtajan edeltäjänsä ja poliittisen esikuvansa Ele Aleniuksen uudistuslinjalla.

Kivistön pesti oli erittäin rankka, koska oma puolue oli jakaantunut kahtia Aleniuksen ja Aarne Saarisen johtamiin enemmistöläisiin ja Taisto Sinisalon johtamaan vähemmistösiipeen eli taistolaisiin.

"Onneksi se joukko, jonka kanssa tein yhteistyötä, olivat sitä lämpimämpiä kannattajia. Nämä hyvät ihmissuhteet auttoivat jaksamaan."

Kivistö työskenteli kulttuuri- ja opetusministerinä useissa vasemmiston ja keskustan muodostamissa kansanrintamahallituksissa 1975–1982. Kokoonpano oli hänen mukaansa hyvin samanlainen kuin nykyinen Sanna Marinin (sd.) hallituspohja.

"Vihreät ovat nyt korvanneet liberaalit aika samantyylisin ajatuksin. Liberaalisen kansanpuolueen Jaakko Itälä oli esimerkiksi erittäin hyvä yhteistyökumppani hallituksessa."

Työmarkkinakysymykset ja maataloustuloratkaisut aiheuttivat siihen aikaan kovia vääntöjä hallituksessa. MTK:n puheenjohtaja Heikki Haavisto vieraili usein neuvotteluissa, ja auttoi tasapainottamaan tilannetta.

"Palkansaajajärjestöjen ja maatalouden intressit piti joka tapauksessa sovittaa yhteen, ja ratkaisut löytyivät aina. Silloin SKDL:llä oli paljon maaseutukannatusta erityisesti Pohjois-Suomessa."

Siirrytään syksyyn 1981, joka oli käännekohta Suomen poliittisessa historiassa. Neuvostoliiton kommunistinen puolue (NKP) halusi Urho Kekkosen seuraajaksi presidentiksi keskustalaisen Ahti Karjalaisen. Neuvostoliitto yritti puuttua myös SKDL:n ehdokasasetteluun, sillä Kalevi Kivistö ei ollut mieluinen mies Moskovalle.

KGB-kenraali ja ministerineuvos Viktor Vladimirov yritti taivutella Kivistöä luopumaan presidenttiehdokkuudesta. Kahdenkeskisessä tapaamisessa hän ensin maanitteli ja kun ehdokasasettelu oli selvä, äänensävy muuttui aggressiiviseksi Neuvostoliiton suurlähetystössä.

"Vladimirov huusi minulle posket punaisena Tehtaankadulla vastaanotolla, jossa oli hyvin paljon väkeä. Keskustelu oli uhkaava ja traumaattinen."

Kivistö piti periaatteensa, eikä taipunut itänaapurin painostukseen, mikä olisi ollut katastrofi puolueelle.

Vaaleissa hän suositteli SKDL:n valitsijamiehiä äänestämään jo ensimmäisellä kierroksella SDP:n Mauno Koivistoa. Näin myös tapahtui lukuun ottamatta taistolaisia, jotka äänestivät itse kampanjassaan vastentahtoisesti tukemaansa Kivistöä.

"Päätimme tehdä selkeän poliittisen ratkaisun. Vuodesta 1956 lähtien oli spekuloitu sillä, kuka antoi ratkaisevan äänen Kekkoselle. En tahtonut antaa tilaa sooloilijoille, jotka halusivat jäädä historiakirjoihin presidentintekijänä."

Vuoden 1988 presidentinvaaleissa Kivistö ryhtyi Liike 88:n ehdokkaaksi. Vasemmistoväen lisäksi joukoissa oli vihreitä ja sitoutumattomia kansalaisia.

Suuri osa peruskannattajista meni suoraan Koiviston taakse, mutta Kivistö onnistui paikkaamaan aukkoa nuorilla äänestäjillä. Liike 88 antoi vauhtia punavihreän vasemmistoliiton perustamiselle vapun alla 1990.

Kivistön mukaan vasemmistoliitto on saanut kovalla työllä viime aikoina uusia kannattajia liberaalista ja ympäristökysymyksiä arvostavasta nuorisosta. Haasteena on pitää perinteinen työväenpuolueen kannattajakunta mukana muutoksessa.

Onko vasemmistoliitolla mahdollisuus päästä kannatuslukuihin, mitä SKDL:llä oli Kivistön johtaessa puoluetta?

"Muistan, kun olin puolueen puheenjohtaja ja tuli gallup, jossa SKDL:n kannatus oli 16,6 prosenttia. Olin eduskunnassa kuin maansa myynyt masentavasta tuloksesta. Tänä päivänä tunnelmat olisivat toisenlaiset, jos vasemmistoliitto saisi sellaisen tuloksen."

Kivistön mielestä vasemmiston on syytä vaalia hyvinvointivaltiota, mutta menestys riippuu siitä, miten puolue onnistuu uudistamaan itseään. Hän kehottaa olemaan hereillä ilmastoon ja maahanmuuttoon liittyvissä globaaleissa teemoissa.

"Tarvitsemme ulkomailta sekä osaavaa että suorittavaa työvoimaa. Humanitaarisista syistä Suomeen tulevien ihmisten kotiuttaminen pitää ottaa vakavasti, jotta he voisivat sijoittua työelämään ja oppia kielen ja kulttuurin."

• Ministeri Kalevi Kivistö syntyi Kurikassa 25.3.1941. Asui lapsuudessaan myös kuusi vuotta Pieksämäen maalaiskunnassa. Valmistui ylioppilaaksi Kurikan yhteiskoulusta 1960. Valtiotieteiden lisensiaatti 1969 Helsingin yliopistosta.
• Suomen Kansan Demokraattisen Liiton SKDL:n puheenjohtaja 1979–1985. SKDL:n presidenttiehdokas 1982 ja Liike 88:n presidenttiehdokas 1988. Opetusministeriössä toimi opetusministerinä ja kulttuuriministerinä vuosina 1975–1976, 1977–1982. SKDL:n kansanedustaja 1972–1984.
• Assistentti, lehtori, vt. apulaisprofessori Jyväskylän yliopistossa 1964–1984, Keski-Suomen läänin maaherra 1985–1997 ja opetusministeriön ylijohtaja 1997–2004. Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen 1969–1980, Espoon kaupunginvaltuuston jäsen 2009–2017.
• Suomen Punaisen Ristin puheenjohtaja 1999–2008. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja 2005–2007. Tasavallan presidentti myönsi ministerin arvonimen 2005.
• Eläkeläiset ry:n hallituksen puheenjohtaja 2009–2015, jonka jälkeen valittiin valtuuston puheenjohtajaksi. Asuu Espoossa. Perheeseen kuuluu vaimo Sirkka, kolme lasta ja kahdeksan lastenlasta.