Asunto on täynnä tärkeitä muistoja elämän varrelta. Kuva: Petteri Kivimäki
Video: Metsolan Erkki sai ylistyslaulun, kun Susanna muutti mummolaan ja löysi luovuuden
Susanna Leppänen jäi koukkuun takavuosien Metsolat-sarjaan ja teki sen hahmoista nipun hittejä.Karstula
Susanna Leppänen luo rintamamiestalossa suhdetta isovanhempiinsa, joita hän ei koskaan oppinut tuntemaan. Kuva: Petteri KivimäkiMusiikintekijä Susanna Leppästä, 30, on kuultu radiossa viime aikoina tavan takaa.
On kuultu lauluja Erkin kunniamerkistä ja Liisan odotuksen ajasta ja Eevasta, joka ei ole miehensä vartija. Kappaleet ovat lyhyitä ja tarttuvia, ja niitä yhdistää yksi asia: laskettelurinteen ympärille kudottu perhesaaga Metsolat, monien muistama tv-sarja 1990-luvulta.
Mainoslevystä ei ole kyse. Pakko siis heti kättelyssä kysyä, mistä sitten oikein on kyse.
”Katsoin sarjan neljä vuotta sitten, kun se oli Yle Areenassa uusintakierroksella. Metsoloiden hidastahtisuus oli samastuttavaa ja maadoittavaa maalla asuneelle 1990-luvun lapselle.”
Eräässä jaksossa sarjan pahis, kuvitteellisen Hoikan kunnan maatalousyrittäjä ja luottamusmies Kari Kaukovaara ryhtyi juonittelemaan tosissaan. Asia jäi kummittelemaan Susanna Leppäsen mieleen.
Hän alkoi ärsyyntyneenä tapailla melodiaa kitaralla, ja sanat tulivat kuin itsestään: ”Kateellinen Kaukovaara, kaiken omaksensa tahtoo saada.”
Leppänen ajattelee, että sillä hetkellä jonkinlaiset padot murtuivat. Aiemmin sanoitusten tuottaminen oli tuntunut ylitsepääsemättömän työläältä, mutta nyt riimit soljuivat kuin itsestään.
Toinen ratkaiseva asia luovuudelle oli muutto vanhaan mummolaan varttitunnin matkan päähän Karstulan keskustasta.
Leppänen osoittaa sen ikkunasta peltoa. Kivenheiton päässä on hänen isoisänsä Antin lapsuudenkoti. Tämä rakastui 18-vuotiaana leskeksi jääneeseen Annikkiin, Susannan mummoon.
Tarkkakorvainen ja -muistinen hoksaa, että myös Metsolan matriarkka ja patriarkka olivat Antti ja Annikki. Täysin sattumaa toki.
Isovanhemmat olivat Antti ja Annikki, kuten Metsoloissa.
Isovanhempien rakkaustarina olisi sekin kirjan arvoinen. Annikki meni heti täysi-ikäiseksi tultuaan naimisiin ja muutti ensimmäisen miehensä kotitilalle Karstulan Syrjänmäkeen. Onnea kesti vain hetken, sillä puoliso kaatui sodassa.
”Annikkia luultavasti ahdisti olla nuorena sotaleskenä appivanhempien luona, koska hän niin pian hankki tämän tilan”, arvelee Leppänen.
Annikki ja Antti siis löysivät toisensa, menivät yhteen ja saivat kolme lasta. Yksi heistä on Susannan isä.
Antti oli sotaveteraani itsekin ja rakensi talon tälle paikalle 1957. Kunnan rakennusmestarilla oli tarjota tyyppitalojen laajasta kirjosta kahta tyyppiä, ja Antti valitsi niistä suuremman.
Susanna Leppäsen ykkössoitin on haitari, mutta kitarallakin voi syntyä teemoja kappaleisiin. Kuva: Petteri KivimäkiKun Susanna oli pieni, Annikki-mummo oli jo varsin iäkäs ja monella tavalla sairas. Sen vuoksi heidän välilleen ei syntynyt minkäänlaista sidettä. Mummo asui pääosin hoitokodissa Kyyjärvellä eikä juuri pystynyt kommunikoimaan.
Opintojen loppuvaiheessa Susanna päätti muuttaa Jyväskylästä maaseudun rauhaan Karstulan mummolaan. Taloa oli vuokrattu vaihtelevasti, mutta siellä oli pidetty aina lämpöjä ja kunnosta oli huolehdittu.
”17 kilometrin matka lähimpään kauppaan rauhoittaa kummasti.”
Jollakin oudolla tavalla asuminen mummolassa luo yhteyttä isovanhempiin, joita hän ei koskaan oppinut tuntemaan.
Talo on niin alkuperäisessä kunnossa kuin olla voi. Sormipaneelit koristavat sisätiloja ja pinkopahvit tuovat seiniin ajan patinaa, kuten asiaan kuuluu.
Keittiökalusteet asennettiin joskus 1970-luvulla, ja siihen asti tilassa käytettiin lähinnä irtokalusteita.
Tulisijat ovat alkuperäisiä. Puuhella keittiössä ja leivinuuni tuvassa olivat kovassa käytössä, ja sisälle leijailevan leivän tuoksun voi helposti kuvitella.
Piano taloon tuli, kun edellinen omistaja tahtoi soittimestaan eroon ja antoi sen poisviennin hinnalla. Kuva: Petteri KivimäkiSusanna ja hänen isosiskonsa varttuivat Karstulan kirkonkylässä, missä vanhemmilla oli ja on yhä huonekaluliike.
Isä huomasi, kuinka yksi soittolelu lähes kasvoi Susannan isosiskon käteen kiinni, ja lupasi ostaa tälle haitarin. Sitten tuli toinen ja kolmas.
Susanna syntyi kansanmusiikin keskelle ja jatkoi samoilla linjoilla kuin isosiskokin. Hän oli ensi kertaa neljäviikkoisena Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ja siitä eteenpäin joka vuosi.
”Haitari valitsi minut. Olohuoneessa on pidetty muutamakin keikka.”
Esiintyminen on aina ollut Leppäsellä verissä, ja jossain vaiheessa mukaan tuli myös teatteriharrastus.
”Olen joskus harrastanut keittiöpsykologiaa ja miettinyt, olenko pienestä saakka esiintymisen avulla tottunut hakemaan huomiota ja rakkautta sekä yhteyttä ihmisiin.”
Susanna Leppänen on esiintynyt pienestä asti. Kuva: Petteri KivimäkiLeppänen opiskeli lukion jälkeen ensin Jyväskylän koulutusyhtymä Gradiassa muusikoksi ja sen jälkeen samassa kaupungissa musiikkitiedettä yliopistossa. Maisterin paperit tulivat vuonna 2022.
Musiikkiura sai nostetta opiskelujen loppuaikoina. Leppäsen bändi sai Vuoden kansanmusiikkilevy 2022 -tunnustuksen, ja syksyllä 2024 tuli soolodebyyttialbumi.
Viime keväänä hän yllätti jopa itsensä lähtemällä mukaan Seinäjoen Tangomarkkinoille. Siellä hän selvisi kymmenen parhaan semifinaaliin, vaikka tiesi jo etukäteen, ettei tyyliltään istunut joukkoon.
Mummua luultavasti ahdisti olla nuorena sotaleskenä appivanhempien luona, koska hän niin pian hankki tämän tilan.
”En tahdo tulla nähdyksi tangokuningattarena enkä ole erityisen kilpailuhenkinen, joten siinäkin mielessä kisa meni täydellisesti. Enkä ole edes pitänyt itseäni koskaan mitenkään vahvana laulajana, enemmän taiteilijapellenä.”
Leppänen naurahtaa, että mistähän muuten on peruja vakiintunut käsitys Tangomarkkinoiden ”oikeasta iskelmä-äänestä”.
”Sitähän pitäisi oikeasti lähteä etsimään Laila Kinnusen ajoista, mutta nyt standardiksi on tullut 1990-luvulla syntynyt tapa käyttää ääntä.”
Metsolat-henkinen levy Leppävaara julkistetaan virallisesti huhtikuun puolivälissä. Se on Susanna Leppäsen toinen soololevy. Kuva: Petteri KivimäkiLeppäsen toiveena on elää joskus musiikin tekemisellä. Tällä hetkellä hän työskentelee osa-aikaisena kulttuurityöntekijänä Karstulassa, ja siksi aivan jokaista musiikkikeikkaa ei ole ollut pakko ottaa vastaan.
Metsolat-levy julkaistaan virallisesti huhtikuun puolivälissä, mikä voi olla karstulalaiselle musiikintekijälle lopullinen läpimurto.
Leppänen varautuu myös siihen, ettei niin käy. Silti hän aikoo mennä musiikissa eteenpäin askel kerrallaan ja juuri siihen suuntaan kuin mieli tekee. Nyt se oli Metsolat-teemainen, rokahtava levy. Ensi kerralla jotain muuta.
”Minua varoiteltiin leimautumisesta, jos löisin läpi Metsoloilla.”
Mahdollista olisi ollut myös muuttaa kappaleiden henkilöiden nimiä ja jättää mainitsemasta kytkös tv-sarjaan. Lähes varmasti kukaan ei olisi niitä Metsoloihin yhdistänyt, sillä kappaleet toimivat itsenäisinä tarinoinaan.
”Pidin kuitenkin ideaa liian herkullisena, jotta olisin jättänyt sen käyttämättä. Levyhän on kuitenkin täysin oman näköistä ja kuuloista.”
Hän lisää, että leimoja voi saa mistä vain, jos sitä alkaa pelätä – vaikkapa tv:n suosituista ääni ratkaisee -kilpailuista.
Susanna Leppänen
30-vuotias musiikintekijä, joka julkaisee huhtikuun puolessa välissä Metsolat-henkisen albumin.
Soittanut ja laulanut aiemmin muun muassa kansanmusiikkiyhtyeissä ja osallistui viime keväänä Tangomarkkinoille.
Valmistunut muusikoksi 2018 ja filosofian maisteriksi 2022.
Syntynyt Karstulassa ja asuu vanhassa mummolassaan 17 kilometrin päässä kunnan keskustasta.
Työskentelee Karstulassa osa-aikaisena kulttuurityöntekijänä.
Harrastaa luonnossa liikkumista.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
