Ovatko perhekuvasi tallessa? Jos et toimi nyt, osa elämäsi tärkeimmistä muistoista voi hävitä

CD-levy, jonka piti olla ikuinen tallennusväline, on hajonnut omia aikojaan. Säilytys kosteassa varastossa on nopeuttanut prosessia.  Kuva: Timo Julkunen

Monille on tuttu Tapio Rautavaaran kappale Isoisän olkihattu. Laulussa isoisän ajasta ei ollut säilynyt muuta käsinkosketeltavaa kuin olkihattu.

Toisin kuin lauluissa, meistä jää jälkipolville muistoksi muutakin kuin olkihattu, mutta osa arvokkaasta tiedosta on silti vaarassa kadota. Syynä on se, että valtaosa tiedosta on tallennettu vain sähköisessä muodossa.

Huomasin tämän ongelman, kun etsin valokuvaa, jonka olin ottanut digikameralla parikymmentä vuotta sitten. Kuvan piti olla hyvässä tallessa, sillä olin aikanaan siirtänyt sen tietokoneen kovalevylle.

Vuosien varrella tietokoneita on kuitenkin tullut ja mennyt. Olen aina koneen vaihtuessa siirtänyt tiedot seuraavaan laitteeseen ja tallentanut niitä myös CD‑ROM‑levyille, DVD‑levyille tai ulkoisille kovalevyille.

Vaikka aikanaan järjestin aina vuoden aikana otetut kuvat kansioittain aikajärjestykseen, jokin on jossain vaiheessa mennyt pieleen. En löytänyt etsimääni kuvaa.

Kuva saattaa yhä olla jossakin tallessa, mutta sen löytäminen edellyttäisi tuhansien kuvien selaamista eri tallennusvälineiltä. Käytännössä kuva on kadonnut.

Kyse on kuitenkin paljon suuremmasta asiasta kuin yhdestä kadonneesta valokuvasta. Moni digitaalinen tallenne – kuva, asiakirja, kotivideo tai ohjelma – jonka toivoisimme säilyvän jälkipolville, on vaarassa kadota.

Riskejä on paljon: puhelimen putoaminen lattialle tai kovalevyn rikkoutuminen voi hetkessä hävittää kaiken niiden sisältämän tiedon.

Usein kännykkäkuvien ainoa säilytyspaikka on puhelimen sisäinen muisti. Miten käy, jos kännykkä hajoaa tai kastuu? Kuva: Mikko Soini

Tallennusväline voi hajota myös itsestään. Jutun aloituskuvassa näkyy CD‑ROM-levy, jonka alumiininen sisäkerros, eli se johon data on koodattu, on täynnä reikiä.

Kyseessä on ilmiö nimeltä disc rot, jonka aiheuttaa joko alumiinikerroksen hapettuminen tai levyn kokoonpanossa käytetyn liiman hajoaminen ajan myötä.

Yleensä syynä ovat valmistustekniikan virheet, mutta kosteus, lämpötilavaihtelut, UV-säteily tai naarmut voivat nopeuttaa prosessia.

Myös muut tiedon tallennukseen käytettävät välineet ovat samalla tavalla vaarassa: kovalevyt voivat rikkoutua ja muistikortit sekä muistitikut lakata yllättäen toimimasta.

Joskus tallenteen pelastamisen estää se, että tietojen lukemiseen tarvittava laite on vanhentunut. Tiedon siirtäminen vanhoilta lerpuilta tai korpuilta voi olla varsin hankalaa.

Entä pilvipalvelut, eikö tieto ole niissä turvallisesti tallessa? Vastaus on sekä kyllä että ei.

Vaikka puhutaan ”pilvestä”, tieto sijaitsee silti aina jossakin fyysisessä paikassa: muistipiirissä, palvelinsalissa tai datakeskuksessa. Rakenteiden lisäksi tiedon käsittely vaatii toimivaa tietoverkkoa ja sähköä.

Sodat, luonnonkatastrofit, onnettomuudet, raahautuva ankkuri tai kyberrikollisuus voivat pahimmillaan tuhota näitä rakenteita.

Yritykset voivat lopettaa toimintansa, palveluja saatetaan sulkea tai tietoja voi kadota vahingossa.

Onneksi riski on yleensä pieni: pilvipalvelujen tarjoajat huolehtivat tiedon säilyvyydestä varmuuskopioimalla ja jakamalla tietoja useisiin maantieteellisiin sijainteihin.

Varsinkin valokuvien osalta kyse on niin ainutkertaisesta aineistosta, että sen säilyttämiseksi kannattaa nähdä vaivaa.

Jo pelkästään se, että käy kuvat aika ajoin läpi, järjestelee, merkitsee tärkeät ja poistaa turhat, selventää tilannetta huomattavasti.

Ennen kuin poistaa pysyvästi kuvia, kannattaa kuitenkin ottaa pieni aikalisä. On nimittäin mahdollista, että kuvissa on jotakin, jonka merkitys paljastuu vasta vuosien päästä.

Otetaan esimerkiksi syntymäpäiväkuvat. Päivänsankari on tietysti pääosassa, mutta 30 tai 100 vuoden kuluttua voi olla mielenkiintoista tietää, kuka on taustalla näkyvä henkilö. Tai mikä on se kuvassa näkyvä kummallinen vihreä kapine, jossa on johto, luuri ja pyöritettävä numerolevy.

Helpotetaan siis seuraavien sukupolvien elämää ja lisätään kuviin niin paljon taustatietoa kuin mahdollista. Säilytetään tärkeät kuvat järjestyksessä ja varmuuskopioituna monessa paikassa, ei vain puhelimessa tai tietokoneella.

Muuten arvokkaista kuvista saattaa jäädä vain muisto, yhtä hauras kuin isoisän olkihattu.