Uutuusnäytelmä vie karjalaisten kotiseutumatkalle ja antaa evakkoudelle kasvot
Lappeenrannan kaupunginteatterin uutuusnäytelmä vie karjalaisten kotiseutumatkoille votkaturismista raunioiden etsiskelyyn ja paljastaa evakkouden monet kasvot.
Lappeenrannan kaupunginteatterissa ensi-iltansa 6.9. saanutta Karjalaista juttua esitetään jouluun asti. Se kertoo evakkouden vaikutuksista Kuohasten perheen kotiseutumatkojen kautta. Päärooleissa muun muassa Leena Nuora (edessä). Kuva: Lappeenrannan kaupunginteatteri”150 taloa täs kyläs oli. Tiet ja sireenit on samoil kohil. Tää on miun lapsuuvenmaisema – vaik ei täs enää ole mitää näkemistä”, toteaa Joonas-ukki (Seppo Kaisanlahti) kotiseutumatkalla rajantakaiseen Karjalaan. Lapset ovat järjestäneet Kuohasten perheen yhteisen matkan ukille 80-vuotislahjaksi.
Aihe on herkullinen – siirtokarjalaisten kotiseutumatkat ja evakkous – ja ohjaaja-käsikirjoittaja Tuomo Rämö onnistuu lähestymään sitä monelta kantilta. Näytelmässä käydään Karjalassa 1980-luvulla Neuvostoliiton aikaan, jolloin farkut ja sukkahousut vaihtuivat votkaan ja kristallilaseihin. 1990-luvulla rajojen avauduttua käydään etsimässä entisiä kotipaikkoja ja kivijalkoja.
Näytelmän henkilöt onnistuvat tuomaan varsin karrikoiden esiin erilaisia tyyppejä, vaikka samaa karjalaista perhettä ovatkin. Sodan ja evakkouden haavoittaman ukin tytär Seija (Leena Nuora) esittää karjalaisnaista, jolla niin ilo, suru kuin suuttumuskin ovat herkässä ja se myös näkyy. Poika Markku (Jussi Johnsson) on pidättyvämpi, mutta intoutuu reissussa paikoin irrottelemaan hänkin.
Ukin lapsenlapset, serkut Jonna (Netta Salonsaari) ja Laura (Noora Koski) edustavat nuorta polvea, jolle evakkous on tutkimusmatka itseen. Etenkin Lauran vaihtoehtonuoren hahmo on kiinnostava – hänen kauttaan Rämö ujuttaa näytelmään mukaan myös nykyisin niin pakollisen sateenkaariteeman yöllisine hotellikohtauksineen, joka tuntuu vähän päälle liimatulta.
Näytelmän ilopilleri on matkanjohtaja Liemonen. Volter Putro saa hahmostaan irti tunteet laidasta laitaan, vaikka tunnustaakin heti alkuun, ettei hänellä ole karjalaisia juuria.
Yksi näytelmän teemoista on myös perheeseen ja sukuun kuuluminen. Sukuun naitu Mauri (Samuli Punkka) kokee ulkopuolisuutta ja pakenee omaan intohimoonsa, Saipan peleihin, Lappeenrannassa kun ollaan.
Karjalainen juttu koskettaa monin tavoin. Sen aika on viimeistään nyt, kun raja on kiinni eikä kotiseutumatkoille pääse. Voi vain muistella.
Karjalainen juttu sai Lappeenrannan kaupunginteatterissa ensi illan 6.9. ja sitä esitetään jouluun asti.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
