Koiraharrastus täyttää maaseudun tyhjiä tiloja ja tuo uutta elämää kylille

Heidi Talvitie ja Primus-koira treenaavat entiseen broilerihalliin tehdyssä koirahallissa. Kuva: Taina Renkola

Yhtälö on periaatteessa yksinkertainen: maaseudulla on tyhjilleen jääneitä tiloja ja koiraharrastukselle kaivataan sopivia paikkoja.

”Tietyille harrastustiloille olisi kysyntää, mutta ei ole tarjontaa, tai jos on, niin hallien arki-illat ovat täynnä”, toteaa Etelä-Pohjanmaan Kennelpiirin nuorisojaoston puheenjohtaja Heidi Talvitie.

”Esimerkiksi aqilityyn soveltuvia tiloja kaivattaisiin lisää Etelä-Pohjanmaan alueella. Tällä hetkellä aqility-kursseillekin on vaikea päästä”, Talvitie lisää.

Sari Hautasaaren koirat Peso ja Pennikin pääsevät toisinaan nauttimaan perheen koirauimalasta. Kuva: Taina Renkola

Koira-alan yrittäjäksi ryhtyminen oli Virpi Ketolalle ja Sari Hautasaarelle rohkea hyppy tuntemattomaan. Molemmat olivat yritystä perustaessaan tilanteessa, jossa oli uskallettava luottaa omaan visioonsa.

Kun Sari Hautasaari ideoi yritystään eri tahojen kanssa, suhtautuminen oli paikoitellen epäileväistä.

”Ei minua varsinaisesti eteenpäin potkittu. Se saattoi johtua osittain siitä, ettei minulla ollut esittää lukuja, koska lähes kaikki muut Suomen koirauimalat sijaitsevat kaupungeissa. Saukko on isojen kaupunkien koirauimaloihin verrattuna maalaisempi ja pienimuotoisempi”, Sari Hautasaari toteaa.

Virpi Ketola ei muista koskaan saaneensa palautetta, että entiseen broilerhalliin tehty koirahalli olisi liian sivussa. Oivariini-dalmatialaisella on kotihallietu. Kuva: Taina Renkola

Virpi Ketola muistuttaa, että innokkaille koiraharrastajille ”puolen tunnin ajomatka” ei ole mitään. Hän ei muista saaneensa palautetta siitä, että hänen koirahallinsa olisi liian syrjässä.

Ilmajokelainen Vesa Hellsten ja hänen Manu-koiransa kävivät aiemmin koirauimalassa Vaasassa, jonne on matkaa 70 kilometriä.

“Kun Vaasan paikka lopetti toimintansa, huomasin ilokseni, että omalle kylälle avataan koirauimala. Olisin ollut valmis lähtemään hieman kauemmaksikin uittamaan Manua”, Hellsten kertoo.

Virpi Ketolan mukaan ennen kuin perustaa yrityksen tyhjään kiinteistöön, kannattaa selvittää tarkoin todelliset kulut esimerkiksi lämmityksen suhteen.

”Jos lupautuu siihen, että hallissa on tietynlämpöistä, se vaatii sitoutuneisuutta. Meidän hallissamme 10–15 astetta lämmintä, mutta tarpeen mukaan voimme nostaa lämpötilaa.”

Vesa Hellsten ilahtui, kun kotikylälle tuli koirauimala. Hän olisi valmis viemään Manua kauemmaksikin uimaan. Aiemmin he kävivät 70 kilometrin päässä Vaasassa. Kuva: Taina Renkola

Yrityksen tulo omaan pihapiiriin tuo muutoksia arkeen. Hautasaaren Koirauimala Saukkoon on oma sisääntuloreitti, mutta Ketolan Woogielandiin kuljetaan kotipihan läpi. Molemmissa paikoissa on totuttu siihen, että pihapiirissä on vieraita koiria ja ihmisiä.

“Koko perheen sitouduttava siihen, että yritys on omassa pihassa. Myös asiakkaille pitää tiedottaa, että pihapiirissä on maatalousliikennettä eikä joka paikkaan sovi mennä”, Virpi Ketola toteaa.

“Toisaalta en perustaisi tällaista yritystä kilometrien päähän kotoa, koska silloin aikaa menisi liikaa edestakaiseen kulkemiseen. Koirahallin ovet pitää käydä avaamassa ja sulkemassa ja välillä on kuljettava siivoamassa”, Ketola jatkaa.

Uuden yrittäjän on usein mahdotonta arvioida, kuinka paljon yritys lopulta työllistää ja tuottaa.

Koirauimala Saukkoon on asiakkaille oma sisääntuloreitti. Kuva: Taina Renkola

Sari Hautasaari keskittyi aluksi koirauimalayrityksen pyörittämiseen, mutta nykyisin hän on päivisin pankkialalla. Hänen mukaansa koirayritys ja päivätyö tasapainottavat toisiaan.

”Nykyisin uimalan pitäminen on minulle sivutoimista ja keskittyy iltoihin ja viikonloppuihin. Koko perhe on apuna uimalan kanssa”, Hautasaari toteaa.