Mies halusi itselleen kielletyn nimen ja päätyi käräjille ‒ ”Oikeuden päätös ei sido meitä”, nimilautakunta toteaa
Etunimi voi aiheuttaa pahennusta, jos se on esimerkiksi kirosana tai jos nimi viittaa kielteisesti uskonnolliseen vakaumukseen.
Jokaisella täytyy olla vähintään yksi ja enintään neljä etunimeä. Kuva: Timo FilpusKangasmustikka, Cruella, Jiipee, Taivaansini ja Veljmies. Ne ovat esimerkkejä nimilautakunnan viime vuonna hyväksymistä etunimistä.
Nimilautakunta jätti vuonna 2024 myös puoltamatta lukuisia nimiä. Niitä ovat esimerkiksi Herra, K-H, Kouhija, Paroni ja Reponveli.
Petra Saarnisto on yksi kuudesta oikeusministeriön alaisen nimilautakunnan jäsenestä. Hän työskentelee suomen kielen erityisasiantuntijana ja nimistönhuoltajana Kotimaisten kielten keskuksessa.
Saarniston mukaan laissa sanotaan, että etunimi ei saa aiheuttaa haittaa tai pahennusta.
Etunimi voi aiheuttaa yhteisössä pahennusta, jos se on vaikka kirosana tai jos nimi viittaa kielteisesti uskonnolliseen vakaumukseen. Esimerkiksi Jumala ja Saatana eivät menisi läpi nimilautakunnassa.
Luciferia myös haetaan etunimeksi, mutta nimilautakunta ei ole sitä puoltanut, Saarnisto kertoo. Kristillisessä perinteessä Lucifer merkitsee Saatanaa.
”Helsingin hallinto-oikeus päätti, että yksi mies sai muuttaa Suomessa yhdeksi etunimekseen Luciferin. Oikeuden päätös ei kuitenkaan sido meitä. Luciferia on edelleen haettu etunimeksi, mutta nimilautakunnassa sitä ei ole puollettu, koska nimi voi aiheuttaa pahennusta”, Saarnisto sanoo.
Jos joku muu haluaa Luciferin nimekseen, sen joutuu todennäköisesti hakemaan oikeuden kautta.
”Helsingin hallinto-oikeus päätti, että yksi mies sai muuttaa Suomessa yhdeksi etunimekseen Luciferin.”
Nimilautakunta on erityisen tarkka lasten etunimissä. Nimen aiheuttamaa haittaa arvioidaan matalammalla kynnyksellä kuin aikuisen nimenhakijan kohdalla.
Saarniston mukaan aikuinen ihminen osaa itse päätellä, voisiko uusi nimi aiheuttaa hänelle ongelmia.
”Me katsomme lapsen etua. Harvinaisia ja täysin uniikkejakin nimiä kuitenkin puolletaan.”
”Monesti esimerkiksi some-keskustelussa vedotaan kiusaamiseen, mutta eihän lapset välttämättä tiedä, mitkä nimet ovat tavallisia ja mitkä harvinaisia. Nimien erikoisuus tulee aikuisten maailmasta, ja kaikista syistä voidaan kiusata”, Saarnisto muistuttaa.
Myös etunimen hankaluus tai pituus voi muodostua esteeksi sen hyväksymiselle, hän jatkaa. Etunimi ei voi olla myöskään numero, yksittäinen kirjain tai kirjainyhdistelmä eikä se saa viitata arvonimeen.
Nimi ei saa olla vakiintunut vastakkaiselle sukupuolelle, eikä se saa olla ilmeisen sukunimityyppinen nimi. Esimerkiksi Virtanen tai Käkelä eivät kelpaisi etunimiksi.
Nimilautakunta
Nimilautakunta on oikeusministeriön alainen asiantuntijaviranomainen, jonka jäsenet toimivat omien toimiensa ohella.
Nimilautakunnan ensisijaisena tehtävänä on antaa Digi- ja väestötietovirastolle lausuntoja etu- ja sukunimeä koskevissa asioissa. Nimilautakunnan lausunto ei oikeudellisesti sido Digi- ja väestötietovirastoa.
Digi- ja väestötietovirasto voi hyväksyä uuden etunimen ilman lautakuntakäsittelyä, mutta se ei voi hylätä etunimeä ilman lautakunnan lausuntoa.
Tästä syystä nimilautakuntaan lähetetään lausunnolle vain sellaiset etunimiasiat, joiden lainmukaisuudesta halutaan erikseen varmistua. Nimilautakuntaan ohjautuu lausunnolle vain pieni osa uusista etunimistä.
Hakija voi valittaa Digi- ja väestötietoviraston päätöksestä hallinto-oikeuteen. Tämän päätöksestä taas voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos se antaa valitusluvan.
Etunimen ei enää edellytetä olevan perinteisen kotimaisen nimikäytännön mukainen, vaan riittää, että etunimi vastaa vakiintunutta etunimikäytäntöä. Uusi nimilaki astui voimaan vuoden 2019 alusta, Petra Saarnisto kertoo.
”Etunimiä lainataan aiempaa enemmän muista kulttuureista, koska Suomi on kansainvälistynyt ja internetissä saa helposti nimi-ideoita. Usein voimme puoltaa nimilautakunnassa sellaista etunimeä, joka on käytössä muissa maissa”, Saarnisto sanoo.
Uudissukunimen pitää yhä vastata kotimaista sukunimikäytäntöä, mutta etunimien osalta rajanveto on hankalampaa nimilautakunnassa.
”Jos etunimi ei ole ennestään käytössä Suomessa ja jos esimerkiksi Indonesiassa on yhdellä ihmisellä kyseinen nimi, se ei ole vielä vakiintunut nimi”, Saarnisto havainnollistaa.
Jokaisella täytyy olla vähintään yksi ja enintään neljä etunimeä. Kaikkiaan Suomessa on käytössä yhteensä yli 120 000 erilaista etunimeä.
”Jonkinlainen uusi ilmiö on se, että ihmiset haluavat muuttaa lempinimensä viralliseksi etunimeksi.”
Nimilautakunta kokoontuu kymmenen kertaa vuodessa, ja jokaisessa kokouksessa on noin 100–150 käsiteltävää asiaa.
Petra Saarniston mukaan suurin osa lautakuntaan tulevista nimistä on uudissukunimiä, ja etunimien osuus on vain 10 prosentin luokkaa. Niistäkin valtaosa on aikuisten etunimen muutoksia ja vauvojen nimiä käsitellään harvemmin.
”Jonkinlainen uusi ilmiö on se, että ihmiset haluavat muuttaa lempinimensä viralliseksi etunimeksi”, Saarnisto kertoo.
Hänen mukaansa uusia etunimiä keksitään esimerkiksi kirjoista ja televisiosarjoista.
”Esimerkiksi Sansa-nimen suosio on lähtenyt Suomessa nousuun sen jälkeen, kun Game of Thrones -sarjaa ruvettiin näyttämään televisiossa. Sansahan sopii suomen kieleen ihan hyvin. Myös J. R. R. Tolkienin kirjoista on meillä paljon etunimiä käytössä. Yleensä puollamme nimilautakunnassa kirjallisen kulttuurin nimiä.”
Etu- ja sukunimen ilmoittamista ja muuttamista koskevat asiat käsittelee ensimmäisen asteen viranomaisena Digi- ja väestötietovirasto.
Nimilautakunnan asiantuntijalausunto ei oikeudellisesti sido Digi- ja väestötietovirastoa.
”Nimilautakunnan lausunnolla on kuitenkin hyvin vahva ohjausvaikutus. Nimilautakunnan tiedossa ei ole, että Digi- ja väestötietovirasto olisi koskaan hylännyt sellaista hakemusta, jota nimilautakunta on puoltanut”, Saarnisto sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
