Abiturientti Elias käy Sastamalassa sisäoppilaitosta, jossa luetaan Raamattua ja keskustellaan Jeesuksesta
Elias Mettänen muistaa yhä hetken, jona hän antoi elämänsä Jeesukselle.
Oli vuosi 2022 ja Mettänen oli jonottamassa ehtoollista rippileirin riemumessussa. Rippileiriä oli takana vasta muutama päivä, mutta läsnäolevat isoset ja uudet kaverit saivat Mettäsen tuntemaan itsensä osaksi porukkaa.
Taustalla kaikui kuorolaisten laulu ja musiikki. Hiostavassa ilmassa iso joukko nuoria oli pakkaantunut samaan tilaan.
Elias Mettästä väsytti, eikä hän olisi jaksanut mennä ehtoolliselle. Päivä oli kääntynyt jo ehtoon puolelle. Pehmeälle penkille istuminen olisi houkuttanut häntä enemmän kuin jonossa seisominen. Sitten Mettäsen kaveri kääntyi tämän puoleen.
”Kaverini kysyi, uskotko sä edes Jumalaan. Silloin tajusin, että kyllä mä taidan uskoa”, Elias muistelee.
Mettänen käveli alttarille, polvistui, otti papin ojentaman ehtoollisleivän ja -viinin. Siinä hetkessä Elias ymmärsi saaneen syntinsä anteeksi.
Mettäsen uskoon tulosta on vierähtänyt neljä vuotta. Nyt hän opiskelee Karkun evankelisen opiston lukiossa viimeistä vuotta ja valmistuu keväällä ylioppilaaksi.
Karkun opiston lukiossa noudatetaan aikuislukion opetussuunnitelmaa. Paikka sijaitsee Sastamalassa, ja se on toinen Suomen kristillisistä lukioista. Opistoa ylläpitää Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, joka on kirkon yksi herätysliikkeistä.
Mettänen kuvailee opistoa kodinomaiseksi yhteisöksi. Siellä on samalla tavalla ajattelevia nuoria eikä koskaan tarvitse olla yksin. Aina voi pyytää kaverin mukaan esimerkiksi kauppaan.
”Oppitunneilla kristillisyys ei näy oikein mitenkään. Aamunavauksissa on jotain kristillistä musiikkia tai Raamatun hartaus, päivisin on jokin hartaus ja iltaisin Raamattu-piirejä.”
Hartauksiin ja muihin kristillisiin tilaisuuksiin osallistuminen on vapaaehtoista.
Karkun opisto on internaatti eli sisäoppilaitos. Sen yhteydessä on myös asuntola, jossa Eliaskin asuu. Pakollista asuminen siellä ei ole, vaan osa käy lukiossa päiväseltään.
”Täällä on enemmän vapautta kuin kotona. Kukaan ei kysy, mitä teen vapaa-ajalla. Kotona asuin niin metsän keskellä, mutta tämä on vähän kuin pienen kylän tapainen.”
Mettänen on kasvanut lapsuutensa Urjalassa entisellä sikatilalla. Vanhemmat omistavat yhä metsää ja peltoa. Mettänen kastettiin vauvana evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta uskon asiat eivät tulleet lapsuuden perheessä juuri puheeksi.
Kun Elias Mettänen tapaa uuden ihmisen, usko Jeesukseen ei ole ensimmäinen asia, mistä hän uudelle tuttavuudelleen kertoo. Tai vaikkapa että hän tykkää rukoilla autossa tai saunassa.
”Jossain kohti kerron uudelle ihmiselle, että olen uskossa. Yleensä ihmiset ovat kiinnostuneita kuulemaan kristinuskon perusjutuista, kuten anteeksiannosta ja armosta. Jotkut eivät halua puhua uskosta. Silloin vaihdan puheenaiheen johonkin toiseen ja puhumme jostain aivan muusta.”
Tutkimusten mukaan vuonna 2021 poikien ja nuorten miesten kiinnostus kristinuskoon ja myös kristityiksi kääntyminen alkoi kasvaa. Ilmiö on ollut voimakkaampaa kuin tytöillä. Esimerkiksi rippikoulussa monet nuoret liittyvät kirkkoon ja ottavat kasteen.
Vuodesta 2024 alkoi kuitenkin uskonnollisuuden nousu näkyä myös nuorten naisten kohdalla. Rippikoulukyselyihin vuosina 2019–2023 vastanneista tytöistä Jeesuksen ylösnousemukseen uskoi noin kolmasosa. Vuonna 2024 siihen uskovien määrä oli jo puolet. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulun käy yhä noin kolme neljä nuoresta.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa jäsenmäärä kehitys on ollut jo useamman vuoden ajan myönteisessä vireessä. Vuonna 2025 kirkkoon liittyi yhteensä 25 000 henkilöä jäseneksi, vuotta aiemmin vastaava luku oli 23 000.
2010-luvulla yleistyi vanhempien tapa jättää lapsi kastamatta kirkkoon. Vanhemmat haluavat, että lapsi saa aikuisena tehdä itse päätöksen omasta uskonnosta ja kirkkoon kuulumisesta.
Nyt rippikouluun päätyy juuri näitä 2010-luvulla syntyneitä nuoria, jotka haluavat ottaa kasteen.
Kaikista suomalaisista yli viidennes pitää itseään ateistina. Esimerkiksi Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi vuonna 2025 kaikkiaan 50 400 ihmistä. Suurin eroajien ryhmä oli juurikin 20–29-vuotiaat, heitä oli 28 prosenttia eronneista. Kirkosta eroamisen vauhti on kuitenkin viime vuosina hidastunut.
Erityisesti nuorilla naisilla yleistyy ajattelu, ettei Jumalaa ole olemassa. Alle 30-vuotiaista naisista jo 31 prosenttia identifioitui ateistiksi, kun vastaavan ikäryhmän miehistä osuus oli 26 prosenttia.
Lisäksi vaihtoehtoinen uskonnollisuus kiehtoo monia, esimerkiksi jooga, manifestointi ja energiahoidot.
Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian tutkija Pietari Hannikainen arvelee, että ateistit löytävät merkityksen ja yhteisöllisyyden muualta.
”Monet nuoret miehet viettävät hirveästi aikaa laitteiden ääressä. Erilaiset pelit, roolipelit ja somessa olevat bodaus- ja urheiluryhmät ovat suosittuja, mutta niissä sosiaaliset suhteet ovat aika ohuita. Niistä on helppo klikata itsensä ulos.”
Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että epävarmuus ja turvattomuus lisää uskonnollisuutta. Kun tietoisuus omasta kuolevaisuudesta kasvaa, nousee pintaan myös uskonnon merkitys.
Ehkäpä siis koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ovat lisänneet kiinnostusta uskontoa kohtaan.
Myös Elias Mettänen uskoo hänen oman uskoontulonsa johtuneen siitä, että maailma ympärillä on muuttunut.
”Maailmassa tapahtuu huonoja asioita, kun Jumala ei ole läsnä. Oikeasti Jumala on tuki ja turva, joka ei muutu.”
Nuorten aikuisten uskonnollisuuden nousuun vaikuttaa myös arvomaailman muutos. Moni kokee, että liberaalit ja vasemmistolaiset arvot ovat syrjäyttämässä konservatiivisia ja oikeistolaisia, niin sanottuja perinteisiä arvoja.
Elias Määttänen toteaa, että yhteiskunnassa ei ole enää samanlaista arvopohjaa.
”Minusta tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa hyväksytään ihan kaikki. Mihinkään ei voi sanoa enää mitään. Esimerkiksi entisessä koulussani opettaja ei voinut kieltää lasta pukeutumasta koiraksi, koska lapsi halusi niin tehdä.”
Mettänen viittaa mediasta tuttuun therian-kulttuuriin, jossa pukeudutaan eläinasuihin ja samastutaan joksikin eläimeksi.
Raamattu ja kristillinen oppi on tarjonnut Mettäselle selkeät rajat, mikä on oikein ja mikä väärin.
”Maailmassa tapahtuu huonoja asioita, kun Jumala ei ole läsnä.”
Aiempi tutkimus osoittaa, että jos ihminen on kerran vaihtanut uskonnollista yhteisöään, hän voi tulevaisuudessa vaihtaa helpommin johonkin toiseen uskontokuntaan.
Asiaa avaa ortodoksisen käytännöllisen teologian yliopisto-opettaja Teemu Toivonen Itä-Suomen yliopistosta.
Nuorten aikuisten kääntyminen kristityiksi näkyy myös Suomen ortodoksisen kirkon piirissä.
Siksi on kysyttävä, kuinka pysyvää on nuorten aikuisten kääntyminen kristityiksi? Jäävätkö he kirkkojen jäseniksi pysyvästi? Tuoko uusi yhteisö sitä hyvinvointia ja pysyvyyden tunnetta, jota on haettu?
Näitä kysymyksiä pohtivat myös tutkijat.
”Paikallisseurakunnille on iso kysymys, ovatko nämä nuoret tulevina vuosikymmeninä sitoutuneita kirkon jäseniä, veronmaksajiakin vai onko tämä jokin kasvun vaihe elämässä”, pohtii Toivonen.
Toivosella on yksinkertainen ratkaisu, miten nuoret jäävät pitkäaikaisiksi kirkon jäseniksi.
”Antamalla heille aikaa.”
- Osaston luetuimmat
