Tietämättömyys ja leväperäisyys on iso kädenojennus verkkorikollisille
Rikollisuutta ei voi koskaan puolustaa eikä rikoksen uhri ole syyllinen itseään kohdanneeseen vääryyteen. Silti jokaisen velvollisuus on omilla toimillaan ehkäistä verkkorikoksia.Finanssivalvonnan mukaan useampi kuin joka toinen suomalainen tiedostaa joskus joutuneensa verkkohuijausyrityksen kohteeksi. Noin joka kuudes suomalainen on tavalla tai toisella langennut huijaukseen, ja 7,3 prosenttia on menettänyt verkkohuijarille ainakin jonkin verran omaisuuttaan. Jo pelkästään pankkien tietoon tulleissa tapauksissa verkkorikollisille on päätynyt 62,9 miljoonaa euron edestä rahaa. Voi vain arvailla, kuinka paljon menetyksiä on jäänyt pimentoon. (MT 14.11.)
Viime vuonna huijausten euromääräinen arvo kasvoi 40 prosenttia edellisvuodesta. Sitä mukaa kun pankit ja teleoperaattorit kehittävät keinoja rikollisuuden torjuntaan, huijarit keksivät uusia konsteja ihmisten huiputtamiseen.
Apua huijarit saavat tekniikan kehitysharppauksista, esimerkiksi tekoälystä. Myös viime syyskuussa voimaan tullut EU:n pikamaksuasetus on ollut omiaan edesauttamaan rikollisten voittokulkua: huijattu raha katoaa tavoittamattomiin muutamissa sekunneissa, kun aiemmin pankkikäsittelyn viiveet saattoivat pelastaa edes osan huijareille päätymässä olevista euroista.
Verkkorikolliset saavat paljon apua verkon käyttäjiltä itseltään.
Valitettavasti verkkorikolliset saavat suunnattoman paljon apua myös verkon käyttäjiltä itseltään. Vaikka onkin tärkeää muistaa, ettei rikoksen uhri itse ole koskaan syyllinen itse rikokseen, leväperäisyys salasanojen suhteen tai esimerkiksi verkkopankkitunnusten käsittely sopimusehtojen vastaisesti on kädenojennus rikollisille. Iso ongelma on myös suomalainen tapa käyttää verkkopankkitunnuksia henkilöllisyyden todistamiseen muuallakin kuin pankkiasioinnissa, vaikka tähän on tarjolla luotettava vaihtoehto, mobiilivarmenne.
Rikollisuuden kasvulle altistaa myös se nopeus, jolla julkiset ja yksityiset palvelut ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet. Kun pari–kolmekymmentä vuotta sitten niin pankki- kuin sosiaali- ja terveysasioita hoidettiin tuttujen henkilöiden kanssa omalla kylällä tai lähitaajamassa, nykyään asiointi on kasvotonta ja sähköistä. Monelle voi olla aidosti vaikeaa hyväksyä sitä, että luottamus on pitänyt korvata jatkuvalla epäluulolla ja varmistelulla sekä loputtomalla uusien käytäntöjen omaksumisella.
Ensimmäinen askel turvallisempaan netinkäyttöön pitäisi jokaisella olla salasanojen päivittäminen ja niiden pitäminen visusti omana tietonaan. Jokaisen ikääntyneiden vanhempiensa asioita hoitavan omaisen tulisi puolestaan viipymättä hankkia asioiden hoitoon valtuus ja jatkaa vanhempiensa auttamista omilla tunnuksillaan. Edes ikääntyneiden pankkitunnukset eivät kuulu kenenkään muun haltuun kuin tämän itsensä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat










