Lähes kaikki haluavat omakotitalon, mutta itse lykkään ostoa järkevästä syystä
Punainen tupa, perunamaa ja kaksi lasta on unelma, joka on rakennettu arvojärjestelmäämme, kirjoittaa Janica Pörhönen kolumnissaan.
Omakotitalo on ihannekoti 49 prosentille suomalaisista. Noin joka neljäs unelmoi haja-asutusalueella asumisesta, selviää vuoden 2025 Asuntomessujen Asumisen ihanteet -tutkimuksesta. Kuva: Jaana Kankaanpää”Miksi et asu omakotitalossa vaan kerrostalossa?”
Tämän kysymyksen esitti kerran eräs tuttavani. Sanat upposivat syvälle. Koin, ettei hän arvostanut perheemme kompaktia mutta viihtyisää kotia.
Suomalaisilla on kummallinen tapa arvostella toisten asumismuotoja ja koteja. Ihan kuin kyseenalaistaminen koettaisiin oikeudeksi siitä huolimatta, että koti on juridisesti yksityisyyden suojan piirissä.
Joskus arvostelu on leikkimielistä, joskus selän takana puhumista. Kaverille saatetaan supattaa, että tuo on neljäkymmentä ja asuu vieläkin vuokrakerrostalossa. Eikö sillä ole varaa omistusasuntoon?
Omakotitalon ostaminen on haave, jonka varaan alamme rakentaa elämää usein ylioppilasrahojen kilahtaessa tilille. Punainen tupa, perunamaa ja kaksi lasta on unelma, joka on rakennettu arvojärjestelmäämme.
Säästetään vuosia, hankitaan asp-tili asuntosäästämistä varten, selataan kohteiden ilmoituksia ja suhataan näytöissä.
Omakotitalo on symboli vauraudelle, tasapainolle ja elämän hallinnalle. Omien seinien sisälle on turvallista rakentaa koti ehkä perheellekin.
Kerrostalo nähdään puolestaan välitilana. Kerrostalossa voi asua ehkä korkeakouluopintojen ajan, mutta suunta on kohti omistusasunnon ostoa. Ei kerrostaloon ole tarkoitus jäädä loppuelämäksi.
Moni pitää rivi- tai paritalossa asumistakin välitilana, mikä on todella hämmentävää. Rivi- ja paritaloasumisessa saa kokea usein asumisen parhaat puolet. Itse ei tarvitse tehdä kaikkia töitä, mutta voi nauttia omasta pihasta ja rauhasta.
Koti on ihmisen sielunmaisema, eikä sitä tulisi kritisoida.
Suurin syy, miksi en asu omakotitalossa on raha, mutta sitäkin enemmän elämäntilanne ja vaiva. Remonttihommia en osaa. Ruuhkavuosina aikani riittää hädin tuskin autopaikan lumen luomiseen. Epäilen suuresti, miten se riittäisi koko pihan lumitöihin ja pihan hiekoittamiseen.
Kerrostalossa asuminen sopii erinomaisesti elämäntilanteeseeni lasten äitinä.
Yhdestä naapurista on tullut tärkeimpiä ystäviäni. Olen lainannut häneltä kardemummaa ja maustepippureita. Minä puolestani olen kiikuttanut hänelle maitoa ja särkylääkettä. Lomamatkan aikana naapuri on huolehtinut viherkasveistani. Olen hoitanut ystäväni vauvaa.
Meillä on myös naapureiden Whatsapp-yhteisö. Kerrostaloasuminen on ihanimmillaan kodinomainen yhteisö.
Vaikka asun kerrostalossa, minulla on yhä jonkinlainen haave vanhasta omakotitalosta maaseudulla. Kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, saattaa omakotitalon osto olla erittäin järkevää: en tarvitse niin isoa taloa. Pienempi laina- ja työmäärä.
Koti heijastaa ihmisen tärkeäksi kokemia elämänvalintoja tai väliaikaista tilaa, johon on ajauduttu. Koti on ihmisen sielunmaisema, eikä sitä tulisi kritisoida.
Arvostelu kertoo enemmän ihmisestä itsestään kuin sen kohteesta. Siksi kannattaa pohtia, haluaako olla osa sellaisten ihmisten yhteisöjä, joille ulkokultaiset asuinolosuhteet merkitsevät ihmisyyttä enemmän.
Kolumnin kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
