Vastuu ja työmäärä voivat ahdistaa, mutta samalla ne tuovat elämään merkityksellisyyttä
Ennen kaikkea meitä tarvitaan kertomaan ja osoittamaan, miten paljon rakastamme lapsiamme, Terhi Peltokorpi kirjoittaa kolumnissaan.
Olet ehkä kannustanut ruuhkavuosien keskellä elävää pienten lasten vanhempaa muistuttamalla, että lapset ovat pieniä vain hetken ja että nopeasti ohikiitävästä ajasta kannattaa nauttia. Uupunut vanhempi tarvitsisi neuvon sijaan konkreettista apua. Kuva: Jaana KankaanpääHankin uuden tietokoneen. Koneen vaihto pakotti minut käymään läpi vanhalle koneelle tallennettuja dokumentteja ja tuhansia kuvia. Aarteiden joukosta löytyi lukuisia tarpeettomia tiedostoja ja epätarkkoja räpsäisyjä. Talteen jätettäviä kuvia valikoidessani sekä katsellessani unholaan painuneita, lastemme kuvaamia hauskoja videoita kului ilta, jos toinenkin. Samalla palasin mielessäni aikaan, jolloin perheessämme oli monta pientä lasta - ruuhkavuosiin, kuten tuota elämänvaihetta tavataan kutsua.
Ruuhka-sana on varsin kielteisesti latautunut. Ruuhkaisessa liikenteessä ja kaupassa hermot uhkaavat kiristyä rauhallisellakin ihmisellä. Ruuhkassa minuutit tuntuvat kuluvan hukkaan omaa vuoroa odotellessa tai jopa silmänkantamattomiin jatkuvassa, pitkässä letkassa eteenpäin madellessa.
Ruuhkavuodet-sana ei omaa juurikaan myönteisempää kaikua. Arjessa tuntuu olevan liian monta palaa, jotka eivät asetu toistensa lomaan sopusointuisasti. Riittämättömyyden tunne on tuttu vieras niin kotona kuin työpaikallakin. Muistettavia asioita on paljon, ja juuri kun kaikki sujuu hyvin, joku lapsista sairastuu flunssaan tai mahatautiin. Aikataulut paukkuvat lasten harrastuksiin ilmoittautumisissa ja kaverisynttärikutsuihin vastaamisissa. ”Anteeksi, että ilmoitan taas myöhässä” muotoutuu vakiovastaukseksi.
Vastuu ja työmäärä voivat ahdistaa, mutta samalla ne tuovat elämään merkityksellisyyttä. Ruuhkavuosina ei jää huomaamatta, miten tärkeä vanhempi on lapsilleen. Isää tai äitiä tarvitaan lohduttamaan ja pyyhkimään kyyneleet silmistä niin kaatumisen kuin lasten keskinäisten kiistojen jälkeen, laittamaan loputtomasti ruokaa, etsimään kadonneita tavaroita, kuljettamaan, pyykkäämään, siivoamaan ja kasvattamaan. Ennen kaikkea meitä tarvitaan kertomaan ja osoittamaan, miten paljon rakastamme lapsiamme.
Olet ehkä kannustanut ruuhkavuosien keskellä elävää pienten lasten vanhempaa muistuttamalla, että lapset ovat pieniä vain hetken ja että nopeasti ohikiitävästä ajasta kannattaa nauttia. Uupunut vanhempi tarvitsisi neuvon sijaan konkreettista apua. Meistä suurperheen vanhemmista se taas kuulostaa huvittavalta, kun ruuhkavuodet jatkuvat jopa muutaman vuosikymmenen ajan. Perheen tilanteesta riippumatta lapsuus on yhtä arvokas ajanjakso niin yhden kuin kymmenen lapsen perheessä kasvavalle lapselle.
Päätän säilyttää koneellani tallessa hellyttävän videon, jossa perheemme nuorimmat juoksevat ympyrää olohuoneessamme ja halaavat sen jälkeen iloisesti toisiaan. Lasten hymyt, hassut jutut ja teot, oivallukset sekä vilpittömät rakkauden osoitukset vanhemmilleen ja sisaruksilleen pyyhkivät joka päivä mielestä monta harmitusta ja huolta. Näitä ruuhkavuosien arjen helmiä ei saa myöhemmin takaisin, mutta niiden muisto kantaa vuosikymmenten päähän ja voi kullata mielessämme muistot ruuhkavuosistamme.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
