Aiemmin vuodenvaihdetta vietettiin Suomessa rukiinpuinnin ja syysteurastusten jälkeen
Tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa jokainen uusi vuosi on kristityille Anno Domini, Herran vuosi, kirjoittaa Pekka Särkiö.
Maatalousyhteiskunnassa vuosi vaihtui silloin, kun syksyllä korjattu viljasato oli puitu riihessä. Kuva: Hanne Manelius1.1.202606:00
Ajan saumakohdat ovat kansan uskomuksissa aikoja, joiden ylittäminen on riskialtista. Rajan tuolla puolen voi jatkua entinen hyvä elämä tai sitten onni voi kääntyä.
Uudenvuoden viettoon liittyy tapoja, joilla on haluttu karkottaa pahaa esimerkiksi paukuttelemalla pommeja ja ilotulitteita. Varsinainen vaikutus on kuitenkin lähinnä koirien ja hevosten pelästyminen.
Ajan virtaa ei voi pysäyttää. Siksi varsinaista ajan saumaa ei ole kuin kulttuurissamme ja kalenterissa. Silti ajan rajan ylitys voi pelottaa. On vain uskallettava astua virtaan ja kahlattava yli.
On luotettava Hyvään ja karkotettava ajatus, että kyse olisi tuonelan Styx-virrasta, jonka takana odottaa kuoleman maa.
Yksi uudenvuodenpäivän Raamatun teksteistä lupaa: ”Kun kuljet vesien halki, minä olen kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa.” (Jes 43:1-3).
Nykyinen uudenvuoden paikka on varsin nuori ja päätetty vasta noin 500 vuotta sitten. Aiemmin vuodenvaihdetta vietettiin Suomessa riihen puinnin ja syysteurastusten päätyttyä.
Vanhastaan vuosiluvun eteen on voitu lisätä kirjaimet A.D., jotka tulevat sanoista Anno Domini, ”Herran vuonna”. Läntinen ajanlaskumme lähtee liikkeelle Jeesuksen syntymän arvioidusta ajankohdasta vuonna 0.
Kun halutaan ottaa etäisyyttä ajanlaskun määräytymiseen käytetään muotoilua j.a.a., ”jälkeen ajanlaskun alun”. Kun taas halutaan ilmaista myös ajanlaskun taitekohdan aihe, kirjoitetaan perinteisesti jKr., ”jälkeen Kristuksen (syntymän)”.
”Kristitty saa ajatella, että jokainen vuosi on Herran vuosi.”
Uudenvuoden kirkollinen sisältö on vanhempi kuin ajatus kalenterivuoden vaihtumisesta. Edelleenkin kirkon vuosi alkaa ensimmäisestä adventista, ja uuteenvuoteen sijoittuu yksi joulun kirkkopyhistä, jonka sisältönä on Jeesuksen nimen anto.
Kalenterin laatija on ottanut tämän huomioon jättämällä tammikuun ensimmäisen päivän ilman nimipäivää. Vuoden ensimmäinen päivä on pyhitetty Jeesus-nimelle. Ajatuksena on, että uuteen ja tuntemattomaan tulevaisuuteen kuljetaan turvautuen Jeesuksen nimeen, joka merkitsee ”Hän pelastaa”.
Uuden vuoden sauma suuntaa katseet menneeseen ja tulevaan. Mennyttä voi arvioida, mutta ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden. Yksityisen elämän kysymykset voivat liittyä parisuhteeseen ja avioliittoon tai yksinäisyyteen, opintoihin ja työhön, lasten syntymään ja kasvuun, sairauteen ja kuolemaan.
Yhteisen elämän tasolla arvioidaan, kuinka eri kehityslinjat jatkuvat. Millainen rauha mahdollisesti solmitaan Ukrainan sodassa ja mitä se merkitsee Euroopalle? Kuinka USA suhtautuu Euroopan asemaan? Lähteekö Suomen talous parempaan suuntaan? Näillä asioilla on vaikutusta jokaisen elämään.
Kristitty saa ajatella, että jokainen vuosi on Herran vuosi myös siinä merkityksessä, että Jeesuksen tuoma pelastus ja turva ovat läsnä vuoden jokaisessa päivässä.
Kirjoittaja on kenttäpiispa emeritus ja Salpausselän kappalainen.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
