Meren ja mielen pauhuista syntyi Karoliina Niskasen kolmas romaani
Teatterin ovi on lukossa, mutta Karoliina Niskanen päästää sisään hiljattain remontoituun, ihastuttavaan puutaloon torin laidalla.
Kajaanin kaupunginteatterissa huhtikuussa ensi-iltansa saavan Eino – runoilijan ruuhkavuosi -näytelmän harjoitukset ovat juuri päättyneet.
Teatterin kulissit vaihtovaaterekkeineen ja kohtauslistoineen vetävät puoleensa, mutta nyt on aika puhua kirjallisuudesta.
Niskanen julkaisi kolmannen romaaninsa maaliskuun lopussa. Sillinpyytäjä kertoo nimensä mukaisesti sillipyynnistä, joka on katoava elinkeino.
Romaani sijoittuu Varsinais-Suomeen, josta kirjailija on kotoisin. Niskasen isoisä oli sillialuksen dikselimies.
”Hän sulki sillitynnyrien kansia, koputteli niitä vasaran tapaisella tiiviisti kiinni, että ne eivät pääse aukeamaan tyrskyissä”, Niskanen kertoo.
Dikselimies esiintyy myös Sillinpyytäjässä. Kirja ei kuitenkaan ole tarina Niskasen isosisästä, vaan fiktiota.
Henkilökohtaista syvyyttä tekstiin tuovat kuoleman ja katoamisen teemat. Niskasen oma isä kuoli, kun hän oli teini-ikäinen.
Hän välittää kirjassaan tunnemuistoja toistuvista painajaisista, joissa isä olikin elossa ja häneen törmäsi yhtäkkiä jossain.
”Niihin liittyi aina semmoinen tosi kauhea olo.”
Romaani kertoo myös irti päästämisestä, vaikean lapsuuden näkemisestä ja hyväksymisestä ja väkivallan eri muodoista. Lisäksi se kertoo merestä itsessään sekä ihmisen sisällä olevasta pauhusta, Niskanen sanoo.
”Myös siitä, millaisiin muistoihin on oikeus. Siitä dilemmasta, jos vaikka sisarukset muistavat eri tavalla jonkun rakkaan ihmisen.”
”Romaani kertoo siitä, millaisiin muistoihin on oikeus. Siitä dilemmasta, jos vaikka sisarukset muistavat eri tavalla jonkun rakkaan ihmisen.”
Niskasen edellinen romaani, vuonna 2023 ilmestynyt Muamo, kertoo karjalaismaatilan miniästä, josta tulee ensin äiti, sitten emäntä ja myöhemmin evakko. Toisessa tarinalinjassa seurataan pohjalaisnaisen kamppailua äitiyden ja itsensä etsimisen välillä.
Lopulta naisten tiet kohtaavat ja heidän välilleen muodostuu ainutlaatuinen ystävyyssuhde.
Niskanen kertoo, että ideat niin Sillinpyytäjään kuin Muamoon ovat tulleet hänen mielessään näkemiensä kuvien kautta.
”Olen pienestä asti nähnyt unissa kuvia ja paikkoja. Niissä on tosi vahva tunne ja olen nähnyt paikat tosi selkeästi. Tuntuu, että nyt aikuisiällä kuvia on alkanut taas nousta esiin, ja niihin olen tarttunut.”
Niskasen lapsilla on karjalaisia juuria, mutta karjalan kieli ja kulttuuri eivät olleet hänelle ennestään kovin tuttuja. Kirjoitusprosessin aikana hän keskusteli usean karjalaisen kanssa ja luetutti heillä tekstejään.
Niskasen esikoisromaani Tilhi puolestaan sijoittuu lastensuojelun maailmaan.
Siinä päähenkilönä on perhekotiin sijoitetun pojan isosisko, joka oman lapsen saatuaan etsii kadonnutta veljeään. Hän kirjoittaa kirjettä ja tilittää samalla omaa elämäänsä pojan tuntevalle ihmiselle, jonka henkilöllisyys paljastuu lukijalle vasta myöhemmin.
Tilhi perustuu tositapahtumiin. Karut kertomukset kodista toiseen sijoitetun nuoren elämästä eivät syntyneet tyhjästä, vaan pohjalla on erään nuoren haastattelu, jota Niskanen sai nuoren luvalla käyttää taiteellisiin tarkoituksiin.
”Ohjasin ja kirjoitin Kaarinan nuorisoteatterille siitä esityksen. Teemat jäivät vielä polttelemaan, joten oli pakko laajentaa sitä myös kirjaksi”, hän kertoo.
Vuonna 1987 Kaarinassa syntynyt Niskanen valmistui näyttelijäksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2013. Sen jälkeen hän näytteli kymmenen vuotta freelancerina, kunnes sai vakituisen työn Kajaanista kolme vuotta sitten.
Niskasella ja hänen puolisollaan on kaksi lasta, 6- ja 8-vuotiaat.
Muutto Kajaaniin oli koko perheelle iso muutos ja vähän shokkikin, koska heillä ei ollut paikkakunnalle mitään kytköksiä.
”Vähän vieras maaperä, tämä sisämaa ja kaikki.”
”Vähän vieras maaperä, tämä sisämaa ja kaikki, mutta ollaan tosi hyvin viihdytty”, Niskanen toteaa.
”Työpaikka on kiva, ja lasten kanssa tämä on helppo ja turvallinen ympäristö. Heillä on hyvät harrastukset, kiva kaveripiiri ja ihana eskari ja koulu”, hän kiittää.
Vaikka arki rullaa ja kulttuurintekijöillä on hyvää yhteisöllisyyttä, Niskanen kaipaa silti toisinaan etelään. Aika näyttää, kuinka kauan perhe viihtyy Kainuussa.
Kirjoittamisen ja näyttelemisen lisäksi Niskanen on tehnyt rap-musiikkia nimellä MC Pyhä Lehmä ja sittemmin pelkkänä Lehmänä.
Tällä hetkellä hän vaikuttaa kajaanilaisessa rap-yhtyeessä Lohtajan rotat, joka äänittää parhaillaan debyyttijulkaisuaan.
Niskanen on myös lukenut kirjoja äänikirjoiksi. Kaikkiaan äänityksiä on noin sata kappaletta, mukaan lukien hänen omat romaaninsa.
Äänikirjojen lukeminen oli varsinkin ennen vakituista työtä tärkeä lisätienesti ja myös inspiraation lähde.
”On se hullua, että jos luen oman kirjani äänikirjaksi, niin saan siitä enemmän lukijapalkkaa kuin korvauksia kirjailijana.”
Nyt hänellä on kuitenkin ristiriitaisia tunteita äänikirjoista niiden ansaintalogiikan vuoksi. Kirjailija saa yhdestä kuuntelukerrasta vain muutamia senttejä.
”On se hullua, että jos luen oman kirjani äänikirjaksi, niin saan siitä enemmän lukijapalkkaa kuin korvauksia kirjailijana.”
Tulevaisuudessa hän toivoo lisää ”kirjoitusmatkoja” eli uppoutumista mielikuviin ja niistä syntyneisiin tarinoihin.
”Olisi lottovoitto, jos voisi keskittyä kirjoittamiseen.”
Teatterin lavalta hän tuskin kuitenkaan kokonaan katoaa.
”Rakastan tarinankerronnan eri muotoja”, hän summaa.
- Osaston luetuimmat
