Into Nummila uurasti maa- ja metsätalouden hyväksi – monesti palkittu talousneuvos on poissa

Into Nummila syntyi Kuusankoskella, mutta muutti 1960-luvulla Iitin Lyöttilään vaimonsa Tertun kotitilalle Kuva: ValtaKuva

Into Nummila syntyi 16.4.1936 Kuusankoskella Pilkanmaan kylässä maanviljelijä Ilmari ja Helmi Nummilan seitsenlapsisen perheen kolmanneksi nuorimmaksi lapseksi. Kaksi vuotta aiemmin vanhemmat olivat ostaneet Aholan tilan, missä Into varttui lapsuutensa.

Vuonna 1943 Into aloitti koulutiensä Pilkanmaan kansakoulussa. Kansakoulu kesti kuusi vuotta. Neljän vuoden jälkeen opettaja yritti saada Intoa oppikouluun Kouvolaan, mutta hän ei innostunut tästä, vaikka oli luokkansa parhaita. Oppikoulun vuoksi olisi pitänyt asua viikot Kouvolassa. Inton mielestä oli hyödyllisempää ja tärkeämpää auttaa kotitilalla maa- ja metsätöiden parissa kuin esimerkiksi opetella kieliä oppikoulussa.

Kansakoulun jälkeen Into teki töitä kotitilalla pari vuotta. Sen jälkeen hän kävi Kymiyhtiön ammattikoulun metalliosaston Kuusankoskella. Ammattikoulun jälkeen oli vuorossa Kymenlaakson maamieskoulu Anjalassa. Hyvän todistuksen ja rehtorin kannustamana hän haki Mustialan maamiesopistoon ja valmistui sieltä agrologiksi vuonna 1958.

Keväällä 1959 avautui Mikkelin maanviljelysseuran kirjanpitoneuvojan virka. Into valittiin työhön, ja hän muutti Mikkeliin. Hän kiersi maatilalta toiselle opastamassa ja tekemässä kirjanpitoa Mikkelin alueella ja sitä ympäröivissä pitäjissä.

Mikkelissä Into oli töissä kolme vuotta, minkä jälkeen hän muutti Iitin Lyöttilään vaimonsa Tertun kotitilalle. Naimisiin he olivat menneet edellisenä vuonna, ja seuraavina vuosina perhe kasvoi kolmella lapsella.

Luottamusmiesura Iitissä alkoi asutuslautakunnan puheenjohtajuudella vuonna 1963, ja pesti jatkui maatalouslautakuntana vuoteen 1984 asti. Iitin kunnanvaltuustossa hän oli keskustapuolueen edustajana vuosina 1969–1992, josta viimeisen nelivuotiskauden hän toimi valtuuston puheenjohtajana. Lisäksi hänellä oli lukuisia jäsenyyksiä eri lautakunnissa ja hän toimi Iitin kunnan edustajana Kuntainliittojen ja sairaanhoitopiirien valtuustoissa.

Vuonna 1965 Into valittiin Kymenlaakson Osuusmeijerin edustajistoon, jonka hallintoneuvoston puheenjohtajana hän toimi vuoteen 1990 asti. 1990-luvulla Into toimi myös Kuivamaito oy:n ja Maitokaari oy:n hallintoneuvostoissa. Meijereiden fuusioituessa hänet valittiin Osuuskunta Tuottajain Maidon hallintoneuvostoon, jonka puheenjohtajana hän toimi vuosina 1991–1997.

Hän kuului Valio oy:n hallintoneuvostoon vuosina 1992–1996, ja Valio oy:n hallituksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1996–1997.

Into Nummilan työtehtävät ja panostus osuustoiminnassa, kunnallispolitiikassa sekä maa- ja metsätalouden hyväksi eivät jääneet huomiotta. Tasavallan presidentti myönsi hänelle talousneuvoksen arvonimen 15.11.1996. Into sai myös lukuisia muita tunnustuksia, muun muassa Maatalouskeskusten liiton, Keskuskauppakamarin, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton, Osuuspankkien keskusliiton ja Pellervon kultaiset ansiomerkit.

Yhteisten asioiden hoitaminen vei aikaa ja matkapäiviä kertyi. Perheen tuki ja työpanos lypsykarjanhoidossa ja maataloustöissä oli edellytys sille, että työt hoituivat ajallaan. Into jäi pois luottamustehtävistä 1990-luvun lopulla. Myös sukupolvenvaihdos tehtiin tuolloin, ja tilan hoito siirtyi nuorimmalle pojalle perheineen. Terttu-puoliso menehtyi samoihin aikoihin.

Eläkepäivinään Into jatkoi sukututkimusta, jonka hän oli aiemmin aloittanut. Hän toimi myös aktiivisena valokuituyhteyksien puolestapuhujana. Uutena harrastuksena hän aloitti videokuvaamisen, jota hän harrasti aktiivisesti toistakymmentä vuotta. Yhteiskunnallisia asioita hän seurasi aina viimeisiin päiviinsä asti.

Into oli luonteeltaan elämänmyönteinen. Hän näki ja toi julki asioiden hyvät puolet ja piti tärkeänä tasapuolista ja oikeudenmukaista päätöksentekoa.

Into menehtyi vakavaan sairauteen 12.1.2025.