Matti, 86, pyörittää suosittua eläinpuistoa ja museota – ”En malta millään olla täältä pois”

Matti Toivosen kotieläinpiha ja talonpojanmuseo on kuin aikamatka menneisyyteen ja entisaikojen elämänmenoon. Lasten suosikkejaon muun muassa 1940-luvun koululuokka, jossa Toivonen antaa tilauksesta vanhan ajan oppitunteja. Kuva: Johannes Tervo

Kälviällä, kasitien varressa sijaitseva Toivosen kotieläinpuisto ja talonpojanmuseo on tuonut iloa ja nostalgiaa jo usealle sukupolvelle.

Matkakohteen perustaja Matti Toivonen, 86, isännöi yhä paikkaa, vaikka eläkeikä ylittyi jo parikymmentä vuotta sitten.

”Tämä on minun harrastukseni. En malta millään olla täältä pois. Olen nykyisin puhetyöläinen. Opastan kävijöitä ja kerron heille tarinoita. Tyttäreni kysyvät usein, että miten jaksan puhua aina ne samat jutut. Sanon heille, että ne ovat aina eri ihmisiä”, Matti Toivonen nauraa.

Luokkaretkeläiset Björn Ahlström (vas) ja Nicolas Nyholm puimurin puikoissa.  Kuva: Johannes Tervo

Toivosen kotieläinpiha ja talonpojanmuseo on kuin aikamatka menneisyyteen ja entisaikojen elämänmenoon.

Katseltavaa ja koettavaa riittää helposti koko päiväksi. Nähtävillä on 60 museorakennusta, vanhoja autoja, traktoreita ja työkoneita sekä yli 30 000 vanhaa esinettä.

Museokylään on koottu 45 eri ammatinharjoittajan työtilaa ja esineistöä suutarista leipomoon ja valokuvaamosta 1800-luvun hevoskierrolla toimivaan meijeriin. Museokylässä järjestetään myös työnäytöksiä.

Lasten suosikkeja ovat muun muassa leikkikauppa ja 1940-luvun koululuokka, jossa Toivonen antaa tilauksesta vanhan ajan oppitunteja.

Ilmassa raikuu lasten iloinen puheensorina. Pietarsaaren Kielikylpykoulun oppilaat ovat tulleet luokkaretkelle. Täällä saa silittää ja paijata eläimiä ja siitä riittää riemua.

Lasten ilon näkeminen herkistää Matti Toivosen vuodesta toiseen. Tyytyväinen lapsikävijä on myös parasta mainosta paikalle.

Vuohi seuraa kiveltä koululuokan tohinaa kotieläinpuistossa. Kuva: Johannes Tervo

”Usein koululaiset sanovat kesänloman alkaessa vanhemmilleen, että he haluavat tulla tänne uudestaan. Sitten he tulevat koko perheenä ja usein isovanhemmatkin ovat mukana.”

Eläinten läsnäolo voi tehdä vierailusta erityisen mieleenpainuvan myös iäkkäille kävijöille.

“Eläkeikäisille eläinten ääntely voi tuoda mieleen muistoja ja herättää heissä nostalgisia tunteita. Moni on sanonut muistaneensa jonkun tietyn ja unohtuneen asian kuullessaan lehmän ammuvan tai kukon kiekuvan.”

Toivonen ja hänen edesmennyt vaimonsa perustivat matkakohteen vuonna 1985 tuomalla tyhjälle metsätontille kotieläimiä ja eläinsuojia. Suosio yllätti iloisesti. Ensimmäisen viiden viikon aikana kotieläinpuistossa kävi 10 000 vierasta.

“Ostimme tämän tontin, emmekä oikein tienneet, mitä sillä tekisimme. Meillä on ollut aina kotieläimiä ja olen kerännyt vanhaa tavaraa poikavuosista lähtien. Tuli ajatus luoda paikka, jossa ihmiset saavat palata juurilleen”, Toivonen muistelee.

Toiminnan alkaessa tontilla ei ollut yhtään rakennusta. Nykyisin aleella on 60 rakennusta.

Pietarsaaren kielikylpykoulun oppilaat tutustumassa kissanpentuihin. Eläintenhoitaja Ida KIvioja huolehtii, ettei meno ei ylly liian raisuksi. Kuva: Johannes Tervo

Ensimmäisen toimintavuoden aikana Toivonen siirsi tontille 1740-luvulta peräisin olevan punaisen pohjalaistalon. Talo toimii nykyään savupirttikahvilana.

"Purimme ja kokosimme talon parissa viikossa. Vanha savupirtti oli noesta musta, joten hiekkapuhalsimme seinät ennen kuin päästimme asiakkaat sisälle.”

Kaikilla rakennuksilla ja esineillä on tarina, jonka isäntä kertoo mielellään.

Viime vuonna Toivonen sai kuulla, että läheisellä meren rannalla seisoo hylättynä 200 vuotta vanha hirsihuussi. Hän sai luvan hakea ja kunnostaa talovanhuksen.

"Huussi oli säilynyt hyväkuntoisena kakluuninkuoresta tehdyn katon ansiosta. Tein tilalle pärekaton. Kesällä tänne pitäisi tuoda minun ikäiseni aitta. Meillä on neljä hehtaaria tilaa, mutta onneksi se loppuu pian”, Toivonen myhäilee.

Toivonen varttui läheisellä Kykyrin kylällä. Kotitilalla oli muutama lehmä ja viisitoista hehtaaria peltoa.

Raha oli lujassa. Lypsettyään lehmät aamulla, äiti polki seitsemäksi Kokkolan torille myymään kasvattamiaan juureksia. Yli 20 kilometrin matka taittui mäkistä soratietä pitkin.

Tilan eläimet asuvat talvella eläintenhoitaja Moa Cavénin tilalla.  Kuva: Johannes Tervo

Toivosen eläinrakkaus roihahti viisivuotiaana, kun hän sai äidiltään rahaa omaan kaniperheeseen. Poika tunsi niin suurta riemua, että lauloi pyhäkoululauluja kaneja hoivatessaan. Myöhemmin hän opetteli karjanhoidon ja muut maataloustyöt.

Matti Toivonen keräsi kauppamuseon tavaroita jo 1960-luvulla. Täällä ne pääsevät oikeuksiinsa.  Kuva: Johannes Tervo

Nuoruudessaan Toivonen kiinnostui vanhoista esineistä ja alkoi kerätä niitä muun muassa kaatopaikoilta, minne niitä kuskattiin surutta 1960-luvulla.

Hän keräsi mittavan määrän työkaluja, koneita ja sekatavarakauppojen pakkauksia ja paljon muuta. Nyt monet tuolloin täysin arvottomat esineet ovat museokylän kävijöiden ihailtavana.

Toivosen kauppapuoti, kuin joskus ennen. Kuva: Johannes Tervo

“Minulla oli kauppamuseon tavarat valmiina, joten ne piti vain nostaa hyllyille. Kotona on vielä kaikenlaista vanhaa tavaraa tulevien vuosien varalle.”

Toivonen oli 45-vuotias perustaessaan museokylän. Sitä ennen hän työskenteli muilla aloilla. Hän ajoi parikymppisenä kuorma-autoa ja 1960-luvulla hän toimi lypsykone-edustajana Alfa Laval -yhtiöllä.

"Myin muutaman vuoden aikana yli neljäsataa lypsykonetta ja olin yksi Suomen parhaista maidonjäähdyttäjien myyjistä. Vuonna 1965 perustimme auto- ja traktoripurkamon. Purimme yli 200 traktoria ja tuhansia autoja. Se oli lähiseudun suurin hajottamo, ja toimintaa jatkui tarkalleen 25 vuotta."

Toivoselle erityisen tärkeä paikka puusepän museo. Museoon liittyy tarina: 1990-luvun lopulla eräs pariskunta tiedusteli Toivoselta, olisiko hän kiinnostunut ostamaan kokonaisen puusepän verstaan koneiston, joka oli jäänyt rouvalle perintönä.

Luokkaretkeläiset Ylva, Lova, Amelia, Tyra, Ronja ja Tora ottavat vauhtia karusellissa. Kuva: Johannes Tervo

“Lähdin saman tien katsomaan niitä Kaustiselle. Siellä olikin toistakymmentä puusta tehtyä puusepän konetta ja muuta tavaraa. Ostin ne 5000 markalla.”

Hakiessaan koneita kuorma-autolla Toivonen jäi tapansa mukaan suustansa kiinni. Keskustellessaan iäkkään rouvan kanssa hänelle selvisi, että myyjän isoisä oli ollut aikoinaan töissä Toivosen isoisän tehtaalla ja ostanut puusepän koneet häneltä.

“Nämä työvehkeet palasivat omaan sukuun. Ilman tuota keskustelua en olisi saanut koskaan tietää sitä.”

Tässä 250 vuotta vanhassa torpassa asui aikoinaan kymmenhenkinen perhe. “Purin tämän yksin paljain käsin ja toin tänne. Tein uuden katon ja lattian”, Toivonen sanoo.  Kuva: Johannes Tervo

Matkailuyrityksen tulevaisuus näyttää hyvältä. Kaikki kolme tytärtä ovat mukana yrityksessä. Vanhin tytär Merja Toivonen-Teräs on ottanut vetovastuun. Nuorimman tyttären poika Emil Perez on töissä talonmiehenä.

Matti Toivonen on alkanut siirtää muistojaan ja tietojaan jälkipolville videotallenteiden muodossa.

“Emil ja vävyni kuvaavat eri työhuoneissa, kun kerron tarinoita esineistä ja työmenetelmistä. Muuten kaikki tarinat katoaisivat mukanani."

Eläinpuisto ja museokylä ovat Toivosen elämäntyö. Ajan kulun hän huomaa siinä, että työnäytöksiä pitäneet vanhat mestarit ovat poistuneet keskuudestamme.

“Meillä on ollut satoja työnäytöksiä. Alkuvuosina muun muassa poltimme tervaa ja tiiliä. Enää ei semmoisia ihmisiä ole juuri hengissä, jotka pystyvät pitämään työnäytöksiä.”

Toivonen on ikäisekseen hyväkuntoinen ja muisti leikkaa. Hän on kiitollinen elämästään.

Matti Toivonen ja kellokokoelma. Kuva: Johannes Tervo

“Kuulun harvoihin onnellisiin, jotka ovat saaneet harrastuksesta työn. Lisäksi minulle on siunaantunut niin hyvä terveys, että jaksan tehdä sitä. Monet kavereistani ovat vanhankodeissa. He makaavat siellä hiljaa, eivätkä enää kykene kommunikoimaan.”

Museokylää esitellessään Toivonen huomaa, että lankkusahan pukki on hajonnut. Se pitää korjata. Hän kipaisee työvälineet ja alkaa hommiin.

Konkariyrittäjä myöntää, että hänellä on vaikeuksia pysyä erossa ruumiillisesta työstä.

“Hiljattain tyttären poika huomasi, kun menin puhdistamaan rehuhuoneen kattoa puhaltimella. Se huusi, että tule pois sieltä, et saa olla katolla.”

Museoon on koottu kymmeniä vanhoja rakennuksia. Kuva: Johannes Tervo