
Omalaatuinen suomalaiselokuva saattaa olla parasta, mitä syrjäseuduille on tapahtunut vuosikausiin
Elokuvaohjaaja Paola Suhosta ärsyttää ”stadielitismi” ja stereotypia, jonka mukaan syvälliset ja vakavat aiheet kuuluisivat vain Helsingissä kuvattuihin elokuviin.
”Uskon, että elokuvaan tulee toden tuntua, dokumentaarisuutta ja sitä kautta samaistuttavuutta, kun se kuvataan oikeilla paikoilla eikä studiossa”, sanoo elokuvaohjaaja Paola Suhonen. Kuva: Ivana Helsinki Cinema - Paola SuhonenElokuvien tuotanto- ja levitysprosessit ovat usein vakioituja ja yllätyksettömiä, mutta aina välillä jokin filmi rikkoo kaavan.
Yksi tällainen teos on Ivana Helsinki -muotitalon perustajana tunnetun Paola Suhosen käsikirjoittama ja ohjaama uutuuselokuva Keskiyön auringosta ikuisuuteen.
Tavanomaisesta poiketen elokuva ei saa tavallista elokuvateatterilevitystä laisinkaan, vaan elokuvaa esitetään kuluvana ja tulevana kesänä ilmaiseksi koko Suomen kattavalla esityskiertueella esimerkiksi kylätaloilla, vanhainkodeissa ja leirintäalueilla.
Sinällään esitystapa istuu hyvin elokuvan henkeen, sillä kyseessä on kronologisessa järjestyksessä ilman lavasteita 16-milliselle filmille kuvattu roadmovie, jossa nähdään toinen toistaan erikoisempia kesäkohteita ympäri Suomea.
Oikeastaan kyseessä on varsinainen rakkauskirje suomalaisten syrjäkylien kuriositeeteille, sillä kohtauksia on kuvattu esimerkiksi Mätäsvaaran hylätyllä kaivoskylällä ja Isojoella Kyllikki Saaren suohaudan muistomerkillä.
”Minua ärsyttää se stadielitismi, että mennään maaseudulle hassuttelemaan ja hölmöilemään.”
Keskiyön auringosta ikuisuuteen -elokuvan kokonaisbudjetti pyöri 200 000 euron tienoilla. Summa on kotimaisten fiktioelokuvien tasolla suhteellisen pieni. Kuva: Ivana Helsinki Cinema - Paola Suhonen.Pelkästä nostalgiahuumasta elokuvassa ei ohjaaja Paola Suhosen mukaan ole kuitenkaan kyse, sillä kuvaaminen pikkupaikkakunnilla oli hänen mukaansa ennemminkin tarkoin harkittu arvovalinta.
”Minua ärsyttää se stereotypia, että ikään kuin vakavat ja syvälliset aiheet kuuluisivat vain Helsinkiin. Ja se stadielitismi, että mennään kuvausryhmän kanssa maaseudulle hassuttelemaan ja hölmöilemään mielessä jokin kiero pohjavire, että maaseutu nähdään automaattisesti koomisena.”
Suhonen vastaa puheluuni leirintäalueelta, sillä on haastattelun aikaan elokuvan esityskiertueella jo toista kuukautta peräkkäin. Takaisin kotiin Helsinkiin ei ole kuulemma ollut kiire.
”Valitettavan usein ohjaaja istuu jossain poterossa, ja hänelle tuodaan vain valmis käsikirjoitus.”
Idea elokuvan käsikirjoitukselle alkoi kypsyä Suhosen mielessä jo yli kymmenen vuotta sitten, kun hän kuuli elokuva-alaa Yhdysvalloissa opiskellessaan petokseen pohjautuvan tositarinan. Se jäi vaivaamaan ja kaihertamaan mieltä.
Palaset loksahtelivat kohdalleen, kun tositarina yhdistyi Suhosen mielessä tämän omiin roadtrip-kokemuksiin Suomesta.
”Kaikki elokuvan hahmot, kohtaamiset ja tapahtumat olen itse kokenut matkustaessani Suomea ympäri ämpäri. Olen elänyt ja nähnyt, että okei, meillä on vaikkapa tällainen upea Kalevan baari, ja sitten se on käsikirjoitettu elokuvaan”, Suhonen kertoo.
Hänen mukaansa kyseinen toimintatapa eroaa merkittävällä tavalla elokuvateollisuuden valtavirrasta.
”Valitettavan usein ohjaaja istuu jossain poterossa, ja hänelle tuodaan vain valmis käsikirjoitus. Sitten kerätään tiimi ympärille, lähetetään se etsimään kuvauspaikkoja, ja sovitetaan vähän kuin Tuhkimolle kenkää, että kelpaisiko tämä, kelpaisiko tämä.”
Elokuvan päärooleissa nähdään näyttelijät Alina Tomnikov ja Mikael Rautasalo. Kuva: Ivana Helsinki Cinema - Paola SuhonenSamaan mentaliteettiin vedoten Suhonen perustelee myös sitä, että elokuvaa on kierretty esittämässä työryhmän kanssa pikkupaikkakuntien kylätaloilla, vaikka kyseessä onkin niin sanottu taide-elokuva.
”Olen saanut Suomen maaseudulta paljon ja oikeastaan se on inspiroinut koko elokuvan. Siksi koen olevani maaseudulle myös velkaa: en voi vain hyödyntää sitä, vaan minun täytyy antaa sille jotain takaisin”, Suhonen sanoo.
Hän lisää toivovansa, että voisi kannustaa esimerkillään muitakin taiteilijoita viemään kulttuuria rohkeammin maakuntiin.
”On helppoa mennä mielenosoitukseen banderollin kanssa ja vaatia lisää rahaa sen sijaan, että kehittäisi uusia ja mielikuvituksellisia tapoja, joilla elokuvaa ja taidetta saadaan näkyville myös muualla kuin Helsingissä.”
Keskiyön auringosta ikuisuuteen. Ohjaus ja käsikirjoitus Paola Suhonen. 149 minuuttia. Elokuva nähtävissä esityskiertueella ympäri Suomea.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat







