Monet miehet ovat yhä isänä hukassa – tämä kirja kertoo, kuinka ongelmiin voi tarttua

Matti Parpala (vas.), Aleksi Harmokivi ja Julius Hurri kirjoittivat teoksen Isän vuoro. 303 s. Tammi. Kuva: Tammi, Veikko Somerpuro

Koti|Kirjallisuus

7.11.202523:00

Arvio

Jarmo Hankivaara

Isän rooli on isossa murroksessa. Auktoriteetti ja elättäjä on vähin erin muuttumassa tasaveroiseksi, huolehtivaksi vanhemmaksi, mutta kannamme yhä menneiltä sukupolvilta periytyviä käyttäytymismalleja ja luovimme erilaisten odotusten ristiaallokossa.

Isän vuoro on 1980-luvun lopulla syntyneet isän näkemys siitä, missä mennään. Kaksi kirjoittajaa, Aleksi Harmokivi ja Julius Hurri, ovat lapsuudenkavereita Mäntsälästä, ja kaksikkoa täydentää Lahdesta lähtöisin oleva Matti Parpala.

Kirjan runkona ovat kolmikon kokemukset isyydestä, mutta laajempaa perspektiiviä antavat suuri määrä haastatteluja ja tieteellinen aineisto.

Kirja lähtee hieman akateemisesti liikkeelle, eikä siitä kokonaan päästä irti. Joskus kuitenkin kannattaa ponnistella ja suunnata energiaa muuhunkin kuin helposti sulavaan viihteeseen.

Kirjasta käy hyvin ilmi, kuinka monet miehet ovat isyytensä kanssa yhä hieman hukassa, eikä ihme. Äidit osaavat verkostoitua keskenään, ja isien vaarana on jäädä ulkopuoliseksi ja vaille vertaistukea.

Kirjan yksi sanoma onkin rohkaista miehiä ottamaan roolia vanhempana ja luomaan verkostoja toisten miesten kesken. Jostain syystä miesten pääsy naisten ryhmiin edes tasa-arvoa korostavana aikana ei ole kovin helppoa. Siitä saadaan kirjassa hyvä esimerkki.

Aleksi Harmokivi, Julius Hurri ja Matti Parpala: Isän vuoro. 303 s. Tammi. Kuva: Tammi

Yhteiskunta tarjoaa isälle jo hyvän mahdollisuuden olla pois työelämästä lasta hoitamassa ajan, joka voi työnantajista tuntua pitkältä, mutta joka loppujen lopuksi on ohi kiitävä hetki. Tästäkin kirjassa on runsaasti asiaa.

Lapsen syntymisen vaikutus vanhempien väleihin on käsitelty melko yleisellä tasolla, mutta toisaalta kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jokainen perhe on omanlaisensa.

Jos olisin saanut kirjan käsiini omana isyysaikanani – ja mieluusti hieman sitä ennen – olisin ehkä ollut valmiimpi elämäni tärkeimpään rooliin, johon ainakin itse heittäydyin minimaalisella koulutuksella ja kokemuksella.

Tulevat isät ansaitsevat kunnon manuaalin, ja tässä on sellainen.