
Terveyttä hoitavan puutarhan suunnittelu alkaa tarpeiden tunnistamisesta
Sinikka Piipon kirja herättelee lukijan pohtimaan puutarhan elementtien merkityksiä omasta ja muiden eliöiden näkökulmasta.”Puutarhan tulisi antaa juuri sitä, mitä kukin tarvitsee, oli se sitten maan kääntämistä, kukkien istuttamista, lintujen laulun kuuntelua, auringonottoa, hyvän kirjan lukemista tai ystävien kanssa kesäpäivän viettämistä.”
Näin kuvailee Sinikka Piippo kirjassaan sitä, mikä tekee puutarhasta parantavan. Teos ei tyydy kuvailemaan erilaisia puutarhoja tai suunnittelusuuntauksia, vaan etsii niiden taustalta merkityksiä ja vaikutuksia puutarhassa aikaa viettävän ihmisen terveyteen.
Teksti käy läpi historian erilaisia puutarhoja ja puutarhakulttuurin kehitystä Suomessa.
Käyttötarkoituksen ja eri alueiden miettiminen voisi avata uusia mahdollisuuksia myös nykyajan pihoihin. Ovatko nykypihojen tuijat ja hoidetut nurmikot huvitarhoja? Yllättävän harvoin niillä näkee huvittelevia, esimerkiksi pelaavia ihmisiä.
Vai ovatko ne statustarhoja, joiden on tarkoitus korostaa kiinteistöjen arvoa? Statuksen ja vallankäytön pohdintaa Piipon kirjassa saisi olla enemmän.
Punainen väri energisoi, kirjassa kerrotaan. Rauhoittumiseen sopivat paremmin muut värit. Kuva: Jaana KankaanpääEkologisesta puutarhanhoidosta Piipolla on paljon sanottavaa.
”Tavallinen nurmikko ei ole koskaan ekologinen, vaikka ehkä tietyissä puutarhoissa tarpeellinen”, hän kirjoittaa. ”Luonnontilainen puutarha tarvitsee ruohonleikkuun tai niiton muutaman kerran vuodessa, silloin kun siinä ylipäätään on ruohoa.”
”Yöllinen valaistus sekoittaa hyönteisten elämänrytmit ja suunnistuksen.”
Piipon mukaan sähkökäyttöinen ruohonleikkuri on paljon parempi kuin bensiinikäyttöinen.
”Bensiinikäyttöisestä jää haitta-aineita maahan, eikä sellaisessa nurmikossa kasva syötäväksi kelpaavia villivihanneksia.”
Piippo varoittaa myös liiallisesta ulkovalojen käytöstä.
”Yöllinen valaistus sekoittaa hyönteisten elämänrytmit ja suunnistuksen. Niiden täytyy voida noudattaa omaa vuorokausirytmiään. Liiketunnistimilla toimiva valaistus on parempi vaihtoehto.”
Kirjassa kerrotaan siilien suojaavan pihaa rotilta, mutta tiedolle ei juuri löydy perusteluita. Kuva: Harri LuojusKirjan eläinsisältö on monipuolista ja kiinnostavaa. Esimerkiksi omenapuista pudonneiden hedelmien jättämisestä nurmikolle kirjoitetaan seuraavasti.
”Osa pudokkaista on hyvä jättää hedelmäpuiden alle, jotta perhoset, mehiläiset ja kukkakärpäset voivat imeä niistä mehua.”
Piipon mukaan varoitukset rotista ovat saaneet ihmiset siivoamaan nämäkin pois puutarhasta.
”Pihalle houkutellut siilit ja ketut pitävät rottakannan kurissa”, hän huomauttaa jyrsijöiden torjunnasta.
Yritin etsiä tietoa siitä, miten siilit suhtautuvat rottiin. Siitä, että siilit jahtaisivat rottia, ei näytä olevan vahvistettua tietoa.
Englanninkielinen artikkeli kertoo, että siilit syövät raatoja ja pieniä eläimiä, kuten hiiriä, jos niille tarjoutuu siihen helppo mahdollisuus.
Ilmeisesti maatiloilla siilejä on pidetty tarkoituksella hiirestäjinä, toisaalta joissain tutkimuksissa hiiret ja siilit ovat asuneet rauhallisesti yhdessä. Rotta on saaliiksi paljon isompi. En siis luottaisi siihen, että siili toimisi tehokkaana rottien torjujana.
Tällaisia toteamuksia kirjassa on paljon. Ne ansaitsisivat paremmat perustelut.
Kirjan parasta antia ovat pohdiskelut siitä, mitä kaikkea puutarha ihmiselle tarjoaa. Puutarhassa koettavat elämykset liittyvät paitsi näkö-, myös haju-, kuulo-, tunto- ja makuaistiin.
Kun mietimme ihmisen historiaa, kotien sisätilat ovat olleet pitkään pimeitä ja ahtaita. Suurin osa askareista on kannattanut tehdä ulkona, jos siihen vain on ollut mahdollisuus.
Puutarha saattaakin olla ihmiselle elintila, jossa vietetty aika palvelee kehoamme ja mieltämme parhaiten. Kirja auttaa löytämään puutarhan kauneuden ja merkityksen sekä tarjoaa keinoja, joilla siitä voi muokata entistäkin viihtyisämmän sen mukaan, mitä puutarhuri itselleen kaipaa.
Sinikka Piippo. Parantavat puutarhat. 255 sivua. Docendo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat






