Jacqueline Harpman: En ole koskaan tuntenut miehiä. 221 sivua. Hertta Kustannus, 2025. Kuva: Hertta Kustannus
Outo kirja vangituista naisista jää kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa
Kirja herättää lukijassa paljon kysymyksiä, mutta niihin ei juuri heru vastauksia.
Kuva: Hertta Kustannus, Unsplash10.11.202523:00
Tiktokilla ja Instagramilla on ihmeellinen vaikutus siihen, miten suuriksi hiteiksi kirjat nousevat. Useimmiten, ainakin omassa somekuplassani, suosion saavuttavat kirjat on julkaistu viimeisen vuosikymmenen sisällä.
Samaa ei voi sanoa tästä kirjasta. Jacqueline Harpmanin alun perin ranskaksi kirjoittama teos Moi qui n’ai pas connu les hommes julkaistiin vuonna 1995. Viime aikoina kirja on saavuttanut somessa valtavan suosion – niin valtavan, että kolmen vuosikymmenen jälkeen se on vihdoin myös suomennettu.
Suomenkielinen versio En ole koskaan tuntenut miehiä julkaistiin lokakuussa.
Alkuasetelma on kiehtova. Nimetön tyttö ja 39 naista elävät vankeina sellissä maan alla. Kukaan naisista ei tiedä, kuka heidät on vanginnut, miksi niin on tehty tai miten kauan he ovat olleet siellä.
Naiset ovat kyllästyneet pohtimaan, mikä heidät on tuonut vankilaansa. Vähitellen teini-ikäiseksi kasvanut tyttö alkaa ajatella ja yrittää saada tilanteeseen selkoa.
Koska kukaan kirjan naisista ei tiedä oikeastaan mitään, lukijakaan ei tiedä mitään. Kummallinen alku muuttuu vielä kummallisemmaksi, kun kirja etenee. Kysymyksiä herää enemmän kuin vastauksia saadaan. Koko lukukokemus on oikeastaan aika hämmentävä.
Kaikille kirja ei sovi. Jos kaipaa siistiä lopetusta, jossa kaikki palaset loksahtavat kohdilleen ja lukija saa vastauksen mieltään askarruttaviin kysymyksiin, kannattaa ehkä lukea jotain muuta.
Mutta jos on valmis ihmettelemään ja kummastelemaan, kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen.
En ole koskaan tuntenut miehiä tarkastelee yhteisöä, yksinäisyyttä ja sitä, mikä tekee meistä ihmisiä, kun valtaosa siitä, mitä olemme tottuneet pitämään osana ihmisyyttä, on riistetty.
Kirjailijan uransa ohella Harpman työskenteli psykoanalyytikkona. Sen huomaa myös hänen teoksestaan. Hän käsittelee naisen kokemia traumoja ja olosuhteiden vaikutuksia uskottavasti.
Vankien erilaiset reaktiot tuntuvat luonnollisilta; tyttö ei ole koskaan tuntenut muuta maailmaa kuin vankilansa, mutta muut naiset muistavat vielä entisen elämänsä. Hahmot pysyvät läpi kirjan johdonmukaisina.
Kirja jäi kummittelemaan mieleeni pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Pohdin jatkuvasti erilaisia teorioita ja mietin vastatauksia kysymyksiin. Ehkä tässä on syy siihen, miksi kirja on noussut tänä vuonna niin suureksi ilmiöksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
