Ensimmäinen lapsi muuttaa elämän, loput menevät joukon jatkona
Kun lapset lentävät pesästään, mietin, olenko kyennyt antamaan heille riittävästi eväitä selkäreppuun, pohtii Terhi Peltokorpi kolumnissaan.
Kolmannen lapsen jälkeen loput lapset menevät joukon jatkona. Kuva: Sanne KatainenKävimme loppiaisena mieheni kanssa äitini haudalla. Hautausmaalla oli hiljaista toisin kuin jouluaattoiltana, jolloin kävimme koko perheen voimin sytyttämässä kynttilät sekä äidin haudalle, että muualle haudattujen läheisten muistopaikalle.
Kiinnitin hautausmaalla huomiota ikääntyneeseen mieheen, joka seisoi hiljaa, pää hieman painuneena, parin rivin päässä olevan haudan luona. Kun lähdimme kotia kohden, mies seisoi edelleen samalla paikalla, samassa asennossa. Ajatuksissani kyselin, seisoiko hän puolisonsa haudan äärellä.
Hautausmaalla mieleen tulvii muistoja tämän maailman jo jättäneistä läheisistämme ja niistä läheisistämme, jotka ovat vasta menettäneet oman rakkaansa. Läheisen ihmisen kuolema on muutoskohta myös omassa elämässämme. On aika ennen ja jälkeen kuoleman – niin minulla kuin tuolla hautausmaalla seisoneella ikääntyneellä miehelläkin.
Elämän muutoskohdat pakottavat myös meidät pohtimaan mennyttä. Ensimmäisen lapsenlapsemme synnyttyä muistelin, millainen muutos ensimmäisen lapsemme syntymä oli puolisolleni ja minulle.
Auto ja asunto pitää päivittää isompiin.
Kätilön työtä tehdessäni kuvasin vanhemmille vauvan mukanaan tuomaa elämänmuutosta usein huumorin pilke silmäkulmassa seuraavasti. Ensimmäinen lapsi tekee teistä vanhemmat ja muuttaa koko elämänne. Toisen lapsen synnyttyä moni asia on jo tuttua vaikka samalla uutta. Joudutte jakamaan vanhempana huomiotanne ja aikaanne kahdelle lapselle.
Kolmannen lapsen aiheuttama muutos on enää pieni, ja sitä seuraavat lapset menevät joukon jatkona, vaikka auto ja asunto pitää päivittää isompiin.
Monelle ystävälleni olen todennut, että suurperheessä nuorimman lapsen koulun aloitus oli isompi muutos kuin osasimme etukäteen ajatellakaan. Työaamuista ja iltapäivistä poistuneet päiväkotimatkat muuttivat vanhempien arkipäivien rutiineja.
Kun lapset aikuistuvat ja muuttavat lapsuudenkodistaan, vanhempana tulee murehdittua, olenko kyennyt antamaan heille riittävästi eväitä selkäreppuun ja tukemaan heidän siipiensä kasvua, jotta he pärjäävät itsenäisesti. Tyhjenevä koti muuttaa myös vanhempien elämää ja vaikuttaa usein myös vanhempien väliseen parisuhteeseen. Toivottavasti sitä lähentävästi.
Eläkkeelle jäänyt tuttavani kertoi, että joissain maissa isot työnantajat järjestävät eläköityville työntekijöilleen pelkän lähtökahvin sijaan valmennusta, joka tukee heitä merkittävässä elämänmuutoksessa. Toinen eläkkeelle jäänyt tuttavani totesi tavatessamme, että hänellä oli ilo eläköityä mukavasta työyhteisöstä ja innostavasta työstä. Hän iloitsi, että päällimmäiset muistot työelämästä ovat nyt tämän vuoksi positiivisia.
Arvelen oman eläkeikäni häämöttäessä vielä pitkän työrupeaman päässä, että eläköitymiseen kuten muihinkin elämänmuutoksiin voi sisältyä samanaikaisesti haikeutta totutun jäämisestä taakse, kuin myös lapsenomaisen innokasta uuden odotusta.
Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu (kesk.), suurperheen äiti ja metsänomistaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
