Kuningattaren syntymäpäivistä eivät puutarhajuhlat parane – teekuppien ja gin tonic -lasien kilahduksissa kuuluu imperialistinen kaiku

Suurlähettiläs Tom Dodd isännöi syntymäpäiväjuhlia puolisonsa Catharine Frenchin kanssa. Kuva: Maija Partanen

Suomenlahti huokailee jotain sateen ja sumun välimuotoa, mutta ilma on lämmin ja tuoksuva. Syreenit kukkivat vielä merellisessä Helsingissä, niiden sisämaan sisarukset kehittävät jo siemeniä.

Ajoittain suorastaan trooppinen alkukesä on puhaltanut Kaivopuiston hurjaan kasvuun. Sää ja massiiviset lehtipuiden latvustot muistuttavat Britannian lauhkean vyöhykkeen sademetsistä ja Irlannin kutsumanimestä Smaragdisaari.

Mikä sopisikaan paremmin Yhdistyneiden Kuningaskuntien suurlähetystön puutarhajuhlille, tarkemmin sanottuna Kuningatar Elisabet Toisen 93-vuotissyntymäpäiville?

Jaana Fors iloitsee kukka-asetelmien onnistumisesta: Nuput ehtivät avautua juuri oikeaan aikaan. Pionien tuoksu on huumaava, kimpussa on myös eukalyptysta ja kuunliljan lehtiä. Kuva: Maija Partanen

Lähetystön paikalle perustettiin ensimmäinen englantilainen puutarha jo 1800-luvulla, mutta sen rakennuttaja oli venäläinen, rikas ruhtinatar Zeneida Jusupov. Hänen Villa Rauhaniemensä valmistui vuonna 1844.

Jusupovien jälkeen huvilaa vuokrattiin aluksi Kaivopuiston terveyskylpylän vieraille, kunnes se 1860-luvun lopulla myytiin ja kolmasosa puutarhasta liitettiin Kaivopuiston yhteyteen. Monien muutosten ja laajennusten jälkeen huvila lopulta purettiin vuosien 1912 ja 1916 välillä ja tontti jaettiin kolmeen osaan.

Britannian suurlähettilään vaaleanpunainen asunto on arkkitehti Jarl Ekelundin suunnittelema ja se valmistui Jusupovin huvilan paikalle vuonna 1918. Myös muotopuutarha suunniteltiin samoihin aikoihin.

Tontti rakennuksineen myytiin Ison-Britannian hallitukselle vuonna 1926.

Tarjoilija Aino Sainio juoksutti keittiöstä suolaisia suupaloja tarjotin toisensa jälkeen. Tässä on tarjolla lohta ja wasabimajoneesia. "Koko keittiö on täynnä ruokaa." Kuva: Maija Partanen

Vaikka tonttia on ajan saatossa jaettu, se on puutarhuri Jaana Forsin mukaan vielä suurlähetystön puutarhaksi ”valtavan iso”.

”Kyseessä on muotopuutarha, jonka käytävät jakavat symmetrisesti. Keskellä on kaunis mänty, jonka annetaan pikkuhiljaa kelottua, kuolleita oksia ei poisteta.”

”Muita oleellisia lajeja ovat briteille erikoinen tuttavuus ruotsinpihlaja sekä etupihan kiinanlaikkuköynnös, joiden lehtien kärjet ovat aivan samaa vaaleanpunaisen sävyä kuin talo.”

Puutarha on upea, vaikka siellä ei Forsin mukaan kasva mitään ”erityisiä” lajikkeita. Britannian leudot talvet mahdollistavat puutarhoissa esimerkiksi palmujen kasvattamisen, mutta niistä on turha haaveilla Suomen leveyspiireillä.

Urbaani mutta kattava eläinkunta haastaa puutarhurin omalta osaltaan.

”Myyrät tekevät työtään juuristossa ja kanit söivät muotoonleikatun tuijan alaoksat. Kun hanhiperhe tuli vierailulle, jouduimme avaamaan turvaportit poikasten saattelemiseksi ulos aidatulta alueelta.”

Puutarhassa kuullaan satakielen laulua ja siellä on vilistänyt myös city­kettu. Puiston pullavarikset erottaa vaaleista sulista ja heikosta lentokyvystä.

Sään puolesta saa panikoida sekä Suomessa että Britanniassa. Siihen hommaan Fors oli ryhtynyt heti aamusta siivotessaan tuulenpuuskien aiheuttamia tuhoja.

”Olimme jo varanneet kakkoskerroksen käyttöön sateen varalta.”

Britannialaisissa puutarhajuhlissa vieraat huumaantuvat paitsi kukkien tuoksusta ja raittiista ilmasta myös musiikista ja avokätisesti tarjoilluista cocktaileista.

Elisabetin syntymäpäivillä puutarhajuhlien vakiotarjottavaa teetä ei kaadettu ollenkaan. Tarjoilijoiden keittiöstä juoksuttamat kasat pikkupaloja huuhdottiin alas gin toniceilla, Pimm’sillä tai muilla kylmillä juomilla.

Kun suurlähettiläs Tom Dodd puhuu, hän pahoittelee brexitin tuomaa epävarmuutta, kuvailee Suomea maansa samanmieliseksi ystäväksi ja muistuttaa, että Britannialla on yhä paljon EU:ssa kaivattavaa ”kovaa voimaa”.

Siitä muistuttaa myös juhlissa viihdyttävä Britannian armeijan Royal Signals Band -puhallinorkesteri.

Teekuppien ja gin toniceiden jääpalojen kilahduksissa soikin vahva brittiläisen imperiumin kaiku. Englantilaisten himoitsemalla teellä on ollut suuri merkitys maan historiassa sekä Kiinan, Intian että Yhdysvaltojen kanssa.

Teen juonti on pidetty peribrittiläisenä ja jopa isänmaallisena 1800-luvulta lähtien. Kiina oli tärkein teen tuottaja ja briteille 1800-luvulla hankala kauppakumppani. Raha virtasi brittiläisestä imperiumista kiinalaisille, kun sopivia vientituotteita maahan ei ollut tarjolla.

Itä-Intian kauppakomppania keksi oopiumin sopivaksi vaihtotuotteeksi ja moni kiinalainen kehitti riippuvuuden aineeseen. Konfliktista seurasi oopiumisota maiden välille.

Kauppakomppania otti teepensaiden tuotannosta vahvan otteen ja levitti sen kasvatusta laajasti Intiaan, joka on nykyisin teemaana hyvin tunnettu. Yhdysvaltojen itsenäistymisessä merkittävä tapahtuma oli taas Bostonin teekutsut, jossa Britannian kontrolloiman teelaivan lasti tuhottiin amerikkalaisten vastalauseena emämaansa veroja ja hallintaa kohtaan.

Kuten teenjuonti, myös puutarhajuhlat olivat alkuun yläluokkainen instituutio. Tiheään asutussa maassa harvalla oli niin isoa puutarhaa, että siellä pystyisi kekkereitä järjestämään. Kuva: Maija Partanen

Myös gin tonic sai alkunsa Intiassa. Kiinapuun kuoresta saatavaa kiniiniä sisältävää tonicia käytettiin malarian torjunnassa, mutta se maistui kitkerältä.

Britit tekivät juomasta siedettävämpää lisäämällä siihen giniä, joka valmistetaan tislaamalla viljasta ja katajanmarjoista.

Dodd muistuttaa puheessaan myös, että melkein kaikki urheilulajit jääkiekkoa lukuun ottamatta ovat brittien kehittelemiä. Erityisesti kriketti, rugby ja tennis olivatkin upseerien, insinöörien ja muun virkamiehistön suosiossa, kun he tappoivat aikaa imperiumin ulkomaankomennuksilla.

Suurimmaksi osaksi joutilaille rouville sovelias harrastus oli tietysti puutarhajuhlien järjestäminen.

Lähteenä käytetty Kodin Pellervon artikkelia Pieni pala Britanniaa 1/2009.