Mainostoimistosta kotitilan isännäksi: "Nyt ehdin olla isä ja puoliso"

"Helkkaristi pelotti", kuvailee Marko Honkaniemi vuodentakaisia tunnelmia. Aika näytti kuitenkin, että työtä riittää ja rahakin riittää tarpeellisiin asioihin. Kuva: Rami Marjamäki

Tunnit, päivät, viikot ja vuodet kiitävät hetkessä ohi. Pinsiöläinen Marko Honkaniemi, 39, mietti pari vuotta sitten, että tässäkö tämä nyt sitten on. Elämä.

"Ainainen kiire. Riittämättömyyden tunne. Nautin työstäni ja sain tehdä hienoja asioita. Samaan aikaan lapset kasvoivat kotona hurjaa tahtia."

Honkaniemi työskenteli aiemmin Nokian seurakunnan viestinnässä ja sen jälkeen Pirkanmaalaisessa mainostoimistossa. Perhe asuu Pinsiössä Honkaniemen kotitilan kyljessä.

"Minä halusin olla enemmän läsnä. Mietin, miten sen toteuttaisin."

Vuosi sitten Maaseudun Tulevaisuus kertoi, että Marko Honkaniemi päätti jäädä kotiin.

"Itse asiassa minut irtisanottiin koeajan jälkeen. Se pisti miettimään mitä seuraavaksi teen ja mitä elämältä haluan. Perustin oman viestintäalan yrityksen Sanafarmin ja ryhdyin maaseutuyrittäjäksi."

Honkaniemen tilalla on viljelyksessä noin 30 hehtaaria peltoa ja parikymmentä hehtaaria metsää. Lehmät lähtivät jo edellisen sukupolven aikana. Sukupolvenvaihdos tehtiin 2008. Nyt tilalla asuu 22-päinen lauma ylämaan karjaa.

"Kyllähän minua silloin vuosi sitten helkkaristi pelotti. Pystynkö elättämään perheen?" tunnustaa Honkaniemi.

Kun on tottunut säännöllisiin kuukausituloihin, maaseutuyrittäjän vaihtelevien tulojen varaan heittäytyminen jännitti. Optimisti päätti luottaa siipiinsä.

"Olin laskenut, että kyllä meidän pitäisi pärjätä. Silti taloudellisen epävarmuuden lisääntyminen tuntui inhottavalta."

Jälkeenpäin Honkaniemet ovat huomanneet, että asuntolaina tulee maksettua edelleen ja perheen arkeen jää riittävästi rahaa.

Tärkeimpänä asiana elämänmuutoksessa Marko Honkaniemi pitää kuitenkin elämänlaadun paranemista.

"Kun oli töissä, mietin kotona odottavia töitä. Kun olin kotona, mietin töissä odottavia töitä. Tuntui siltä, että koko ajan olin väärässä paikassa."

Ajatus siitä, mikä on tärkeää, on kiteytynyt:

"Minun päätyöni on olla näiden neljän pojan isä ja ton yhden naisen aviomies. Se on tärkeintä."

Muu kaikki järjestyy tavalla tai toisella. Apuna on perheen yhteinen kalenteri ja menojen suunnittelu. Ja isovanhemmat.

"Työpäiväni ovat todella monipuolisia. Saatan saman päivä aikana tehdä farmilla traktorihommia, joka on muuten loistavaa hommaa tehdä myös luovaa työtä, ja käydä juttukeikalla Helsingissä Usein jatkan Sanafarmin hommia illalla sen jälkeen, kun lapset ovat nukkumassa."

Honkaniemen puoliso Johanna Honkaniemi on tyytyväinen yhdessä sovitusta ratkaisusta.

"Aluksi ajattelin, että Markon kotona oleminen tuo tänne lisää kaaosta. Mutta ei nyt ihan niinkään", hymyilee puoliso.

Nyt Johannalla on ollut mahdollisuus käydä arkipäivisin töissä. Marko sen sijaan on saanut uudenlaisen näkökulman arjesta taaperon kanssa.

"2-vuotias kulkee kyllä mukana kaikenlaisissa hommissa, mutta ei ihan kaikessa."

Marko on kuitenkin kiitollinen siitä, että saa nyt olla aktiivinen osa lastensa arkea ja näkee läheltä, miten lapset kasvavat ja kehittyvät.

"Nyt tiedostan myös sen, että olen aiemmin jäänyt monesta asiasta paitsi."

Päivät ovat jokainen erilaisia. Haastattelua edeltävänä aamuna Honkaniemi oli juuri nukkunut pommiin.

"Johanna oli mennyt kuudeksi töihin Tampereelle. Me pojat sitten nukuimme liian pitkään."

Seurauksena oli vauhdikas aamu.

"Manu ei ehtinyt eskaritaksiin, mutta onneksi minun isäni ja äitini olivat menossa Nokialle ja veivät pojan mukanaan. Vaati kuitenkin pikaisia puheluita ja toimintaa. Kaksi muuta poikaa ehti nipin napin koulutaksiin."

Isä ehti istahtaa kuopuksen kanssa aamupalapöytään, kun puhelin soi.

"Naapuri siellä kertoi, että yksi hieho on väärällä puolella aitaa. Mentiin sitten koirien kanssa ajamaan se takaisin oikealle puolelle."

Takaisin aamupalapöytään ehdittyään kaksikko joutui pukemaan uudelleen, kun tuli toinen puhelu:

"Jonkun auto oli ojassa. Piti lähteä auttamaan se pois."

Viimein isä ja poika saivat aamupalaa ja päivän normaalit hommat odottivat. Maatilan töiden jälkeen luvassa oli vielä lapsiperheen normaali harrasteilta kuljetuksineen.

"Pojat harrastavat jalkapalloa ja koripalloa, joten harrastekyytejä riittää joka illalle. Olen mukana seuratoiminnassa. Minä koen etuoikeutena, että pääsen osallistumaan niin paljon lasteni harrastuksiin."

Välillä odotteluaika käytetään kaupassa, postissa tai muita asioita hoitaen.

"Minulle nuo hetket ovat myös toivottuja sosiaalisia hetkiä. Kun en enää työpäivän aikana tapaa ihmisiä, minusta on mukava jutella toisten vanhempien kanssa tai soitella kavereille. Puheripulia syntyy väistämättä, kun täällä päivät on yksin."

Honkaniemen tilan teki muutama vuosi sitten kuuluisaksi somesonni Frans, jonka elämästä Marko Honkaniemi alkoi somettaa.

"Sonnin sosiaalisen elämän kertominen toi tuhansia tykkäyksiä ja paljon asiakkaita tilallemme. Myymme tilalta suoramyyntinä lihaa ja kasvatamme toimintaa pikku hiljaa."

Vuodenvaihteen jälkeen tilalta lähtee ensimmäiset omat eläimet teuraaksi.

"Kaikki liha menee. Meillä kävi juuri syyskuussa avoimien ovien päivänä kolmisensataa ihmistä. Jatkossa entistä useampi asiakas löytää itse perille."

Mitä sitten kuuluu Fransille, suomen someimmalle sonnille?

"Hyvää! Frans on viettänyt kesän seitsemän hiehon kanssa. Jurnuttanut tyttökavereitten kesken."

Tosin enää Frans ei ole sonni, vaan kastroitu härkä. Sen tehtävä on toimia lehmälauman seurustelu-upseerina, lastenhoitajana ja sonnin kaverina.

"Somesonni on hoitanut hienosti tehtäväänsä myös ihmisten suuntaan. Frans on osaltaan tehnyt Honkaniemen tilaa tutuksi. Nyt päivittäminen on jäänyt harmittavan vähälle."