Maitopurkkijuttuja

Juhlapyhäaskarteluista innostuvalla on juhlaviikot käynnissä, kun kuukauden sisälle sattuu pääsiäinen, vappu ja äitienpäivä.

Lasten kanssa olisi hyvä askarrella, sillä se kehittää hienomotoriikkaa ja luovuutta. Siitä lähtien, kun esikoinen on oppinut leikkaamaan ja liimaamaan, olen ollut kauhuissani. Onko minunkin pakko, vaikka luovuuteni kukkii ihan muissa jutuissa. Mieluummin leivon lasten kanssa tai luen heille kirjaa.

Onneksi esikoinen on jo itsenäinen askartelija, ja juniorille riittää kädentaitojen harjoittaminen tarhassa. Olen säästynyt suuremmilta talkoilta saksien, liimojen ja värillisten papereiden kanssa. Suurin ponnistukseni tällä saralla on ollut marketista hankitun puolivalmiin jouluenkelin kokoon kyhääminen.

Tilanhallinnallisestikin jatkuva askartelu on haaste. Pikku kätösten tekeleitä löytyy joka nurkalta. Piirustuksia on tungettu kaikkiin mahdollisiin rakosiin sen jälkeen, kun askartelukori tuli täyteen ja tarhakassista saa purkaa uusia päivittäin.

Jossain vaiheessa keittiön taso oli täynnä eri vaiheissa olevia maitopurkkijuttuja – en edes tiedä mitä ne olivat. Jokainen lapselle niin rakas, että poisheittämisen ehdottaminenkin aiheutti draamaa.

Tunnustan, että vaivihkaa heittelen kohdalle osuvia askarteluja roskiin. Kun lapsi kysyy sen tietyn maitopurkkitekeleen perään, silmät kirkkaina sanon, etten tiedä mihin se on joutunut. Enkä edes koe tunnontuskia.

Onneksi niiden tarhassa tehtyjen joukossa on myös käytännöllisiä esineitä ja parhaimmat on otettu säännölliseen käyttöön: pannunalunen, laatikko pikkutavaroille ja tyynynpäällinen.