Härmän Häjy ripusti nyrkkeilyhanskat naulaan – "Päivääkään en ole katunut ammattilaiseksi lähtemistä"
Juho Haapoja päätti ammattilaisnyrkkeilijän uransa viime vuonna. Nyt tähtäin on valmennuspuolella.
Juho Haapoja on treenannut juniorinyrkkeilyvuosistaan lähtien urheilutalo Kiistolan vintillä Ylihärmässä. Kuva: Johannes TervoEntinen raskaansarjan Suomen mestari, ammattinyrkkeilijä Juho Haapoja lopetti 11-vuotisen nyrkkeilyuransa viime lokakuussa.
Ura päättyi häviöön EU-mestaruusottelussa romanialaista Alexandru Juria vastaan. Ottelu miteltiin Haapojan kotikentällä Kauhavalla.
”Aika monta viimeistä ottelua mentiin sillä periaatteella, että ura päättyy tappioon. Nyrkkeilyura on ollut mahtavaa aikaa, mutta nyt tämä homma tuli tiensä päähän ja on aika antaa tilaa nuoremmille”, Haapoja pohtii.
”Härmän Häjy” -ottelijanimellä tunnetuksi tullut Haapoja ehti kivuta nyrkkeilykehään yhteensä 39 ammattilaisottelussa.
Haapojan ura oli menestyksekäs: otteluista 28 päättyi voittoon.
Vuonna 1980 Ylihärmässä syntynyt Haapoja sai ensikosketuksen nyrkkeilyyn 6-vuotiaana.
”Edesmennyt isäni otteli yli kolmekymppisenä pari ottelua. Kuljin siellä mukana ja paukuttelin säkkiä, jokin kipinä siitä taisi jäädä”, hän muistelee.
Lapsuudestaan Haapoja muistaa myös Soulin olympialaiset vuonna 1988.
”Silloin seurasimme isän kanssa televisiosta Joni Nymanin otteluita.”
Haapoja alkoi nyrkkeillä kymmenvuotiaana.
”Se alkoi sellaisella Rocky-tyylisellä treenillä. Oli lumihankijuoksua sun muuta. Kahden viikon harjoittelun jälkeen olin ensi kertaa kehässä”, hän sanoo ja naurahtaa.
1990-luvun alkuvuosina menestystä tuli nopeasti.
Muistoiksi juniorinyrkkeilyvuosilta jäi kaksi junioreiden SM-kultaa, kaksi hopeaa sekä yksi pronssi.
”Teinivuosina alkoivat sitten vähän muutkin asiat kiinnostaa, mutta ei nyrkkeily koskaan kokonaan jäänyt. Ylihärmäläinen Jyri Kujala nyrkkeili 1990-luvun lopulla tosissaan, ja aika usein olin hänen säkkinään niinä vuosina”, Haapoja kertoo.
Armeijassa olleessaan vuonna 2000 Haapoja voitti sotilaiden raskaan sarjan mestaruuden.
”Intin jälkeen Jyrin kanssa taas sparrailtiin, ja hän ehdotti, että meikäläisen kannattaisi suoraan testata ottelua SM-tasolla, kun junioriotteluitakin on sen verran alla.”
Haapoja kipusi aikuisten SM-kehään 2001.
”Putosin jatkosta Janne Katajistoa vastaan, joka samoissa kisoissa voitti Robert Heleniuksen ja lopulta SM-kultaa. Kyseessä olivat poikkeuksellisen kovatasoiset kisat, joista jäi hyvät muistot.”
Seuraavina vuosina nyrkkeily jäi vähemmälle, kun Haapoja pelasi pesäpalloa.
”Joskus 2004 havahduin kuitenkin siihen, että tässähän on ihan rapakunnossa. Painoa oli kertynyt 118 kiloa.”
Nyrkkeily tuli taas kuvioihin tiiviimmin.
”Ideana oli vain painon pudottelu, ja sainkin aika pian sellaisen 10 kiloa pois.”
”Yllättäen ammattinyrkkeilytalli Oulusta pyysikin mua ottelemaan keväällä 2006, kun alkuperäinen ottelija joutui perumaan. Emmin aikani, mutta lopulta suostuin”, Haapoja kertoo.
Ammattilaisuran avausottelu ei sujunut hyvin. Mies kävi heti avauserässä kanveesissa.
”En ollut yhtään sellaisessa kunnossa, kuin siellä kehässä olisi pitänyt olla. Koko reissusta jäi paha maku suuhun, vähän petetty olo. Olin noussut kehään tavallaan muiden takia pelastaakseni illan, mitä ei tietenkään koskaan pitäisi tehdä.”
Huonosti mennyt debyytti kuitenkin sisuunnutti härmäläismiehen.
Hän kävi nyrkkeilyleirillä Espanjassa ja päätyi lopulta yhteistyöhön vaasalaisen nyrkkeilyvalmentajan Pedro Koskimiehen kanssa.
”Olin autossa matkalla lentokentälle treenireissulla, kun päädyin puhumaan puhelimessa Pedron kanssa. Juttu meni siihen, että hän voisi lähteä valmentamaan. Siitä käynnistyi projekti lihavan pojan saamiseksi lyöntiin”, Haapoja veistelee.
Hän kuvailee Pedron valmennettavaksi pääsemistä ammattilaisuransa käännekohdaksi.
”Harjoittelu vietiin aivan uudelle tasolle. Se oli aikamoista rääkkiä, Pedro pisti meikäläisen tosi koville.”
Haapoja muistelee kertaa, jolloin hänen äitinsä haki kaikkensa antaneen poikansa harjoituksista Vaasasta.
”Äitee vähän ihmetteli, kun makasin siellä puoliksi tajuttomana Vaasan maapohjahallin lattialla valtavan hikilätäkön keskellä.”
Rankka harjoitusohjelma alkoi kantaa hedelmää.
Seurasi nyrkkeilyotteluiden voittoputki, jonka jälkeen Haapoja lähti huippuotteluun Pietariin toukokuussa 2008.
”Pelasin upporikasta ja rutiköyhää. Vastassa oli venäläinen huippunyrkkeilijä Denis Bakhtov. Mullahan katkesi sen ottelun alussa heti kylkiluita. Kipu yltyi sellaiseksi, että se homma oli pakko keskeyttää. Monta erää mentiin katkenneiden luiden kanssa.”
Bakhtovia vastaan käyty ottelu keskeytyi vasta 10. erässä.
Se kuvaa hyvin Haapojan sisukasta ottelutyyliä, josta eteläpohjalainen iskijä tuli maankuuluksi.
Haapojan ottelutyyli on suoraviivainen ja iskunvaihtoja kaihtamaton.
”Enhän mä koskaan ole valtavan taitava tai maailman lahjakkain nyrkkeilijä ollut. Suurin vahvuus on ollut asenne ja henkinen kantti. En ole pelännyt lähteä iskujen vaihtoon, vaikka järki täytyy tietenkin aina pitää mukana.”
Vaikka Bakhtov vei voiton, oli Haapoja todistanut itselleen ja muille pystyvänsä ottelemaan maanosan huipulla.
Raskaansarjan Suomen mestaruuden ylihärmäläinen voitti Hartwall Areenalla Sami Elovaaraa vastaan marraskuussa 2008.
”Siinä ottelussa oli valtava lataus ja vastakkainasettelu. Elovaaralla oli oma kannattajakuntansa ja pohjalaiset seisoi mun takana. Se oli maalaispojalle hieno kokemus ja uran siihen asti makein voitto.”
Koko pitkän uransa kohokohdaksi Haapoja nimeää EU-mestaruuden, jonka hän voitti syyskuussa 2011 ranskalaista Faisal Ibnel Arramia vastaan.
Haapojan uran toinen merkittävä käännekohta valmennuspuolella oli 2008 käynnistynyt valmennussuhde englantilaisen C.J. Husseinin kanssa.
Haapoja otteli uransa alussa raskaassa sarjassa, mutta päätyi uuden valmentajan myötä vaihtamaan sarjaa alemmas.
”Silloin viimeistään homma meni sataprosenttisen ammattimaiseksi. Päivätyöt jäivät pois ja elämä alkoi pyöriä nyrkkeilyn ympärillä 24 tuntia vuorokaudessa.”
Cruiserweightissä, eli alle 90,7-kiloisten sarjassa tulikin menestystä.
”Myöhemmin testasin vieläkin kevyempää painoluokkaa, mutta se oli jo kropalle liikaa.”
Toukokuussa 2015 Haapoja pudotti painonsa 80 kilon tuntumaan otellessaan ukrainalaista Serhiy Demtshenkoa vastaan.
”Ottelun jälkeen paino alkoikin nousta hallitsemattomasti, muutamassa päivässä tuli 20 kiloa lisää. Sairaalareissuhan siitä tuli. Siellä sairaalan sängyn pohjalla oli aika helppoa sitten päättää, että näin kevyet painoluokat eivät ole mun juttu.”
Haapojan yli vuosikymmenen mittaiselle uralle mahtuu ylä- ja alamäkiä, suuria onnistumisia ja myös pettymyksiä.
”Päivääkään en ole katunut sitä, että lähdin ammattinyrkkeilijäksi. Olen myös varma siitä, että olen loppuikäni tekemisissä lajin kanssa tavalla tai toisella.”
Nyrkkeilyuransa päättymisen jälkeen mies on työskennellyt härmäläisellä konepajalla.
”Eipä tuo asuntolaina itse itseään pois maksa, töissä pitää käydä.”
Seuraavaksi suunnitelmissa siintää kouluttautuminen valmentajaksi.
”Kuortaneella voi tehdä valmentajan ammattitutkinnon. Olen ryhtynyt vetämään nyrkkeilyleirejä ja -harjoituksia eri-ikäisille ja tätä touhua on myös tarkoitus jatkaa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
