Periaatteiden taisto

Olen sitä mieltä, että lapsen kanssa olisi hyvä kulkea kävellen ja pyöräillen jo pienestä pitäen tarhaan ja harrastuksiin.

En halua heidän oppivan kulkemaan lyhyetkin matkat omalla autolla. Useimmiten se, että kuljetaan muutaman kilometrin matka autolla, on vain vanhempien omaa laiskuutta. Ymmärrän kyllä auton houkuttelevuuden, kun lyhyenkin matkan kulkemiseen kuluu ihan tuhottomasti aikaa.

Tämä vanhemmuuden ideaali on joutunut törmäyskurssille toisen periaatteeni kanssa. Olen nimittäin myös sitä mieltä, että lapsella olisi hyvä olla harrastus. Harrastuksen jatkuvuuden kannalta puolestaan olisi hyvä, että se olisi lapselle mieluisa.

Pääkaupunkiseutu on harrastusmahdollisuuksineen varsinainen runsauden sarvi. Valitettavasti varsinkin urheilun harrastuspaikat ovat keskittyneet tietyille alueille. Tämä on tarkoittanut sitä, että lapsen lempiharrastus ei ole tarjolla kävelyetäisyyden päässä. Eikä pienemmillä paikkakunnilla tilanne ole välttämättä sen parempi, jos kaupungin ainoa uimahalli tai balettisali on väärällä puolella kaupunkia.

Kävellen harrastamaan - ja lapsella on hyvä olla harrastus -periaatteiden taistossa, ensimmäinen koki tällä erää tappion. Tappiosta huolimatta en ole lannistunut. Lapsi onneksi kasvaa ja oppii kulkemaan harrastuksiinsa omatoimisesti julkisilla. Jokunen vuosi ja meidänkin lapsi kulkee itsekseen perässä vedettävän luistinkassinsa kanssa kohti jäähallia.