Raikku rokkasi ja rakasti: ”Ihan mahtavan ainutlaatuinen fiilis!”
Maatilan pihapiiriin pystytetty kantrirokkifestari on paisunut mutta säilyttänyt kotoisan tunnelmansa.
Merita Virtanen, Niina Santala ja Miikko Santala tulivat maatilafestareille mökkireissullaan. Fanipaitoja oli yllä kolmelta vuodelta. Kuva: Eija Mansikkamäki”Täällä on ihan mahtavan ainutlaatuinen fiilis ja ympäristö! En yleensä kuuntele kantria, mutta täällä on hyvä tunnelma, eikä ruokakaan ole niitä tavallisia makkaraperunoita. Söimme tänään jauhetuista jauhoista tehtyä tuorepastaa.”
Hämeenlinnalainen Merita Virtanen on tullut ensi kertaa Kangasalan Raikkuun Peltolan tilalle mökkireissullaan pikkuveljensä Miikko Santalan ja tämän vaimon Niina Santalan houkuttelemana. Kaikki ovat pukeutuneet Raikku rokkaa ja rakastaa -festivaalin fanipaitoihin, joita kolmikolla on yllään kolmelta vuodelta.
Järvimaisemassa sijaitsevalle maatilalle on kertynyt väkeä vuosi vuodelta enemmän, nyt kymmenentenä vuonna jo kolmattatuhatta. Kävijäennätys syntyi nipinnapin, kun kävijöitä oli noin 2 000 yhteensä.
”Mopo on lähtenyt vähän käsistä”, isäntä ja muusikko Riku-Sippo Uotila myöntää Saluuna-lavan pöydässä. Punamultaisessa pihapiirissä on useita baareja, ja kahdella lavalla soi kantri ja rock. Tämän vuoden päätähtenä kuultiin kitaristi Erja Lyytistä.
Broilerinkasvattaja Uotilan festari syntyi puolivahingossa, kun hän alkoi pitää Still-bändinsä harjoituksia tilallaan ja lopulta ulkona. Väkeä kertyi pihalle, ja sitten alettiin myydä lippuja.
Juoma-, tuote- ja osin ruokamyyntikin ovat Uotilan omissa käsissä, mutta valtaosa muusta lähiruuasta muiden yrittäjien ja valot ja äänet sen alan ammattilaisten hoteissa.
”On tärkeää, että myös lavalla kuulostaa hyvältä, ei vain yleisön suuntaan. Artistia pitää arvostaa, sillä hän tekee työtään.”
Uotilan mielestä maatilat voivat kokeilla toisenlaisia tuotantosuuntia muuallakin.
”Kannattaa kuitenkin lähteä omista vahvuuksistaan ja osaamisestaan.”
Vaikka sponsoreita on, tänäkin vuonna uutena Veho Mersuineen, tuotto pyörii Uotilan mukaan nollan tuntumassa. ”Brändin rakentaminen vie aikansa.”
Mutta se ruoka. Myyntikojuja on kymmenkunta ja valttina lähiruoka.
Yhdessä lasivitriinissä pötköttää kokonainen possu.
”Pitopalvelu ja leipomo ollaan, mutta tällaista käydään harrastamassa!” yrittäjä Heli Parikka-Makkonen Maaseutu Maistuu -yrityksestä nauraa ja leikkaa samalla 118-kiloisesta siasta siivuja lautasille.
Katajan Lihan palvipossusta riittää syötävää 350 annokseen. Kyytipojaksi saa oman leipomon ruisleipää sekä paistettuja paikallisia perunoita ja Reko-renkaan juureksia.
Naapurissa Matti Martikainen sorvaa lastuja perunasta, punajuuresta ja bataatista, heittää ne öljyyn ja myy tuoresipseinä.
Uotilan oma United Farmers myy broilerinsiipiä ja Liuksialan lammasta. Kyläyhdistys paistaa lättyjä.
”Ehkä parasta lihaa ikinä”, huokaa Olli Tuominen ja haukkaa savolaisen Jäppilän Kievarin Pepper brisket sandwichiä eli hampurilaista.
Tuominen tuli serkkunsa suosituksesta festivaaleille ensimmäistä kertaa vaimonsa Sari Mervas-Tuomisen kanssa.
”Vaikka ihmisiä on paljon, mukava maalaistunnelma on säilynyt”, he kiittelevät.
Jäppilän tarjoilema black angus -liha ei kuitenkaan ole kotimaista vaan Australiasta.
”Suomalaisessa ei riitä rasva. Savustus kestää 20 tuntia, ja siitä tulisi kengänpohjaa”, yrittäjä Timo Tissari perustelee.
Lue myös:
"Mopo lähti käsistä" – maatilan rokkifestari voi paisua tänä viikonloppuna uuteen ennätykseen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
