Kukkakauppias kohtaa kylän ilot ja surut – Hiitolan perheessä on nupullaan jo neljäs kukkakauppiaspolvi
Hiitolan perheessä sekä isä että tytär kasvoivat kukkakaupan arjen keskellä. Liikkeen toimintaa täydentää hautaustoimisto.
Timo ja Päivi Hiitolan kotona on aina leikkokukkia, mutta vain valkoisia, sillä omassa kukkakaupassa on ihan tarpeeksi väriloistoa. Tytär Hanna Niemi sen sijaan jaksaa kotonakin hoitaa viherkasveja. Kuva: Pekka FaliTimo Hiitola kasvoi kukkakaupan takahuoneessa. Jo alle kouluikäisenä hän osallistui vuoden kiireisimpään sesonkiin myymällä joulukukkia vanhempansa omistamassa kukkakaupassa Kalajoella.
”Se oli silloin paljon yksinkertaisempaa, kun myytiin paljon hyasintteja. Niitä oli helppo pakata”, Hiitola kertoo naureskellen.
Myös hänen tyttärensä pääsi uppoutumaan kukkakaupan huumaavaan tuoksumereen jo varhain. Hanna Niemi tuli vanhempiensa liikkeeseen aina koulun jälkeen.
”Sitten kun tuli tarpeeksi ikää, aloin jakaa kukkapaketteja jouluna ja äitienpäivänä”, Niemi muistelee.
Saman pestin ovat ottaneet omakseen Niemen sekä hänen siskonsa lapset.
”Meillä on kuusi lastenlasta, joista viisi kuskaa jo paketteja jouluna ja äitienpäivänä”, perheen äiti Päivi Hiitola sanoo.
Putiikin takahuoneessa saattaa olla siis muovautumassa jo kukkakauppiasperheen neljäs sukupolvi.
Miten tämä ruusuntuoksuinen perhetarina sitten sai alkunsa?
Timo Hiitolan äiti Tyyne Hiitola oli opiskellut puutarhaoppilaitoksessa ja työskennellyt kukkakaupassa. Hänen Otto-miehensä oli puolestaan kuljettanut sota-aikana ruumiita perheen suomenhevosella.
Kun pariskunta sitten perusti Kalajoelle kukkakaupan, oli mukana heti myös hautaustoimisto.
Usein hautaustoimistot siirtyvät perheessä sukupolvelta toiselle. Niinpä Timo Hiitola veljensä Reinon kanssa päätyi myös palvelemaan surevia omaisia aluksi vanhempiensa liikkeessä, myöhemmin omissa yrityksissään.
Timo ja Päivi Hiitola päätyivät perustamaan oman liikkeensä Ylivieskaan vuonna 2000, ja toinen putiikki avattiin tyttären toiveesta Oulaisiin vuonna 2016.
Nykyään Hiitoloilla hautauspuoli on Timo Hiitolan sekä Hanna Niemen vastuulla. Varsinaista koulutusta alalle ei ole, vaan kaikki oppi on haalittu käytännön työstä ja lyhyiltä kursseilta.
”On rikkaus, että minulla on monen sukupolven tietämys takanani. Olen tehnyt isän ja sedän kanssa siirtoja, ja päässyt oppimaan siinä”, Hanna Niemi toteaa.
Hautaustoimiston pyörittäminen pienessä kaupungissa voi olla raskasta. Suru tulee lähelle, kun lähes kaikki tuntevat toisensa. Lohduttomien omaisten kohtaamisessa empatia on tärkeää.
”Surussa pitää olla mukana, mutta ei liikaa. Me yritämme olla tukena ja neuvojina”, Päivi Hiitola sanoo.
Raskaimpia ovat onnettomuuksien uhrien ja lasten hautajaisten valmistelu. Silloin mieleen tulevat omat lapsenlapset.
Vaikka suru jäisi joskus kalvamaan, asiakkaiden asioista ei tietenkään puhuta myymälän seinien ulkopuolella. Silloin on tärkeää, että muutaman hengen työporukka on niin tiivis, että raskaat asiat voidaan purkaa yhdessä.
Suurin osa hautausvalmisteluista ei jätä sen suurempaa jälkeä yrittäjään. Tilanteessa ollaan läsnä kun sen aika on, sitten siirrytään seuraavaan työtehtävään.
”Jotkut tapaukset jäävät joksikin aikaa mieleen, mutta kyllä ne unohtuvat ajan myötä. Kaikkea ei voi mukanaan kuljettaa”, Timo Hiitola summaa.
Vaikka hautaustoimistossa kukkakaupan vieressä on rivissä arkkuja, ei työ liikkeessä ole pelkkää surua. Kukkia haetaan myös elämän iloisiin juhliin ja ihan vain arkea piristämään.
”Se on rikkaus, että täällä kokee niin monenlaisia tunteita. Yhden päivän aikana voi tulla vastaan koko elämän kirjo”, Hanna Niemi sanoo.
Pienessä kaupungissa kaikki tuntevat kukkakauppiaat, mutta myös asiakkaat jäävät yrittäjien mieleen.
”Kun aloitimme täällä vuonna 2000, teimme kasteasetelmia lapsille, joille olemme tehneet jo rippiasetelmiakin. Seuraavaksi tulevat valmistujaiset. Olemme elämänkaaren eri juhlissa mukana. Siitä huomaa ajan kulumisen”, Päivi Hiitola kertoo.
Kukkabisnes on muuttunut paljon perheen yrittäjävuosien aikana. Ennen valikoimat olivat suppeat, nyt tiskillä myydään paljon kaikkea muutakin kuin ruusuja ja neilikoita harsokukalla höystettynä.
Kauppiaiden on tunnettava trendit ja asiakaskuntansa hyvin. Oulaisten myymälässä papereihin kääritään saintpaulioita ja muita perinteisiä kasveja, Ylivieskassa kokeillaan rohkeammin kaikkea uutta.
Myös leikkokukkien myynti marketeissa näkyy Hiitoloiden puodeissa, mutta siitä ei lannistuta. He antavat ruokakauppojen myydä helpon bulkkitavaran ja keskittyvät itse käsityöhön.
”Meiltä ei lähde tulppaanikimppukaan asiakkaalle muovikääreessä. Me sidomme kukat ja laitamme vihreää, se on sitten helppo laittaa suoraan maljakkoon”, Päivi Hiitola sanoo.
Kukkakauppiaille työ on elämäntapa ja harrastus. Putiikki on auki joka päivä, ja juhlapyhät kuluvat töissä. Silti ahertaminen motivoi.
”Vaikka naimakaupalla tähän tulin ja oli aivan toisenlaiset suunnitelmat, niin yhtenäkään päivänä en ole harmitellut sitä, että pitää lähteä töihin”, perheen äiti sanoo.
Päivi Hiitola haaveili nuorena työstä sairaanhoitajana, mutta kukat veivät mukanaan 17-vuotiaana kukkakauppiaan kanssa naimisiin menneen nuoren. Ehkä ihan hyvä, sillä hän ei kestä nähdä verta. Sen sijaan pariskunnan toisesta tytöstä tuli sairaanhoitaja.
Hiitolat eivät kuitenkaan ole painostaneet tyttäriään tietyille urapoluille, kuten ei Hanna Niemikään omia lapsiaan. Intohimo tuntuu kuitenkin tarttuvan, sillä etenkin Niemen keskimmäinen lapsi viihtyy kukkien keskellä. Omaan huoneeseenkin hän haluaa aina kauniin kimpun.
Serkuskatras viettää paljon aikaa putiikin takahuoneessa aivan kuten Timo Hiitola ja Hanna Niemi aikoinaan.
”Nuorin lapsenlapsi on kuusivuotias, ja hän kysyy heti tänne tullessaan, voiko tehdä kimpun. Kyllä hän yrittää niitä myyntiinkin laittaa, mutta ne menevät vielä ihan omaksi iloksi”, Päivi Hiitola sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
