Kaikki irti luonto-matkailusta
Lahden ammattikorkeakoulu on kehittänyt kansainvälisesti ainutlaatuisen suunnittelumallin luontomatkailuun. Se yhdistää kotimaiseen osaamiseen niin keskieurooppalaista käytäntöä kuin Japanin terapiametsien vetovoimatekijöitä.
Maaseudun matkailuyritykselle on ratkaisevan tärkeää, kuinka helposti urbaani ulkomainen matkailija voi liikkua majoituskohteen ympäristössä.
”Luontoreitin viitoituksen pitäisi olla niin kattava, että kulkija pystyy kävelemään koko reitin kertaakaan etsimättä viitoitusta. Reitti ikään kuin kuljettaa häntä eteenpäin vaivaamatta ja vaatimatta mitään”, Pirjo Räsänen Lahden ammattikorkeakoulusta kuvailee.
Toivottu luontoelämys jää kokematta, jos matkailija ei löydä edes reitin aloituspisteen osoitetta.
”On ihan käsittämätöntä, miten paljon puutteita viitoituksessa vielä on. Suuri osa Suomen luontopoluista jää kulkematta, kun et löydä sitä osoitetta, josta polulle lähdetään.”
Selkeä viitoitus herättää kotimaassa vastarintaa, joka on yleisintä luontoretkeilyn ammattilaisten piirissä. ”Heidän voi olla vaikeaa eläytyä urbaanin, luonnosta vieraantuneen kävijän maailmaan. Juuri tällaisten kävijöiden houkuttelussa piilevät kuitenkin luontomatkailun kasvun eväät.”
Monet hankevaroilla rakennetut luontoreitit ovat pusikoituneet, kun kukaan ei ota vastuuta niiden huollosta. Markkinointikin on saattanut jäädä hunningolle.
”Olen nähnyt esimerkiksi laavuja, jotka ovat ihan pajupuskien ja nokkosten ympäröimiä. Tekninen laatu ja saavutettavuus pitää saada kuntoon.”
Ongelmat koskevat monia kuntia, joiden mailla on paljon vaellus- ja pyöräilyreittejä. Metsähallitusta Räsänen ei moiti, se on hänen mielestään huolehtinut luontokohteidensa ylläpidosta.
Keskieurooppalaisen matkailijan on helpompi tulla tänne hiihtämään kuin vaeltamaan.
”Hiihtäjä saa tietää latutilanteen monissa kunnissa jo reaaliaikaisesti. Samaa mallia voisi käyttää vaellusreittien ylläpitoon.”
Valtaosa maailmalla myytävistä retkeilytuotteista perustuu omatoimiseen matkailuun, Räsänen muistuttaa. Matkailuyrittäjälle tieto on arvokas:
”Jos olisin yrittäjä, kokoaisin tietoja luontoreiteistä omatoimisia matkailijoita varten ja tekisin majoitusyritykseni tällä tavalla houkuttelevaksi. Nyt meillä myydään paljon opastettuja luontoretkiä, jolloin matkan hintalappu nousee hyvin korkealle.”
Oiva hetki myydä lisää palveluja on Räsäsen mukaan silloin, kun matkailija on jo paikan päällä. ”Ihmiset tulevat yleensä matkailukohteeseen lomakukkaro pulskana.”
Pelkkä viitoitus luontopolulle ei enää riitä. Luontoelämysten kokemistakin tulisi suunnitella, vaikka se saattaa suomalaisesta tuntua vieraalta.
Räsänen on kiertänyt keskieurooppalaisia vaellusreittejä ja havainnut, miten draaman kaarta ja tarinoita käytetään hyväksi luontoelämysten suunnittelussa. Huippuelämystä tarjoavan maiseman ääreltä löytyy kuin tilauksesta tyylikäs katselupaikka.
Suomalaiseen suunnittelumalliin on yhdistetty myös terapeuttisia tavoitteita. Tietopohja nojaa kotimaiseen puistosuunnitteluun ja Metsähallituksen hyvinvointitutkimuksiin.
Luontokohteella voidaan tarjota lisätietoa digitaalisin keinoin. Esimerkiksi ikihonkaan voidaan kiinnittää sensori tai qr-koodi, jota lähestyvä kulkija voi mobiilisovelluksen kautta eläytyä vaikkapa metsän syntyyn muinaisen metsäpalon jäljiltä.
Sovellus voi toimia myös emännän apurina: ”Jos emäntä on kattanut hämäläisen pitopöydän ja kännykkään on ladattu sitä koskeva sovellus, se kertoo ainesosat tai antaa jopa reseptit. Se voi kertoa myös pöytäliinasta ja siitä, mistä sen voi ostaa.”
Sisätiloissa sijaitsevat opastustaulut kannattaa Räsäsen mukaan muuttaa digitaalisiksi, jolloin tietoja on helppo pitää ajan tasalla.
Matkailuyritys saa vakuuttavaa markkinointia, jos asiakkaat innostuvat jakamaan luontoelämyksiään sosiaalisessa mediassa. Tätäkin voidaan Räsäsen mukaan hienovaraisesti suunnitella.
Terveiset riippusillalta tai pitkospuilta kantavat netissä kauas ja tuovat parhaimmillaan uusia asiakkaita.
Tarja Halla
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
