Kirsi-Marja kuvattiin Metsähallituksen Tiedekeskus Pilkkeessä, jonka syntyyn ja avautumiseen vuonna 2011 hän oleellisesti vaikutti. Kuva: Jouni Porsanger
Ylä-Lapin metsäkiistat tekivät Kii Korhosesta sovittelijan – "Ei kannata lähteä neuvottelemaan, jos ei ole mandaattia periksi antamiseen"
Metsähallituksen aluejohtajan työstä juuri eläköitynyt Korhonen painottaa, että faktoilla ei kiistoja ratkaista. Huolia on kuunneltava aidosti ja niitä on yritettävä ratkaista keinoilla, jotka sopivat molemmille.
”Työkaverit ja harrastusten kautta tulleet ystävät ovat tulleet apuun milloin missäkin hommassa. Verkostot löytyivät, kun oli pakko”, Kii Korhonen kertaa alkuvuosia Rovaniemellä vuosituhannen alussa. Perheen kolmesta lapsesta kaksi on erityislapsia. Kuva: Jouni PorsangerKirsi-Marja ”Kii” Korhonen tuli uutisissa laajemmalle yleisölle tutuksi parikymmentä vuotta sitten, kun kotimaan uutisiin nousivat kiistat saamelaisten kotiseutualueen vanhojen metsien hakkuista Lapin valtionmailla.
”Aluksi en osannut toimia neuvotteluissa oikein, mutta vähitellen opin kantapään kautta”, myöntää Korhonen, joka jäi maaliskuussa eläkkeelle Metsähallitus Metsätalous Oy:n Lapin aluejohtajan virasta.
Metsä-Lappi -prosessissa hän oppi, ettei omien faktojen pöytään latominen auta vastapuolen käännyttämisessä. Huolia on kuunneltava aidosti ja niitä on yritettävä ratkaista keinoilla, jotka sopivat molemmille. Lisäksi neuvottelijalla pitää olla valmius myönnytyksiin ja periksi antamiseen.
”Metsäkiistoja ratkottaessa Metsähallituksen johdossa hyväksyttiin ajatus, että jos jostakin sovitaan, se voi tarkoittaa myös menetyksiä. Ei kannata lähteä neuvottelemaan, jos ei ole mandaattia periksi antamiseen.”
Tämä ajattelu ei kuitenkaan saanut jalansijaa maa- ja metsätalousministeriössä, jossa otettiin myöhemmin tiukempi kanta. ”Jos neuvotteluissa ei ole riittävää mandaattia, niistä voi olla pelkästään haittaa.”
Vastapuolina Metsä-Lappi -prosessissa olivat Metsähallitus ja porolaitumien kohtalosta huolestuneet poronhoitajat. Poroväen rintamaan liittyi myös ympäristöjärjestö Greenpeace.
”Tietyn alueen puusta valmistetulla paperilla on huono maine. Edelleenkin minun on kauhean vaikea tunnustaa sitä. Oikein kiemurtelen tuolissani”, Korhonen myönsi MTV-uutisten haastattelussa lokakuussa 2009.
Lapin metsäkiistat päättyivät Korhosen vetämissä neuvotteluissa vuonna 2010 tehtyyn sopimukseen. Metsähallitus sitoutui luopumaan hakkuista 35 000 hehtaarin alueilla seuraavien 20 vuoden ajaksi.
Kiistat alkoivat uudelleen kolmen Ylä-Lapin paliskunnan kanssa 2016 ja 2017. Korhonen kertoo, että Metsähallitus on parhaillaan uudistamassa toimintaansa saamelaisten kotiseutualueella.
Uudistuksen taustalla vaikuttaa raportti Ylä-Lapin metsäkiistoista, jossa todetaan muun muassa, että paliskuntien ja Metsähallituksen välillä vallitsee edelleen paikoin syvä epäluottamus.
”Nyt hakkuut suunnitellaan porotalouden ehdoilla. Ytimessä ovat neuvottelut paliskuntien kanssa sekä poronhoidon ja metsänkäytön yhteensovittaminen.”
Korhonen sai kokemusta kiistojen ratkaisemisesta jo toimiessaan Metsähallituksen ympäristöpäällikkönä. Hän vieraili silloin usein Euroopassa.
”Piti jatkuvasti perustella markkinoistaan huolestuneille puunostaja-asiakkaille, miten Metsähallitus toimii ja miksi.”
Ympäristönsuojelusta tohtorinväitöksensä tehnyt ja samoihin aikoihin metsänhoitajaksi kouluttautunut Kii Korhonen kertoo päätyneensä Lappiin sattumien kautta.
Opintojensa jälkeen hän pestautui Metsäntutkimuslaitokselle metsätuhojen tutkijaksi. Hän siirtyi niiden asiantuntijaksi yksityismetsätoimistoon Metsähallitukseen, jossa ura eteni metsätalouspuolen ympäristöpäälliköksi.
Ensimmäisen kerran Korhonen saapui perheineen Rovaniemelle vuonna 1998. Silloin työnä oli puolitoista vuotta kestänyt viransijaisuus Länsi-Lapin aluejohtajana, jonka päätyttyä Korhonen palasi Vantaalle.
”Eihän me ehditty olemaan siellä vuottakaan, kun paikka avautui hakuun uudelleen. Tulimme takaisin Lappiin vuonna 2000, kun minut valittiin metsätalouden aluejohtajaksi”, Korhonen selvittää.
Aluejohtajana Korhonen sai – muiden töidensä ohella – luotsata miesvaltaista metsänhoitaja- ja metsurikaartia. Naisten lukumäärä Metsähallituksen toimistolla oli tasan kaksi, jos aluejohtajaa ei laskettu mukaan.
Vastaanotto oli ajankohtaan nähden yllättävän hyvä, joskin vanhimmat kollegat saattoivat epäillä naisen soveltuvuutta johtajaksi.
”Eräs toimittaja kysyi alaiseltani, miten tämä pärjää naisen johtamana. Hän vastasi, ettei se aiheuta ongelmia, onhan naisjohtajaan totuttu kotonakin.”
Kii Korhosen perheeseen kuuluvat opettaja-puoliso ja kolme lasta, joista kaksi on erityislapsia. Heistä toisella on Downin syndrooma, jonka johdosta hän asuu yhä kotona.
”Lapset ovat vaatineet niin paljon huomiota, ettei kotona ehdi työasioita ajattelemaan.”
Rovaniemelle muuttaneella Korhosen perheellä ei aluksi ollut paikkakunnalla tukiverkostoa, johon olisi voinut turvata hädän hetkellä.
”Työkaverit ja harrastusten kautta tulleet ystävät ovat tulleet apuun milloin missäkin hommassa. Verkostot löytyivät, kun oli pakko.”
Vammaispalvelujen vaikea saatavuus ja vaihteleva taso olivat Korhosen huolenaiheena, minkä vuoksi hän oli myös ehdokkaana aluevaaleissa.
”Lääkärikäynnit erityisihmisten kanssa ovat tuskastuttavia, kun joka kerta pitää selittää samat perusasiat alusta alkaen. Ja jos minäkään en ole selvitä hakemusrumbasta, miten niistä voi selvitä vammainen?”
Korhosen tärkeä harrastus on suunnistus, jossa hän kilpaili nuorena kansallisessa kärjessä. Harrastuksena se on jatkunut jo puoli vuosisataa. Liukulumikenkäily miellyttää talvella, mutta kesäisin joutoaikaa vietetään Enontekiön mökillä.
Korhonen muistelee tapausta, kun tunturissa vastaan ajeli poromies. Hän pysähtyi ja virkkoi, että täällähän on patikoitsija.
”Mä olenkin varmaan sellainen patikoitsija, joka ei tee mitään hyödyllistä. Kun menen vapaa-aikana metsään, en mieti sitä kuutioina enkä euroina.”
Kii Korhonen kertoo innostuvansa uusista haasteista, eikä töihin tuleminen ole tuntunut koskaan vastenmieliseltä.
”Ei, vaikka perhe-elämässä on riittänyt kiirettä, hässäkkää ja ihmeellisiä tilanteita.”
Ison työyhteisön johtajalta vaaditaan kykyä alaisten tukemiseen. Korhonen on yrittänyt ratkoa väkensä ongelmia ja on saanut havaita, että jokainen alainen on erilainen ja ongelmatkin ovat moninaisia.
”Enkä yhtään sano, että olisin aina siinä onnistunut. Mutta jos saan ihmiset edes kertomaan huolistaan, sitten niitä voi yhdessä miettiä. Usein sekin riittää.”
Kuka?
- Kirsi-Marja "Kii" Korhonen toimi Metsähallitus Metsätalous Oy:n Lapin aluejohtajana 2000–2022.
- Koulutukseltaan MMT ja metsänhoitaja, väitellyt ympäristönsuojelusta.
- Uran alkuvaiheessa oli muun muassa tekemässä Metsähallituksen ensimmäistä ympäristöopasta, joka oli saamelais- ja poronhoitolukuineen alkusysäys nykyisenkaltaiselle yhteensovittamiselle.
- Sovitteli Ylä-Lapin kiistoja Metsähallituksen ja paliskuntien kesken Metsä-Lappi-prosessissa, joka päättyi sopimukseen vuonna 2010.
- Jäi eläkkeelle maaliskuun alussa.
- Perheeseen kuuluu opettajapuoliso ja kolme lasta, joista kaksi on eristyislapsia.
- Harrastaa suunnistusta, liukulumikenkäily sekä mökkeilyä Enontekiöllä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
