Kun muut vetivät päähänsä Hankkijan lippikset, Skädäm tupeerasi tukkansa ja herätti huomiota kylän raitilla
Kauhajokelainen Skädäm nousi suosioon suomirockin kultaisella 1980-luvulla. Nyt yhtye keikkailee taas.
Skädämin nykyiseen keikkakokoonpanoon kuuluvat rumpali Esko Mänty-Sorvari, laulaja Jukka Mänty-Sorvari, kitaristit Daffy Terävä ja Pasi Tuovinen sekä kosketinsoittaja Jani Kemppinen ja basisti Teemu Broman. Kuva: Johannes Tervo”Hän oli katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän, jolloin katuja kuljit yöhön pimeään.”
Harva suomalainen on välttynyt kuulemasta Skädämin vuonna 1986 levyttämää Katujen kuningatar -hittiä. Suomirockin klassikko on kestänyt aikaa ja pitänyt yhtyeen nimen esillä pitkän hiljaiselon aikana.
Kauhajokelaisten nuorten vuonna 1983 perustama Skädäm kulki 1980-luvulla Dingon ja Yön vanavedessä. Suosiostaan huolimatta yhtye hajosi neljä vuotta myöhemmin.
Nyt se on palannut keikkalavoille, ja maaliskuussa se rikkoi 35 vuoden levytystauon julkaisemalla Kaipuu-nimisen singlen.
”Olemme kuin maailmanluokan tähdet. Pidämme pitkiä levähdystaukoja ja julkaisemme levyjä harvakseltaan. Toisaalta kuulostamme uudella singlellä tuoreelta”, yhtyeen laulaja Jukka ”Frogley” Mänty-Sorvari pyörittelee.
Jukka Mänty-Sorvarin keikkaili jo kymmenvuotiaana hanuristi-isänsä Jaakon tanssiorkesterissa Panamassa. Hän näki jo lapsena muusikon ammatin molemmat puolet.
Bänditouhut alkoivat, kun Mänty-Sorvari tutustui Kurikan mummolan lähellä asuvaan ikätoveriinsa Jukka ”Riitis” Riitaluomaan.
Vuonna 1983 kaverukset perustivat Skädämin. Rumpaliksi tuli Mänty-Sorvarin isoveli Esko ”Eepo” Mänty-Sorvari.
Pukeutumistyyliin otettiin vaikutteita juuri läpimurron tehneeltä Hanoi Rocksilta.
Maaseudulla elettiin vielä Hankkijan lippalakkien aikaa. Tupeeratuissa tukissaan ja nahkahousuissaan tepastelleet rokkarit herättivät huomiota Kauhajoen raitilla.
”Olin lähellä saada turpaani, kun kävelin ensimmäisen kerran kylällä punaisissa nahkahousuissa. Asenteet töyhtöhyyppiä kohtaan kuitenkin muuttuivat nopeasti, ja meihin suhtauduttiin lopulta ystävällisesti”, Jukka Mänty-Sorvari muistelee.
Skädäm osui kultasuoneen voittaessaan vuonna 1985 Suosikki-lehden Rock Kuningas -kilpailun. Palkintona oli levytyssopimus monikansalliselle CBS-yhtiölle.
”Levyttämään pääsy oli todella kova juttu siihen aikaan. Olimme niin innoissamme, ettemme edes katsoneet, mitä sopimuspaperissa lukee.”
”Vielä huikeampaa oli se, kun esikoissinglemme Sydän sykkii soi ensimmäisen kerran Rockradiossa. Sen jälkeen soittelin innoissani lankapuhelimella tuttaville, että kuulittehan tekin sen radiosta.”
Dingo villitsi 1980-luvun puolivälissä nuoria ennennäkemättömään hysteriaan. Menestystä lohkesi myös Skädämille. Teinitytöt kirkuivat ja sotkivat tusseilla keikkabussin.
Mänty-Sorvari kokee ajanjakson eräänlaisena nuoruuden seikkailuna.
”Oltiin kuin ikuisella luokkaretkellä. Vietimme niin paljon aikaa keikkabussissa, että kotona nukkuminen oli vaikeaa. Olisi pitänyt olla jokin simulaattori, joka heiluttaa ja tupruttaa naftankäryä asuntoon.”
Skädäm ei peitellyt maaseutujuuriaan, vaan liputti ylpeänä eteläpohjalaisuuden puolesta.
Kauhajoen kunta ymmärsi bändin pr-arvon ja kutsui sen kahville kunnantalolle.
”Eteläpohjalaisuutemme näkyi eräänlaisena jääräpäisyytenä. Emme nöyristelleet isojenkaan levypomojen edessä”, Jukka Mänty-Sorvari sanoo.
”Olimme pesukestäviä maalaispoikia. Kerran Helsingissä levy-yhtiöllä käydessä pomo kysyi meiltä, että onks kundit käyneet skruudiksella? Katsoimme hölmistyneintä toisiamme, että missä semmoinen paikka on. Sitten hän selvensi, oletteko käyneet jo syömässä”, velipoika Esko Mänty-Sorvari nauraa perään.
Keikkaliksat nousivat suosion harjalla, mutta rahaa ei näkynyt tileillä. Syynä oli se, että yksi alkuaikojen keikkamyyjistä paljastui huijariksi.
”Musiikkibisnes oli vielä 1980-luvulla vanhojen rosvojen kultamaa. Meidänlaista nuorta bändiä oli helppo huijata. Olimme täynnä intoa, eikä kukaan ei muistanut tarkastaa tilinpäätöksestä, että mihin rahat menevät”, Jukka Mänty-Sorvari sanoo.
Skädäm oli jo työstämässä seuraajaa Mustat joutsenet -esikoisalbumilleen, kun yhtye hajosi. Mitään ei kuitenkaan jäänyt hampaankoloon.
”Olimme viettäneet keikkabussissa suuren osan nuoruuttamme. Keikkailu alkoi maistua oikealta työltä, ja samalla kukin alkoi miettiä, mitä muuta elämältään haluaa. Laitoimme bändin telakalle juuri oikealla hetkellä, sillä se pelasti keskinäiset välimme.”
Molemmat veljekset ovat jatkaneet musiikkikuvioissa.
Skädämin jälkeen Jukka Mänty-Sorvari liittyi Yö-yhtyeeseen. Hän soitti Yössä kaksitoista vuotta. Kokemusta karttui myös Dingon ja Juice Leskisen kokoonpanoissa sekä teatterimuusikkona.
Tällä hetkellä hän asuu perheensä kanssa Hämeenlinnassa ja työskentelee kehitysvammaisten työtoiminnan ohjaajana.
”Nautin suunnattomasta päivätyöstäni. Se on antoisaa ja opettavaista. Skädämin paluusta emme ota paineita. Keikkoja tehdään kysynnän mukaan.”
Haastattelupäivän iltana Skädäm nousi Kauhajoen Aronkeitaan lavalle. Runsaslukuisen yleisön joukossa oli Skädäm- faneja ja heidän lapsiaan.
”Lavalla saamme olla nuoria tunnin ja viisitoista minuuttia. Se fiilis kantaa pitkälle, ja sen takia tätä hommaa jaksaa tehdä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
