Iltapäivällä Ilmo Kallilla oli edessään raju savotta: Metsässä olevan voimalinjan päälle oli kaatunut ristiin rastiin vanhoja suuria kuusia – Tapani-myrskystä tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta

Ilmo Kallille metsätyöt ovat tuttuja. Tapani-myrskyn aikaan yhdeksän vuotta sitten hän oli raivaamassa puita pois kaatuneelta sähkölinjalta hakkuukoneen avulla. Kuva: Rami Marjamäki

Joulunpyhinä 2011 Pohjoismaissa saatiin pitää kiinni muistakin kuin tonttulakeista. Dagmar-myrsky iski rajusti Norjan rannikolle joulupäivänä. Myrskytuulten kerrotaan puhaltaneen pitkälti yli 40 metriä sekunnissa. Yöllä myrsky eteni Ruotsin läpi Suomeen ja sai täällä nimen Tapani. Kaskisten edustalla mitattiin 35 metriä sekunnissa puhaltaneita puuskia. Monista taloista katkesivat sähköt, ja pahimmissa paikoissa kynttilän valossa vietettiin vielä uutta vuottakin.

Hieman etäämpänä rannikolta, Pirkanmaalla Ikaalisissa metsäkoneyrittäjä Ilmo Kalli heräili tapaninpäivän aamuun. Talossa oli yhä sähköt, vaikka myrsky tuiversikin. Sen sijaan Kallin vuokramökeiltä virrat olivat poissa. Puita oli kaatunut pitkin Suomea sähkölangoille, ja kaikkiaan 200 000–300 000 taloutta oli tapaninpäivänä sähköttä. Yksin Leppäkosken Sähkön alueelta sähköt olivat poissa 10 000 asiakkaalta.

Aamulla yhdeksän tienoissa pirisi Kallin puhelin. Leppäkosken Sähkö pyysi häneltä ja muutamalta muulta metsäkoneyrittäjältä lisäapua puiden raivaamiseksi sähkölinjoilta.

”Tein siihen aikaan paljon yhteistyötä sähköyhtiön kanssa. Tunsimme toisemme ja siten apua oli helppo pyytää”, muistelee tuolloin metsäkoneyrittäjänä toiminut Kalli.

Yhtiön kaikki oma väki oli jo hälytetty korjaamaan linjoja. Ongelmat koskivat yhtiön koko jakelualuetta, pahiten Jämijärveä, Parkanoa, Kihniötä ja Ikaalista.

Aamupäivällä Kalli raivasi puut pois mökeilleen johtavalta sähkölinjalta. Iltapäivällä edessä oli rajumpi savotta. Metsässä olevan voimalinjan päälle oli kaatunut ristiin rastiin vanhoja suuria kuusia. Runkoviidakkoa Kalli purki hakkuukoneella. Sitä ennen sähköyhtiön väki kävi näyttämässä paikan ja varmistamassa, että maahan pudonnut voimajohto oli varmasti virraton.

”Metsäkoneella on paljon turvallisempi mennä tuollaisen paikkaan kuin metsurin sahan kanssa.”

”Työssä on oltava tarkka. Kaatuneissa puissa on paljon jännitteitä, niitä pitää varoa ja sähköjohtokin pitäisi pitää ehjänä, että se saadaan takaisin”, Kalli sanoo.

Kallin urakkana olleen noin 150 metrin linjan pätkän raivaamiseen meni hakkuukoneella kuutisen tuntia. Leppäkosken sähkön alueella virrat saatiin onnekkaasti takaisin lähes kaikille vuorokauden kuluessa.

Tapani-myrskyn aikaan maa oli sula ja ilma lämmin, joten puita meni helposti nurin. Kallin tapaan linjoja raivaamassa oli lukematon määrä muita metsä-, ja sähköalan ammattilaisia.

Kulunut vuosi on ollut tilastojen valossa myrskyisä. Tänä vuonna myrskypäiviä on Ilmatieteen laitoksen mukaan ollut 42, kun vuosina 2006–2019 myrskypäiviä oli vuosittain keskimäärin 26.

”Ennätyksestä ei ehkä ole mielekästä puhua, koska tilastointihistoria on vielä niin lyhyt, mutta myrskyisästä vuodesta voi huoletta puhua”, sanoo meteorologi Ville Siiskonen Ilmatieteen laitokselta.

Historiatieto ei ulotu kovin pitkälle, sillä tuulimittauksia on tehty vasta vähän aikaa kattavasti. Nykyään havaintoasemilla mitataan tuulen voimakkuutta kymmenen minuutin välein. Vielä 1980- ja 1990-luvuilla mittauksia tehtiin muutamia kertoja vuorokaudessa.

Pitkällä aikavälillä tuulisuus ei ole Suomessa viime vuosikymmeninä lisääntynyt, eikä sen odotetakaan juuri lisääntyvän. Tuulien ennustaminen on kuitenkin vaikeaa.

Sen sijaan myrskyjen aiheuttamien tuhojen uskotaan pahenevan, kun ilmaston lämpeneminen etenee.

”Lämpötilan ennustetaan nousevan ja silloin routakausi lyhenee ja sateet tulevat yhä useammin vetenä. Maaperä on pehmeämpää eikä pysty pitämään puita niin hyvin pystyssä kuin kylminä talvina”, Siiskonen sanoo.

Kuva: Jukka Pasonen

Eniten myrskyjä esiintyy yleensä talvisin, marras–tammikuussa.

”Silloin pohjoisen pallonpuoliskon eli napa-alueiden ja trooppisen päiväntasaajan alueen lämpötilaerot ovat suurimmillaan. Lämpötilaerot pyrkivät tasoittumaan ja lämmintä ilmaa pyrkii etelästä ja syntyy myrskyjä.”

Kesällä esiintyy puolestaan tyypillisesti rajuilmoja, joihin liittyy ukkosta, voimakkaita tuulenpuuskia ja runsasta sadetta.

”Kesällä rajuilmoissa maanpinnan tasolla on erittäin kosteaa ilmaa, ja kun se pääsee nousemaan ylös kylmempiin ilmakerroksiin, se tiivistyy ja syntyy sadetta ja alaspäin suuntautuvia tuulenpuuskia.”

Talvella ilma on kylmä eikä ilmaan yleensä mahdu riittävästi kosteutta rajuilmojen syntyyn.

Ilmastotutkijat ennustavat, että tulevaisuudessa sademäärät kasvavat ja tulevat yhä useammin talviaikaan vetenä, kun lämpötila nousee. Talvella ja keväällä sateettomien kausien ennustetaan lyhenevän. Kesän rankkasateet voimistuvat.

Aika, jona maa on roudassa ja lumipeitteen alla, lyhenee.

Kuva: Rami Marjamäki

Sähköyhtiöissä varautuminen myrskyihin on osa normaalia työtä. Leppäkosken käyttöpäällikkö Jukka Rajala kertoo, että Forecan räätälöity palvelu varoittaa tulevista puhureista parhaimmillaan jopa viikon etukäteen. Säätilaa aletaan tuolloin seurata tarkemmin, ja noin päivää ennen tarkistetaan, että kaikki tarvittava on kunnossa.

”Varmistetaan, että autot on tankattuna, sahat kunnossa, tavaraa on tarpeeksi. Samoin lähetetään varautumistiedotteita kunnille. Varataan omaa porukkaa lisää ja tehdään tuplamiehitys varalle”, Rajala kertoo.

Toisinaan myrsky menee ohi tai tuulet laantuvat.

”Sääennusteet ovat parantuneet (Tapani-myrskyn ajoista), mutta toisaalta nyt ollaan paljon sähköriippuvaisempia”, kertoo verkostojohtaja Matti Virtanen Leppäkoskelta. Ennen sähköyhtiöt saivat palautetta, kun televisiot eivät toimineet. Nyt yrittäjät ovat vaikeuksissa, kun työt pyörivät netin varassa.

Maakaapelointi on vähentänyt sähkökatkoja, mutta kaikkia johtoja ei voida kaivaa maahan. Leppäkoskenkin alueella runkoverkkoa on 1 500 kilometriä ja linjoja kaikkiaan 4 200 kilometriä. Isommilla yhtiöillä luvut ovat paljon suurempia.

Vianetsinnässä paikallistuntemuksesta on apua, vaikka järjestelmät paikantavatkin kilometrien tarkkuudella vian kohteita. Niiden etsintää helpottaakin paljon asukkaiden ilmoitukset.

”Vikatilanteissa olosuhteet ovat hyvin vaaralliset. Määräänsä enempää ei voi olla miehiä töissä, ettei tapahdu onnettomuuksia”, sanoo Virtanen. Myrskyraivauksia johdetaan keskusjohtoisesti valvomosta. Jokaisella vikapaikkalla pitää olla varmistettu, että johto on maadoitettu ja sähkö on kytketty pois ennen kuin maastossa kukaan lähestyy kohdetta. Usein pitää odottaa tuulen rauhoittumista ennen korjaustyön aloittamista.

Tapani-myrskystä on vierähtänyt aikaa. Mitä apuvalmiudesta tuumii nyt entinen metsäkoneyrittäjä Kalli?

”Talkoohenkeä oli maaseudulla silloin ja sitä on myös nyt. Kun pyydetään, silloin lähdetään apuun, jos vain päästään.”